torstai 10. kesäkuuta 2010

Kesäkuu 3 pieni polku metsän halki.....

Yöllisen sateen jälkeen ilma oli täynnä happea ja kesäluonto taas näytti parhaat puolensa. Niinpä aamupäivän ulkoilureitti suuntautui tälläkin kertaa lähimetsän poluille. Katselin. missä vaiheessa on mustikka, ihailin puolukan kukkia. Löysin myös metsämansikan ja mesimarjankin kukkaset. Tunsin metsän tuoksunkin pitkästä aikaa. Se kun tuo nenä niin usein on  tukkoinen tähän vuodenaikaan, joten nautin nyt todella tuosta luonnosta, linnunlaulusta, vihreydestä ja siitä tuoksusta.
Totesin tuolla kulkiessa että on lupa odottaa hyvää metsämarjasatoa tänä suvena. Mustikan raakileita oli paljon ja puolukan kukinta runsas, sekä pölyttäjiäkin on marjasadon turvaamiseksi.

4 kommenttia:

  1. Nyt tekisi mieli mennä metsään ja nauttia noista vihreän eri sävyistä.
    Kaunista,valon ja varjon leikkiä.
    C.

    VastaaPoista
  2. nyt onkin marjat tarpeen. Pengoin juuri pakastinta ja vaivaiset 2 pussia löysin vielä viinimarjoja, kaikki muut on menneet parempiin suihin, vaikka mielestäni yhdelle mummulle runsaasti kaikkea pakastinkin, harmittaa, kun vähän loppuvat kesken.

    VastaaPoista
  3. Tuo "taikametsän" polku on viehättävä. Mesimarjoja en ole tainnut syödä sitten lapsuuden.
    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  4. Hei C (anonyymi)
    kyllä tuo vihreys ihan häikäisee ja ne tuoksut, uudistuu itsekin luonnon myötä.

    Mummeli
    Jos asuisin lähempänä , toisin kyllä pakastimeesi marjatäydennystä. Meillä on aina niitä liikaa, täytyy varmaan mehuksi ja hilloiksi taas tehdä ennen uutta satoa.

    Lumiomena

    "Taikametsä" on tälläkertaa vehreämpi kuin koskaan ennen. Mesimarjoja ei enää tahdo löytyä kukinnasta huolimatta.

    VastaaPoista