tiistai 31. elokuuta 2010

Elokuu 10 Päättyvää kesää

Tämä pian päättyvä kesä jää kohta muistoihin. On aika tehdä pientä päivitystä mitä oikein tapahtuikaan tämän suven aikaan. Varmaan aina tullaan muistamaan ne kuumat viikot, jotka jatkuivat ja jatkuivat. Lämpimät uimavedet lämmön ansiosta, kukkarunsaus ja kuivuus.
Myrskyt, jotka tekivät valtavaa tuhoa etenkin metsissä. Siinäpä ne sääilmiöt, joita tulemme muistelemaan pitkään.


Henkilökohtaisten muistojen kirjaan tulee merkityksi muutamat mukavat kesätapahtumat, joissa kävimme. Lastenlasten riemu, kun sai juosta viipottaa pitkin pihaa paljain varpain Minttu-koiran kanssa kilpaa, sekä vesileikit oikeassa järvessä. 


Päällimäiseksi omassa elämässä kumminkin nousee suru läheisen poismenosta ja sitä edeltänyt raastava odotus. 
Näin tämä kesä on pian ohi, iloineen ja suruineen. Nyt sitten kohti syksyä ja uusia kokemuksia, sekä nyt jo iloista odottamista: suvun uuden jäsenen pitäisi tulla mailmaan lokakuussa ja matka tuttuun matkakohteeseen Teneriffalle marraskuussa.

perjantai 27. elokuuta 2010

Elokuu 9 Syksyn tuntua


Kovin viileitä ja sateisia ovat nämä elokuun viimeiset päivät. Niinpä Minttukin katsoi eilen parhaaksi vetäytyä takan ääreen, mielipaikkaansa. Eipä palele, tuumaa Minttu-neiti.

Syksyn värejä ja herkkuja
Luonnossa näkyy syksy, viimein on täälläkin puhjenneet herkkutatit, sienten aateliset. Kuiva kesä sai jo luulemaan etteikö noita meidän himoitsemia sieniä nouse ollenkaan. Mutta tänään on herkuteltu ensimmäisellä saaliilla. Ja ne ensimmäiset valmistan aina näin: Puhtaat, madottomat sienet viipaloin pannulle voihin, paistan ne kullanruskeiksi ja lisään kuohukermaa niin paljon kun sienet imevät ja annan kerman imeytyä sieniin. Sen jälkeen maustan ne ainoastaan suolalla. Näin tattien hieno, pähkinäinen maku pääsee oikeuksiinsa. Sitten kun satoa tulee runsaasti, teen toki niistä sitten milloin mitäkin, keittoa ja piirasta esimerkiksi.

Näin se syksy hiipii ja viikon päästä on meillä surujuhla. Hyvin olen saanut valmistelut siihen pisteeseen että voin jo hieman helpotuksesta huoahtaa. Onneksi on ollut siellä keskisessä Suomessa paljon ihmisiä rientämään apuun, joista heille kuuluu suuri kiitos. Vielä mennään käymään paikanpäällä maanantaina, jotta saadaan ohjelman yksityiskohdat hiottua. 
Näin kaikella on tapana järjestyä, sanoi eilen eräs nettituttavani.

tiistai 24. elokuuta 2010

Elokuu 8 Surun päiviä

                                       Elämälle kiitos, sain siltä paljon,
                                       sain siltä naurun, sen vierelle itkun
                                       Niin erotan selvään onnen ja tuskan,
                                       jokaisen laulun läikkyvän pohjan,
                                       yhteisen laulun, jota itsekin laulan
                                           - Violetta Parra-


                                        
   Menetin rakkaan tätini sunnuntaina. Lähtöä osasimme odottaa, mutta suru valtaa mielen. Tätini ei saanut omaa perhettä, joten me olimme hänen perheensä. Elämäntyönsä hän teki palvellen muita, vanhainkodin emäntänä ja vapaaehtoistyössä ja järjestöissä. Kirkko oli häntä lähellä ja kirkkokuoro.
Lisäksi hänelle olivat läheisiä toiminta marttajärjestössä ja sotaveteraanien asiat. Olihan hän itsekin sotaveteraani. Hän oli kiitollinen siitä että nykyisin osataan arvostaa sotiemme sankareita. Niinpä haluan tähän linkittää tämän hänelle rakkaan laulun.
Kiitos Hilkka-täti ja hyvää matkaa.                                    

