torstai 30. syyskuuta 2010

Kirjahyllyn kertomaa

Suloisessa sekamelskassa
Sain lumiomenan blogista kehoituksen etsiä omasta kirjahyllystäni vastauksia kysymyksiin. Ja yllytyshullu kun olen, niinpä sitten vietinkin laatuaikaa tiiraillen kirjojen nimiä ja löytyihän sieltä jotain mikä sopii minuun. Kuten niin monen muunkin kirjojen ystävän, ei ole minunkaan kirjahyllyni järjestyksessä, mutta mitä siitä. Ahkerassa käytössä se on ja kirjoja löytyy kyllä ullakolla olevasta hyllystä lisää.
Kas tässä: Vastauksia kysymyksiin...


                                        Oletko mies vai nainen
                                        Ei mikään tuhma tyttö


                                        Kuvaile itseäsi?
                                        Tiitiäisen pippurimylly

                                         Kuinka voit?
                                        Näen, muistan, hengitän
                                 
                                       Kuvaile nykyistä asuinpaikkaa?
                                       Mansikkakeikka
                             
                                      Minne haluaisit matkustaa?
                                      Pitkät vedet ja maailmanrannat


                                      Kuvaile parasta ystävääsi?
                                      Lämpimiä ajatuksia


                                      Mikä on lempivärisi?
                                     Punaisen höyhenen keittiö


                                     Millainen sää on nyt?
                                     Kadun aurinkoisella puolella


                                     Mikä on mielestäsi paras vuorokauden aika?
                                     Pimeä elokuun yö


                                     Mitä pelkäät?
                                     Lento tuntemattomaan


                                      Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä se olisi?
                                      Hyvvee ja hyvän parasta


                                      Millainen on parisuhteesi?
                                      Järki ja tunteet


                                     Päivän mietelause?
                                      Satumaa vuoden ympäri


                                     Miten haluaisit kuolla?
                                     Kun kello lyö
                         
                                      Mottosi?
                                     Aikaa sitten aikuisena 


Tää olikin hauska tehdä ja niinpä yllytän muitakin samaan puuhaan. Ettei elo ihan kirjojen tiirailuun mene, nautitaan vielä syksyn väriloistostakin. 
                             
                              

tiistai 28. syyskuuta 2010

Mieluisaa odottamista

Jääruusu

Voi pelakuuta, kuinka kävi
Nyt on syksyn tuntua ilmassa. Parin viime yön pakkaset veivät suuren osan pihakukkasista Ja tänään saimme kukkapenkit laitetuksi siihen kuntoon että odotetaan ensi kevättä ja sipulikukkien väriloistoa.
.Pian alkava lokakuu tuo tullessaan monta mieluisaa asiaa. Jo ensi viikonloppuna matkaamme taas Vantaan maisemiin ja nyt juhlimaan kuopuksen 3-vuotispäivää. Nämä lasten syntymäpäivät ovat mummillekin mieluisa tapahtuma, joten pitkä matkakaan ei haittaa. Toinenkin matka sinne Vantaalle on myös lokakuussa. silloin tarvitaan lastenhoitoapua ja ilomielinhän sinne sittenkin lähdetään.
Yksi tärkeä asia meidän huushollissa on hirvenmetsästyksen alkaminen. Sitä ukki odottaa innolla ja viikonloput ovatkin sitten pyhitetty  metsälle. Tänä vuonna seurue aloittaa 9.10. ja sitä iloa riittääkin joulukuulle saakka.
Hienot maisemat ja vaelluspolut
La Orotava
Tosin kolme viikonloppua marraskuussa olemme poissa kotoa, kun matkaamme tuttuihin Teneriffan maisemiin. Sitä reissua onkin jo odotettu hartaasti. Mitä sitten matkalta odotamme: tietenkin leppoisaa oleskelua, pieniä retkiä ihanaan luontoon, hyvää ruokaa ja musiikkia, sekä tietenkin aurinkoista säätä. Ja nyt tällä kertaa myös uusien ystävien tapaamista.odotan innolla.
.
Nämä Gomeran luonnonsuojelualueen satumetsät haluaisin nähdä uudelleen tulevalla matkalla.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Ruskaa, ruskaa

Kallavesj, kallavesj, suarines ja salamines....lauantai 25.09.
Pyörälenkin varrelta
Kun syksyn lehti maahan ehti, kaikessa soi blues
Suonteen rannat

