perjantai 12. helmikuuta 2010

Vanhaa ja vähän uutta

Uuden kameran hankinta sai minut taas tutkiskelemaan miten vanhaanaikaan valokuvia on otettu. Omistan suuren määrän vanhoja kuvia. Osa niistä on jo 1800-luvulta. Niitä kaikkein vanhimpia pidän aarteinani. Niinpä innostuin niistä muutamia skannaamaan tänne nähtäväksi.
Nämä muutamat tänne laittamani kuvat esittävät isäni puoleista sukua. Vanhin noista on jo 1800-luvulta ja muut 1900- luvun ensimmäiseltä kymmeneltä.  Paljon hallussani olevista kuvista on henkilöistä, joiden vaiheista ei ole tietoa. Siksi olisikin tärkeää  että säilytettäviin kuviin laitettaisiin tuiki tarpeelliset tiedot tuleville sukupolville. Itse harmittelen sitä etten ajoissa ottanut selvää. Nyt ei ole enää kertojia jäljellä.
Paljon on valokuvaus muuttunut noista ajoista. Ennen  valokuvaajalla käynti oli suuri tapahtuma ja siksi  nämäkin kuvat ovat vähän semmoisia "pönötyskuvia".

4 kommenttia:

  1. hei Minttu! Kummaa yhteensattumaa taas! Eilen minäkin katselin tuollaisia ikivanhoja kuvia ja harmittelin, kun niissä ei ole merkitty ketä kuvissa on. Nuo meillä vanhimmat kuvat ovat mieheni suvusta, enkä siten pysty niitä tunnistamaan. Ei edes miehen eläessä tullut koskaan niitä sillain katsottua, että olisin kysellyt keitä ovat.

    VastaaPoista
  2. Mummeli. Onpas tosiaan jännää miten aatokset ovatkaan noin yhteneväiset. Sukututkimus on muuten tosi mielenkiintoista ja haastavaa. Nyt kyllä saa paljonkin tietoa nettisivujen kautta. Hyvää viikonloppua ja matkanodotusta.

    VastaaPoista
  3. Nämä kuvat ovat kyllä tavattoman kiehtovia. Millaisia tarinoita kuvan ihmisillä olisikaan kerrottavanaan. Sopiiko, että lainaan yhtä noista kuvista omaan blogiini?

    VastaaPoista
  4. Lumiomena, lainaa vain ja lisäähän täältä löytyy.
    Rentouttavaa viikonloppua

    VastaaPoista