torstai 19. elokuuta 2010

Elokuu 7 Puijo

Alhaalta nähtynä
Kallavesj
Ei maata armaampaa

Kotisetumatkat vaan jatkuvat. Tänään suunnattiin auton nokka kohti Kuopiota. Piti ainoastaan pistäytyä hakemassa joku auton osa ja vähän kierrellä vaatekauppoja. Kuinkas ollakkaan, Puijon tornin alkaessa näkyä, pälkähti päähäni että mitä jos käytäisiin pitkästä aikaa ihailemassa maisemia. 
Mäkimonttu tornista nähtynä.
Meidän lisäksemme turisteja oli liikkeellä vielä ihan mukavasti. Espanjalaiset ja italialaiset ovat löytäneen Järvi_Suomen, ja mikäs sen mukavampaa. Kelpaa noita maisemia heillekin esitellä.
Runsas käpysato
Vaikka Puijolla onkin tullut usein käydyksi, niin silti tornista avautuva panoraama on aina yhtä komea. Kuten  mäen ikivanhat kuusimetsätkin vaelluspolkuineen.



tiistai 17. elokuuta 2010

Elokuu 6 Syksyn merkkejä

Vaikka kesä vielä jatkuu ja perhoset lentelevät runsain määrin kukkasissa, on jo havaittavissa ensimmäiset ruskan värittämät lehdet metsässä. Pihlajan marjatkin alkavat punertua pikkuhiljaa.Tietenkin varmin syksyn merkki on koulujen alkaminen. Voi niitä pieniä ekaluokkalaisia, joita tapaan melkein päivittäin kun tulevat taputtamaan koiraani. Siinä sitten jutellaan ja tottakai silmät loistaen kerrotaan koulupäivästä ja kaikesta jännästä mitä päivän aikaan on tapahtunut. 
Syksyn tulosta kertoo myös ensimmäiset hallayöt, joita jo on toisin paikoin täälläkin koettu. Alkaa taas peittojen ja harsojen levitysrumba. On niin paljon noita kukkivia  tuolla pihalla ja tomaatit, kurkut ja kesäkurpitsat, joista satoa saadaan vielä pitkän aikaa. Kesäkurpitsasta tosin jo aivan liikaakin kahden hengen talouteen. Olen sitä koettanut valmistaa monella tapaa ruoaksi: Eilenkin tein moussakan tyylistä uunivuokaa, maistui  ihan Kreikalle, siis hyvää. Pakastanutkin olen mutta nyt on kiintiö täysi ja yritetään lahjoittaa niitä joillekin tarvitseville.
Muutenkin kasvisato on nyt parhaimmillaan ja todella laadukasta. Syökäämme sitä nyt nautiskellen. 

lauantai 14. elokuuta 2010

Elokuu 5 Kesän jatkot

Veto
Ja haikeesti haitari soi
Suositte kulkupeli


Entinen navetta ja patruunan kuva
Oli tapahtuma nimeltään naapurikunnan Syvänniemellä. Sinnepä aamupäivällä ajelimme. Se olikin oikein mukava kylätapahtuma kauniissa maisemissa. Oli kirpputoria, vossikka-ajelua, kirkkovenesoutua, unohtamatta haitarimusiikkia rantamaisemissa. Tunnelma oli leppoisa ja kiireetön, niinkuin täälläpäin on tapana, eikä viilentävät sadekuurotkaan haitanneet ketään. Myytävänä oli myös tuoreita vihanneksia , hunajaa ja muuta hyvää paikkakunnan tuottajilta. Mekin ostettiin makeita omenia ja hunajaa. Syväniemellä sijaitsi aiemmin Saastamoisen rullatehdas ja ruukkikin siellä oli. Nyt tämän teollisuussuvun perustajan mahtinavetta on Hermannisali nimeltään ja siellä järjestetään monenlaisia tapahtumia.


Marjanpoimijoiden elämäniloa
Lisää kesän jatkoja saatiin tässä illansuussa omalla paikkakunnalla. oli Wanhan keskustan nyt jo perinteeksi muodostunut tapahtuma rautatieasemalla ja sen ympäristössä. Ohjelma oli koottu vähän kaikenlaisesta: Eukonkannosta karateen ja kaikkea sen väliltä. Itselleni mieluisinta oli extempore, venäläiset marjanpomijat innostuivat hanuristi Ollin säestyksellä laulamaan venäläisiä kansanlauluja ja pyörähtipä siinä joku tanssiaskeliakin. 

