keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Kirjoja, kirjoja

Lukeminen on ollut harrastuksistani kaikista pysyvin. Kun pikkutyttönä opin lukemisen taidon, ei varmaankaan ole ollut päivää että en olisi jotain lukenut. Muistan lapsuudestani ajan jolloin luin myös sen mitä ei vielä olisi saanutkaan, salaa tietenkin. Aikuisiällä olen oppinut valikoimaan. Yksi kirjailija joka on ollut suosikkini lapsesta lähtien on tietenkin L.M. Montgomery, varsinkin Anna-sarja sekä Runotyttö-kirjat. Niitä luen varmaankin joka kesä. Meillä on kolmessa polvessa näitä Anna-faneja, äitini oli, minä ja tyttäreni ja varmaan tulee myös neljäs polvi, kunhan tyttärentytär kasvaa lukuikään. Nytkin yöpöydällä odottaa edellämainitun kirjailijan uusin suomennos Marigoldin lumottu maailma. On hienoa sukeltaa arjen keskeltä menneeseen viattomuuden aikaan.

Luenhan minä tietysti paljon muutakin, historiaa. elämäkertoja, tietokirjoja ynnä muuta. Dekkareista pidän eniten Donna Leonin Venetsiaan sijoittuvista kirjoista sekä kotimaisista mainittakoon Outi Pakkanen, jonka Helsinkiaiheiset kirjat ovat mielenkiintoisia monestakin syystä, yksi lienee erinomainen kaupunkikuvaus. Vielä haluan mainita pari kirjaa jotka ovat tavallaan sykähdyttäneet tänä talvena: kirja nimeltä Elämän lempeät maut ja Marian Keyesin Hurmaava mies. Keyesin kirja sen vuoksi että pitkästä aikaa nauroin sitä lukiessani. Oli niin mainioita kuvauksia irlantilaisesta tuppukylästä välillä että. Elämän lempeät maut kirjassa taas laitetaan lohturuokaa sillä tavalla että melkein sen haistaa ja maistaa.

3 kommenttia:

  1. Hieno kuvaus lukemistasi kirjoista. On aivan mahtavaa, jos vielä nykylapset innostuu Anna sarjasta ja Anni Savannin kirjoista, ne olisi kyllä mahtavia luettavia. Olen myös lukuihminen ollut ikäni, mutta nyt on pakon edessä jäänyt vähemmälle, kun nuo silmät kiusaa, pitäs päästä kaihileikkaukseen lähemmän vuoden aikana.

    VastaaPoista
  2. Ihana kirjoitus suosikkikirjoistasi.
    Minä uskon, että Annojen (kuten Runotyttöjenkin) suosio tulee jatkumaan myös tulevien sukupolvien keskuudessa, koska kirjoissa on jotain kuolematonta - niin monethan tekevät turistimatkojakin Prinssi Edwardin saarelle!
    Nuo englantilaisen Stephen Mackeyn satukuvat ovat lumoavia.

    VastaaPoista
  3. Kiitos teille mukavista kommenteista. Lukeminen jatkuu. Tein juuri varauksen kirjastoon Pakkasen uusimmasta. Saan sen varmaan jo ensiviikolla

    VastaaPoista