Suontee, Soitunlahti
Pyörälenkki jatkuu..
Syksyinen väriloisto on juuri nyt parhaimmillan meidän korkeuksilla ja kameraa on ulkoilutettu ahkerasti. En muista milloin viimeksi olisimme saaneet nauttia näin upeista värisävyistä. Suurin osa kuvista on aamupäiväisen pyörälenkin varrelta. Oli tyyntä ja kaunista, niinpä niin tutut järvialueet taas kerran näyttivät parhaat puolensa. Pitkään seurasin kalojen polskahduksia ja yritin saada niitä vangituksi kuvaankin, mutta olin liian hidas, joten se jäi sitten siihen seuraavaan yritykseen. Mutta kelpasipa näitä ranta-alueitakin kuvata. 



torstai 23. syyskuuta 2010

Pieniä nautintoja

Syksyn edetessä ja pimeiden iltojen tultua kirjapino taas kasvaa yöpöydällä. Eilen sain luetuksi loppuun  tämän Linda Olssonin esikoisromaanin. Se odotti pöydälläni pitkään lukuvuoroaan ja hyvä kun odotti..Nyt oli sen aika. Olin aiemmin lukenut arvioita tästä kirjastä  upeista kirjablogeista, joita seuraan säännöllisesti. Kirjasta on sanottu mm seuraavaa: "Hienovarainen mutta voimakas romaani, hellä ja sydämeenkäyvä" "Viisas ja lempeä". Minusta kirjan kansi kertoo sisällöstä sen olennaisen. Tämä oli lukuelämys. joka viipyy pitkään mielessäni..


Paitsi kirjat ja mielimusiikki,  nauttimiseen tarvitaan myöskin ruokaa ja juomaa, Pitkästä aikaa olen suunnitellut jo viikonlopun suuhunpantavaakin. Ehkäpä nyt on hyvä aika kaivaa pakastimesta se viimeinen hirvipaisti ja tehdä siitä esimerkiksi Burgundin pataa, vahvaa ja maukasta syksyyn sopivaa.
Makeaakin tekee aina mieli ja nyt sitten ajattelin että tämä suussa sulava voisi olla syyskuun viimeisen viikonlopun herkku.

                                   Amarettokakku

                  pohja:  200 g kaurakeksejä, 35 g sulatettua voita
                  täyte:   6 liivatelehteä, 2rkl vettä
                             2 munaa
                             2.5 dl tomusokeria 0.5 rkl vaniljasokeria
                             0.75 dl mantelilikööriä, 1 rkl sitruunanmehua
                             200 g maustamatonta tuorejuustoa
                             1 prk ranskankermaa
                             2 dl manteleita jauhettuna
                             2 dl kuohukermaa
                 Päälle:  tummaa kaakaojauhetta.

Pohjusta irtopohjainen vuoka leivinpaperilla. Hienonna keksit ja sekoita voisulan kanssa, painele tiiviisti vuoan pohjalle. Valmista täyte:Pane liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa munat ja tomusokeri ja vaniljasokeri kovaksi vaahdoksi. Yhdistä kuumaan veteen liuotetut liivatteet, likööri,sitruunamehu, juusto, ranskankerma ja  mantelijauhe.Vaahdota kerma. Yhdistä varoen kaikki ainekset. Kaada vuokaa ja anna hyytyä.seuraavaan päivään. Levitä runsaasti kaakaojauhetta siivilän avulla pinnalle. Nauti.vaikka hyvän kahvin ja amareton kera.
                  
                     Hyvää ruokahalua ja tunnelmallisia syysiltoja!.
                          
                    

tiistai 21. syyskuuta 2010

"Aarteet"

Olen aina luullut etten kerää mitään ja ihmetellyt kirpputorien suosiota. En oikeastaan ole niitä kiertänytkään. Menneen kesän aika pistäydyin muutamassa ja ihmettelin sitä kaikenlaisen tavaran määrää mitä sieltä löytyy. Eniten kummastelin hintoja joidenkin tavaroiden osalta. Esimerkkinä voisi mainita vanhat emalikattilat, joista pyydettiin siellä jopa 50 euroa. Itselläni nämä "aarteet" ovat kesäisin kukkapurkkeina. Kyllähän keräilijät ovat valmiita maksamaan melkein mitä vaan saadakseen haluamansa. Eräs sukulainen kerää Helsingin olympialaisiin liittyvää kaikenlaista muistoesinettä ja tavaraa, eikä hinnalla kuulemma ole väliä, näin hän kertoi.
Rupesinkin miettimään keräänkö jotain ja eikö vaan, keräänhän minä: Vanhaa talouslasia, vihreän sävyistä. Ostanut en ole, vaan ovat kulkeutuneet kotiini muuta tietä. Sitä nyt halajan lisää.  
Ericsson 1897
Siemens noin 50 vuotta
Meillä kyllä tuota vanhaa tavaraa on kertynyt ilman keräämistäkin, Joistakin voisi jo luopua, mutta muistojahan niihin liittyy menneestä ajasta.  Nämä yllä olevat nykyisten kännyköiden ja muiden edeltäjät ovat myös niitä jotka aina säilytämme. Onhan tuo tietoliikenne antanut  ja antaa vieläkin leivän ja päällysteet tähän huusholliin

