tiistai 9. maaliskuuta 2010

Aina sattuu ja tapahtuu. Osa 3

Mystinen Novgorod ja tyttöjen matka!
Eräänä maaliskuisena päivänä aamulla varhain odottelimme bussia viitostien varrella. Me kolme ystävystä. Olimme päättäneet tehdä pienen matkan ja olisinko minä ollut asian alkupanijana. Matkakohteeksi keksimme Novgorodin, tuon yli tuhat vuotta vanhan kaupungin.
Hieman jännittyneissä tunnelmissa nousimme bussiin, koska ei voinut tietää millaista seuraa saisimme. Jännitys laukesi kun matkanjohtajana oli ennestään tuttu mies, miellyttävä ja asiansa osaava. Muutenkin matkaseura vaikutti mukavalle. Joukossa oli eräs tunnettu radiotoimittaja ja lastenkulttuurin tekijä. Hän ottikin hetimiten viihdyttäjän roolin. Kitara kainalossaan kulki käytävällä välillä lauleskellen siinä sepittämiään värssyjä.  Hän teki myös leikkimielisiä luonneanalyysejä matkakumppaneistaan. Meidän ilonpitoa katsellessan tokaisi; nämä rouvat ne kiertää kirkot ulkoa ja ravintolat sisältä. Me siihen; muuten oikein paitsi molemmat sisältä. Näin rattoisissa merkeissä matka jatkui kohti rajaa ja Pietaria, jossa yövyimme.
Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa, jota oli jäljellä n.170 km. Saavuimme sitten perille ja majoituimme kaupungin parhaaseen hotelliin. Ensimmäinen yllätys oli huone: ei kylpyhuonetta, ainoastaan pesuallas jonka hanasta tuli joko jääkylmää tai tulikuumaa vettä kovana suihkuna ylöspäin. Tarvittiin hurttia huumoria kun siinä yritti hiuksiaan pestä. Jonkinmoisen lounaan jälkeen lähdettiin tutustumaan Novgorodin Kremlin alueeseen, jossa kaikki historialliset nähtävyydet sijaitsevat. Tuli tunne kuin olisimme siirtyneet suoraan keskiajalle, vanhoja, vanhoja kirkkoja., maailman vanhimpia harvinaisia ikoneja , valtavan suuria kirkonkelloja ja taidetta. Oli hiljaista, eikä kukaan nykinyt hihasta kysyäkseen "onko myytävää". Tavattiin ystävällisiä ihmisiä, jotka olivat selvästi hyvillään että olimme tulleet tutustumaan heidän kaupunkiinsa.
Hotelliin palattuamme ja sulateltuamme kaikkea näkemäämme olikin, kohta aika valmistautua iltaan ja päivälliselle. Oli naistenpäivä ja hotellin ravintola täpötäynnä juhlivia kaupunkilaisia. Naistenpäivähän oli ja on suuri juhla Venäjällä. Daamit olivat viimeisen päälle laittautuneita, kuten maassa on tapana. Meille oli tietysti pöydät varattu ja niin saimme osallistua juhlintaan täysin rinnoin. Matkanjohtamme halusi esittää serenadin  naisille päivän kunniaksi  ja sai siitä suuren huomion osakseen. Me kolme hänen seuranaan ollutta siinä sivussa. Lahjoja, kukkia, onnittelupuheita, kaikkea. ennenkaikkea ruokaa ja juomaa. Ilta jatkui laulun, tanssin ja yhteisen ilonpidon merkeissä ja tunsimme kyllä olevamme illan kuningattaria. Muisto tuosta illasta lämmittää vieläkin tuota nyt muistellessani.
Seuraavana päivänä tutustuimme vielä muutamaan taidemuseoon ja kävimme pienimuotoisessa meille järjestetyssä konsertissa. Vielä vähän pieniä tuliaisostoksia ja matka kohti kotimaata alkoi. Vielä yksi yö Venäjänmaalla, nyt Olginossa. Siellä päivällispöydässä meidän toimittajamme kaipaili sinappia, jota ei ollut. Siitä tuumaili:eipä ole sinapin teko ollut viisivuotissuunnitelmassa. Eräs seurueen aatteenmies kovin pahastui arvostelusta. No, se oli sitä aikaa se. 
Seuraavana päivänä sitten palailimme kotiin taas monta kokemusta rikkaampina, koettuamme hippusen verran vanhan Venäjän tunnelmaa.

2 kommenttia:

  1. Novgorod olisi varmasti nytkin todella kiinnostava matkakohde. Pidän näistä matkakuvauksistasi, koska niissä on paljon sellaista mennettä maailmaa, jota ei voi enää "tallettaa" kuin muistelukerronnalla.

    VastaaPoista
  2. lumiomena.
    Jännää miten näitä muistikuvia kuitenkin tulee näitä tarinoita kirjoitellessa. Paljon sellaista joita ei ole vuosiin enää muistanutkaan.

    VastaaPoista