tiistai 7. joulukuuta 2010

Aivan tavallinen päivä..

Yksin
Joulukuuta mennään jo hyvää vauhtia, ainakin Mintun mielestä. Hän on ihan selvästi talvikoira. Nauttii lumesta ja pikkupakkasesta. Tänään tehtiin lenkkiä paitsi tutuissa jokimaisemissa, myös kylämme, jota kaupunkina pidetään, keskustassa. Piti muutaman kerran taas muistuttaa hyvistä käytöstavoista ja vierellä kulkemisesta, kun oli niin ihania hajuja. Joen rantaa kulkiessa huomasin yksinäisen linnun jään reunalla, sukelteli välillä ja sitten pyrähti lentoon. En tunnistanut mikä lintunen se oli. 


Mielenkiintoista,
Kotiin tultiin ja lumitöihin. Ja se vasta olikin Mintusta hauskaa. Piti käydä leikkimökkikin tarkistamassa, tonttujako lie kaivannut. Eipä niitä nyt näkynyt, ainoastaan viime kesältä unohtunut mansikkatonttu. Sitten innostui kaivamaan lumen alta sinne unohtunutta palloaan ja ei kun pieni erä vielä sen kanssa ja  päiväunet maistuvatkin nyt makoiselta . Tuhina vaan kuuluu..Ja minä tutkin lintukirjaa tunnistaakseni tuon siivekkään.

10 kommenttia:

  1. Hienot kuvat.
    Ei ihme, että uni maittaa
    lumileikin jälkeen.
    Hauska tuo mansikkatonttu.

    Lumiset terkut.

    VastaaPoista
  2. Lintu on Koskikara, ei sentään sukua ookke karalle, vaikka minäkin joskus sukeltelen. Hienot kuvat ja "sokerilla" kuorrutetut puut. Silitä hauvelia minunkin puolestani. Terkkuja.

    VastaaPoista
  3. Sirpa, kiitos. Uni maittoi taluttajallekin
    Lunta olisi ja minun tarpeisiin riittävästi.Terveisiä

    VastaaPoista
  4. Ookke, kiitokset lintutiedosta ja kuvakommentistasi. Eipä ihme etten tunnistanut tuota lintua, taitaa olla näissä maisemissa aika harvoin.
    Ja silitän kuonolaista kaksinverroin..
    Terkuin täältä.

    VastaaPoista
  5. Tavallinen, jouluinen ja luminen, arki on monesti sitä parasta. Ihania kuvia. Mistä saakka teillä on ollut tuo mansikkatonttu? En muista nähneeni sitä - olen varmaan katsonut pihalla vain lasten perään. :)

    Kotikylän suuri laulajakin on nyt poissa, hänen muistolleen.

    VastaaPoista
  6. Lumiomena. Niin se on, arki on kumminkin parasta. Mansikkatonttu vietti kesää ruusupenkissä pilkistellen. Ihana naapuri sen toi.

    Suru on nyt täällä monella, erityisesti lähiomaisilla. Kari lähti saappaat jalassa, mutta laulut elää..
    Terkuin sinne ja näkemisiin pian.

    VastaaPoista
  7. Koskikarahan siinä nököttää. Yksin.
    Ja sukeltaa välillä veden viileyteen.
    Kyllä koirista lumessa temmeltäminen on hauskaa, täällä on myös pieni koiruli, joka nauttii joka solullaan, mitä enemmän lunta, sen hauskempaa.
    Mutta sehän ei joudu kolan varteen!

    Iltamyöhään selatessani vielä blogilistaa näin Kukkahattuneidin postauksen Kari Tapiosta. En uskonut silmiäni vaan oli pakko selata uutisiin. Niin lähtee mies parhaassa iässä sateenkaaren toiselle puolelle. Hänen lauluissaan oli tunnetta ja syvyyttä, ei suotta mainittu parhaaksi miesartistiksemme. Suonenjoen suuri poika ei varmasti unohdu.

    VastaaPoista
  8. Anja. Ensimmäisen kerran näin tuon linnun täälläpäin. Täytyykin pitää silmät avoimina tuota lenkkiä kiertäessä,jos vielä näkee.

    Laulajan poismeno oli kyllä sokkiuutinen tänä aamuna. Työ jäi kesken. Muisto-ohjelmia olen kuunnellut radiosta ja lauluja aamupäivän. Laulut jäävät elämään pitkäksi aikaa.

    VastaaPoista
  9. Linnusta tuli mieleen koskikara, kun sanoit että se sukelteli, hauska lintu ,miten sekin tarkenee vielä sukellella :D

    Minttu on ihana, kyllä se nauttii kävelyistä ja kaikista hajuista, on sitten mukavaa nähdä unta ja tuhista ♥
    Liekkö se oikean tontun haistoi leikki mökistä, taitaa odottaa kovasti joulua.

    Ihanaa iloista joulun odotusta Minttuli ♥

    VastaaPoista
  10. Seijastiina, Kyllä Minttu on oikeastaan oikein kiva koira ja joulupukki muistaa aina myös häntä, kuten muitakin kilttejä lapsia..
    Sinulle myös ihanaa joulunodotusta ja-tunnelmaa

    VastaaPoista