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Elokuu 4 sadonkorjuuta ja muita puuhia


Makeaa sanoo kimalainen
Kuuman kesän ansiosta on kasvitkin vallan villiintyneet, muutamasta kesäkurpitsa ja kurkun taimesta työntää satoa niin ettei syödä ehdi. Säilömispuuhiin on ryhdyttävä. Samoin perhoset ja kimalaiset ovat nautiskelleet oikein urakalla. Auringonkukat näkyvät olevan suuressa suosiossa. Kokeilin tuota isoauringonkukkaa, hauskaa kun on noita eri sävyjä tullut kukkiin.
kypsymistä vailla
Tomaatit ovat vielä vihreitä, mutta eiköhän nekin ennätä punaiset posket saada. Perhosia on ollut kuvattavaksi asti ja neitoperhonen on siitä kauneimmasta päästä.
Kun tätä tässä illanhämärässä naputtelen. laitanpa tähän vielä musiikia illan iloksi. 

maanantai 9. elokuuta 2010

Elokuu 3 Maisemareitin varrelta

Hienoja käsitöitä...

Luonnonrauhaa
Odottelua Päijänteen puolella helteessä
Sulku auki pelastusalukselle
 Värisävyt
Autosta kuvattu ja itänaapurin savut samentaa
Eilinen kotimatka Vantaalta poikkesi normaalista reitistämme. Tavallisesti hurautamme joko viitostietä tai nelostietä nopeaan. Nyt kumminkin hetken mielijohteesta käännyimme Lahden kohdalta Vääksyyn päin ja kyllä kannatti. Todella hieno käyntikohde, johon kyllä kannattaa tutustua paremminkin kuin vain lyhyen pysähtymisen verran. Muutenkin ajoreitti Sysmään noita Päijänteen komeita maisemia katsellen oli maisemallisesti parasta Suomea. Pulkkilanharjun maisemat reitin varrella ovat kyllä yhtä hienot kuin kuuluisan Punkaharjun. 

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Elokuu 2 Helteinen reissu


Komea päärakennus


Kiskoauto
Tämänkertainen Vantaan reissu sujui loppujen lopuksi ihan mukavasti, tästä vallitsevasta helteestä huolimatta. Kovin siellä olikin odotettu, piirretty ja askaroitu mummille ja ukille tuliaisia. Pikkumiehen mielestä taisi kumminkin olla parasta että Minttukin tuli taas. Kaikki uudet jutut piti esitellä ja tramboliinilla näyttää kaikki temput.

Viehättävä pihamiljöö
Lauantain suunnitelmia tehtiin perjantai-iltana. Pääkaupungin reissu päätettiin jättää toiseen kertaan ja suunnata sen sijaan pikkumiehen suosikkikohteeseen Hyvinkään rautatiemuseoon ja paluumatkalla tämän mummin toivomuksesta käyntiin Ainolassa. Siinäpä sitä olikin hellepäivälle ihan riittävästi ohjelmaa. Lapset viihtyivät hyvin hienossa ja monipuolisessa veturien ja junien maailmassa ja parasta taisi olla kun pääsivät katselemaan pienoisrautatiellä junien kulkua tunneleissa, sekä junakirja ja leikkiveturi.

Ainolan päärakennus

Mummin mielestä taas eilisen paras anti oli se Ainolan käynti, johon antoi oman lisämausteensa Etelä- Suomen osakunnan komea laulu Sibeliuksen hautapaaden äärellä.
Tänään sunnuntaina lähdimme jo aamupalan jälkeen kotimatkalle, koska sää oli edes vähäsen viileämpää ajella kotia kohti (ilmastointi autossa on hajonnut). Päätimme vähän katsella samalla uusia maisemia, joista huomenissa vähän lisää.


maanantai 2. elokuuta 2010

Elokuu1 Kesä tuoksuu


Mansikalle, vadelmalle, kukkasille ja yrteille tuoksuu elokuun alku. Vihdoinkin ollaan minulle sopivissa lämpötiloissa ja uimavesi on vielä aivan ihanaa.
Aivan eri tavalla nyt jaksaa puuhastella kuin viime viikon huippuhelteillä. Marjat, nämä tämän alueen ykköstuotteet levittävät kesäisen tuoksunsa. Päivän erikoisuus on keltaiset vadelmat, joita kävimme poimimassa vanhan tädin puutarhasta. Herukatkin kypsyvät ja tuovat omaa kirpeyttään parhaillaan mehustimessa mansikan seassa.

Elokuinen kukkaloisto pihalla on harvinaisen komea. Valkoinen daalia aloittelee kukintaansa. Se onkin tyttäreni tuliainen keväiseltä Amsterdamin lomaselta. Ekaa kertaa kokeilin erilaisia auringonkukkia ja ensimmäiset kukat ovatkin auenneet. Punaisella daalialla onkin pitkä historia, eikö liene jo -50 luvulta peräisin ja saman tädin puutarhasta kuin keltaisen vadelmatkin, joita nyt pakastimeen laitan syksyn ja talven varalle.
Näin tämä kuukausi on alkanut kesäisissä tunnelmissa. Odotellaan vielä niitä samettisia kuutamoöitä loppukuulla täyden kuun aikoihin.