sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Syksyn tultua

Eilisen päivän surujuhlan jälkeen väsymys vielä painaa, mutta kumminkin jo hyvällä mielellä olen. Juhla oli mieleenpainuva ja koskettava, mutta hyvin lämminhenkinen ja valoisakin.  Joten, kiitos avusta, ihanat ihmiset, jotka autoitte ja yhdessä onnistuimme.


Nyt voikin sitten levollisin mielin elää tavallista arkea ja se maistuukin makealle, kuten tämä piiras, jota yhdessä tyttären kanssa lounaan jälkiruoaksi valmistimme tänään. 


                                      Amerikkalainen omenapiiras


        pohja ja kansi:    200 g voita
                                    2    dl sokeria 
                                    2    munaa
                                    1   dl perunajauhoja
                                    4   dl vehnäjauhoja
                                    1   tl vaniljasokeria ja 1tl leivinjauhetta
       täyte:                  3   isoa hapahkoa omenaa kuorittuna ja lohkottuna
                                    2   dl vaahtokarkkeja pilkottuna
                                    1   dl pekaanipähkinää rouhittuna
                                    1   dl siirappia
                                    1   rkl maizeinaa, (kanelia)


Tee tavallinen murotaikina ja taputtele siitä n. puolet voidellun piirasvuoan pohjalle. Sekoita täytteen aineet keskenään ja lisää pohjataikinan päälle. Taputtele öljyttyä leivinpaperia apuna käyttäen lopusta taikinasta kansi täytteen päälle ja kumoa varovasti vuokaan. Siisti reunat, pistele ja voitele halutessasi munalla. Paista n. 200 asteessa 40-45 min. Nauti vaikka vaniljakastikkeen, sorbetin tai jäätelön kera lämpimänä.


Aamupäivän aikaan ennätimme pienten pirpanoiden ja koirulin kanssa tutkailemassa mitä kuuluu syksyiseen metsään. Löytyihän sieltä monenmoista mielenkiintoista tutkittavaa pikkuihmisille, kuten värikkäitä lehtiä, sieniä, sammalia monta lajia ja vieläpä muutama suuhun pantava mustikkakin. Näyttää siltä että täälläkin saamme nauttia komeista ruskan väreistä tämän syksyn edetessä. Sen verran on jo hienoja värejä luontoon ilmestynyt.

5 kommenttia:

  1. Kiitti omenapiirakka-ohjeesta.
    Sitä kokeillaan ensi viikonloppuna.
    Näitä syksyn värejä olin itsekin
    kuvaamassa tänään.
    Ja kyllä,väreissä jo löytyy,
    kuten kuvistasikin näkee.

    Terkkuja.

    VastaaPoista
  2. Hyvää paluuta normaaliin arkeen. On vapauttavaa, kun saa yhden asian päätökseen, sehän kuitenkin on väistämätön meille jokaiselle vuorollamme.
    Ihania metsäretkiä Sinulle ja Mintulle! irma

    VastaaPoista
  3. Sujuvaa ja rauhaisaa paluuta arkeen! Kaikki muistot ovat valoisia ja itkuun sekoittuu myös naurua.

    Amerikkalainen omenapiiras on ihanaa ja lapsille metsäretki oli elämys. Mintusta sain muutaman aika hienon kuvan, jotka koetan muistaa lähettää.

    Kauniita alkusyksyn sävyjä sinne!

    VastaaPoista
  4. Surun jalkeen koittaa aina "huomen" ja arki sen mukana.
    Kiitos ohjeesta.Erikoinen,etta on vaahtokarkkejakin.Pitaa kokeilla.
    İhania syyspaivia.

    VastaaPoista
  5. Sirpa: Kyllä luonnosta löytyy kuvattavaa kaikkina vuodenaikoina. Meillä ne metsäpolut ovat lähellä..

    Omenantuoksua sinne.

    Mummeli, kiitos.
    Sinulle ja Himmulle samoin, mukavia lenkkejä luonnossa.

    Lumiomena. Sitä samaa sinulle. Samat on aatokset.
    Hyvää arkiviikkoa ja toivottavasti flunssavapaata sellaista.


    Sateenkaari, näinhän se on.Pitää luopua ja osata mennä sitten eteenpäin.
    Sinne myös hyvää syyskuuta.
    PS: se piiras on hyvää ja ne vaahtokarkit sulavat siellä sisällä ja antavat oman jännän makuvivahteen.

    VastaaPoista