perjantai 27. elokuuta 2010

Elokuu 9 Syksyn tuntua


Kovin viileitä ja sateisia ovat nämä elokuun viimeiset päivät. Niinpä Minttukin katsoi eilen parhaaksi vetäytyä takan ääreen, mielipaikkaansa. Eipä palele, tuumaa Minttu-neiti.

Syksyn värejä ja herkkuja
Luonnossa näkyy syksy, viimein on täälläkin puhjenneet herkkutatit, sienten aateliset. Kuiva kesä sai jo luulemaan etteikö noita meidän himoitsemia sieniä nouse ollenkaan. Mutta tänään on herkuteltu ensimmäisellä saaliilla. Ja ne ensimmäiset valmistan aina näin: Puhtaat, madottomat sienet viipaloin pannulle voihin, paistan ne kullanruskeiksi ja lisään kuohukermaa niin paljon kun sienet imevät ja annan kerman imeytyä sieniin. Sen jälkeen maustan ne ainoastaan suolalla. Näin tattien hieno, pähkinäinen maku pääsee oikeuksiinsa. Sitten kun satoa tulee runsaasti, teen toki niistä sitten milloin mitäkin, keittoa ja piirasta esimerkiksi.

Näin se syksy hiipii ja viikon päästä on meillä surujuhla. Hyvin olen saanut valmistelut siihen pisteeseen että voin jo hieman helpotuksesta huoahtaa. Onneksi on ollut siellä keskisessä Suomessa paljon ihmisiä rientämään apuun, joista heille kuuluu suuri kiitos. Vielä mennään käymään paikanpäällä maanantaina, jotta saadaan ohjelman yksityiskohdat hiottua. 
Näin kaikella on tapana järjestyä, sanoi eilen eräs nettituttavani.

5 kommenttia:

  1. Tänään lenkkipolun varsilla oli tavattoman paljon kaikenlaisia sieniä, mutta niitä en ollenkaan tunne, ihailen vain. Kuvasin komean kärpässienen, sen sentään tunnen, kanttarellit tunnen myös, olen parina päivänä käynyt katsomassa yhdessä paikassa mutta ovat vielä turhan pieniä poimittavaksi. terveisiä!

    VastaaPoista
  2. Mintun kanssa voisin vaihtaa paikkaa.
    Tuo takkatuli on,mitä ikävöin
    entisestä kodistamme.
    Etenkin näin syksyisin,kesän jälkeen,
    se antoi mukavaa lämpöä ja niitä
    liekkejä katsellessa kummasti mieli
    rauhoittui.
    Terkkuja,Sirpa.

    VastaaPoista
  3. Mummeli!
    Minä taas tunnen sienet hyvin, mutta en poimi kumminkaan kuin muutamaa lajia ja tuo tatti on ehdottomasti se kaikkein paras mielestäni, toinen suosikki on suppilovahvero. Mukavia metsäretkiä.

    Sirpa!

    Totta, takkatuli rauhoittaa mielen ja kynttiläkin varsinkin näinä pimenevinä iltoina. Kyllä Minttu tietää...
    Lämpöiset terkut

    VastaaPoista
  4. Oi, miten kotoisan lokoisasti on Minttu asettunut takan eteen lämmittelemään. Näytin kuvaa lapsillekin ja täällä yksi Mintun kulta tuumi, että "Minttu on valkea ja suklaa". Ei osannut O nimetä ruskeaa, ja onhan se toki hieman suklaan sävyinen.

    Missä vaiheessa suppilovahveroja yleensä saa?

    Hyvää viikonloppua sinne suuntaan.

    VastaaPoista
  5. Lumiomena!
    Hyvin oivallettu pikkupojalta Mintun värit!
    Suppiloaika normaalisti on syyskuusta jopa marraskuulle täälläpäin. Saas nyt nähdä tänä vuonna tuon kuivuuden jälkeen...
    Myös sinne kivaa viikonloppua.

    VastaaPoista