maanantai 6. joulukuuta 2010

Sinivalkoinen päivä

Tänään siniristiliput liehuvat. On itsenäisyyspäivä.  Päivää vietän muistellen kiitollisena sotiemme sankareita, jotka tekivät tämän päivän vieton mahdolliseksi, miehet rintamalla ja lotat myös siellä ja sotasairaaloissa , ja kotirintamalla.
Kotipihalta 
Rasia täynnä muistoja
Muistoja, kenttäpostikirjeitä ja valokuvia, niitä olen nyt katsellut ja lueskellut. Lottien arvokas työ on jäänyt monesti muisteluissa vähemmälle,niin minullakin. Nyt kun sain haltuuni tätini säilyttämät muistokirjat ja monet kuvat, arvostan vielä enemmän heidän tekemäänsä työtä.  Yhteisöllisyys, toverihenki ja ystävyys, se kaikki on kuvaavaa tuolle ajalle. Ja sen tiedän että vaikeina aikoina alkanut ystävyys on kestänyt monen koko eliniän.
i
Paljon näitä sota-ajan muistoja kuulin aikoinaan, mutta nyt kun näitä olen lueskellut ja kuvia katsellut, on asiat tulleet kokreettisesti lähelle. 
Jo aiemmassa postauksessa kerroin tätini olleen Aunuksessa muonitustehtävissä.Tiesin toki hänen olleen sitä ennen  sotasairaalassa täällä kotipaikkakunnalla samoissa tehtävissä. Löysin ajalta muistovihkon ja siitä seuraava  lainaus:
                                             Muisto
                    Paljohan niitä muistoja kirjotellaa ja toiset niistä pittää, mutta nyt sattu sellanen poika, joka ei muista mittää. 3.12-41
                     
Huumoria ei unohdettu vaikeuksien keskelläkään. Kuten tuostakin ylläolevasta voi päätellä.


Tätini kertoi miten vaikeaa oli saada raaka-aineita josta valmistaa aterioita, mutta kun näitä muistoja lukee, on siitä huolimatta jotain pöytään pantavaa ollut.
Pari lainausta:
                               Hilkka-emäntä!
Ruokaa, ruokaa, he pyysivät kaikki, ruokaa! Kiitos EMÄNTÄ, me saimme kaikki pätevää, maukasta saffkaa. Lyhyestä ajasta huolimatta tulin tietämään että Pihlajaniemen kuppila keljulassa sain kokea monta herkullista nautinnon hetkeä. 24.10.-44


Tie miehen sydämeen...sanoo sananlasku.Varjele, mutta kyllä Hilikka saa hakea itseään koko 0000:n miesten sydämistä. Vilpitön kiitos ruotuväen parhaista sapuskoista. 19.11.-44.


Näissä mietteissä oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

8 kommenttia:

  1. Sinulla on käsissäsi todellinen aarre. Nuo tärkeät tallennettavat. Jospa joskus nyt pienet lapsenlapsesikin ne lukisivat. Sitten, kun menneet ajat alkavat kiinnostamaan.
    Muistan hyvin nuo sotavuodet, sen ankean ajan, kun sekä ruokaa ja vaatetta piti taikoa melkein tyhjästä. Kuinka lujilla olivatkaan kaikki, myös äidit kotirintamalla pienten, kasvavien lasten huoltajina. Senajan yksinhuoltaja äidit.
    teille oikein hyvää Itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  2. Kauniisti ensimmäinen kuvasi heijastaa tätä tänään juhlittavaa itsenäisyyspäiväämme ♥

    Sinulla on ihania, arvokkaita aarteita ja muistoja rasiallinen ,vanhat valokuvat kertoo myös osan tarinaa!

    Oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  3. Hienot lumiset kuvat.
    Tuota kenttäpostia on itsellänikin
    tallella, sekä äitini lottamerkki.
    Se huumori on ollut tosi tarpeen siihen aikaan.
    Oma äitini nukkui pois kovin nuorena,
    en ehtinyt kuulla hänen omaa tarinaansa sota-ajalta.

    Sinulla on todella nyt aarrearkku hallussa.

    Lämpimin terveisin.

    VastaaPoista
  4. Mummeli, kyllä meillä muistoja vaalitaan ja siirretään seuraaville sukupolville. Varsinkin tämä aika vuodesta saa muistot pintaan ja kynttilät syttyvät tänään taas.
    Lämpimät terveiset sinulle Irma.


    Seijastiina, kiitos. kuten olen aiemminkin sanonut, nämä muistot ja kuvat ovat aarteitani.
    Lämpimiä ajatuksia tähän päivään.

    Sirpa, niin on minullakin äidin lottamerkki ja työpuku. Hän ei ollut rintamalla, vaan kotiseudullaan noissa muonitustehtävissä...Ja savolaispoika sieltä sitten mukanaan vei.

    Lämpimät terveiset lähtevät täältä sinnekin suuntaan.

    VastaaPoista
  5. Kiitos,ystavani,ja sinulle perheinesi ihanaa İtsenaisyyspaivaa.
    İsani taisteli noissa sodissa ja aitini oli lotta.
    Monia tarinoita lapsena kuulin.

    VastaaPoista
  6. Kyllä on tänään rakas isotäti ollut mielessäni, samoin totta kai molemmat ukit ja mummot. Heidän panostaan ei voi koskaan unohtaa ja tänään sitä ajattelee erityisesti. Ehkäpä joulun aikaan minäkin pääsen kurkkaamaan tuohon kirjeiden aarrearkkuun?

    Hyvää itsenäisyyspäivää sinne!

    VastaaPoista
  7. Sateenkaari, tuo aika kosketti kaikkia suomalaisia perheitä ja muistoja löytyy useammasta kodista, sekä tarinoita. Muistot säilyvät..
    Terveiset sinulle ja hyvää matkaa tänne lumen keskelle.

    VastaaPoista
  8. Lumiomena. Täällä joulua odotetaan ja muistojen aarrearkku myös.

    Lämpimiä ajatuksia sinne ja terkut.

    VastaaPoista