lauantai 18. syyskuuta 2010

Arkistojen kätköistä

Viime aikoina olen joutunut selvittelemään edesmenneen tätini perunkirjoitukseen liittyvää paperisotaa sukuselvityksineen, alkaen vuodesta 1881. Työtä siinä on ollut, mutta mielenkiintoista, niin paljon kiinnostavaa asiaa. Niinpä tänään sitten vietinkin pitkän aikaa vanhojen papereiden parissa ja myös valokuvien.  Oli mielenkiintoista lukea vanhoja käsinkirjoitettuja asiakirjoja ja siinä sivussa taas  katsella kuviakin siitä suuresta puulippaasta. Skannasin niistä muutaman ja otin pari kuvaa.Karttakirjan löysin ja se  on 1800-luvun lopulta ja ollut isäni isosedän, henkilön jonka elämästä saisi vaikka millaisen tarinan. Mutta se jääköön minua parempien kirjoittajien asiaksi.  
Nykyinen Lähi-Itä on hieman toisennäköinen  kuin 1800-luvulla
Lapsen kuvaa katselin pitkään, mitähän hänenkin elämänkaareensa on mahtunut.... On jäänyt arvoitukseksi, samoin kuin aika kauniin nuoren naisen. Ei hänen elämästään ole kuvan takana merkintää.  Olisi siinä arvoitus ratkaistavaksi, mielikuvitus saa taas siivet....

torstai 16. syyskuuta 2010

Omenan tuoksua ja muuta

Makeita omenia
Urakkahommiks meni
Mistä tietää medän huushollissa syksyn saapuneen, no tietenkin siitä että säilömispuuhia riittää.  Tänään on oikea ruuhkapäivä: omenia on vielä  runsaasti odottamassa ja herkkutatteja tuli metsästä suuri laatikollinen. Onneksi ovat toukattomia tänä syksynä. Olen salaa tyytyväinen siihen ettei vielä ole alkanut se suppilovahveroiden sato, eikä haaparouskujakaan ollut kuin pari hassua....
Mikä tuolla?
Näitä on tosi paljon
Kaunis on, tuumaa Minttu
Mutta ei minulla niin kiirettä noiden puuhien kanssa ole, ettenkö ennättäisi pienen metsälenkin Mintun kanssa heittää. Tänään olikin oikein mukavaa sateen hellittäessä ja syksyn värit loistivat. Minttu nautti nyt lenkkeilystä pitkästä aikaa, kun viimeinkin on iho-oireet helpottamassa, kiitos hyvien uusien lääkkeiden, joita uusi eläinlääkäri tiistaina määräsi.

Kun noita omenia tuli taas  lisää, kun naapuri niitä juuri toi, täytyy niitä käyttää monipuolisesti. Tässä helppo ja nopea arkeen sopiva jälkiruoka, joka meillä maistuu vuosi vuoden jälkeen

                                        Omena-kaurapaistos

                                     n.6 omenaa, 2tl kanelia
                                     100,g voita, 1.5 dl sokeria ja 2,5 dl kaurahiutaleita

Kuori ja viipaloi omenat ja lado ne voidellun uunivuoan pohjalle, ripottele kaneli pinnalle. Sulata voi ja lisää sokeri ja kaurahiutaleet. Lisää seos omenien päälle. Paista uunissa 200 asteessa n.puoli tuntia.
Tarjoa lämpimänä esim. vaniljakastikkeen tai maidon kera.


                              

maanantai 13. syyskuuta 2010

Sateinen päivä


Ennen puunuitossa
Parkissa
Sateisena päivänä onkin ollut mukavaa palata noihin lukuisiin valokuviin, joita  tuli räpsittyä oikein urakalla kesällä.. Viime viikolla kävimme katsastamassa paikallisen pursiseuran kotisatamaa ensi kesän varalle. Sieltä on meillekin luvattu veneenpitopaikka, kun tuli alkukesällä hommattua käytetty vene, jolla uskaltaa lähteä noille isommillekin järville. Soutuvene onkin siellä erämaajärvellä ja käyttö on nykyisin aika vähäistä. Joskus käydään  huvireissulla retkeilemässä ja nokipannukahvit saaressa keittämässä.


Sade ropisee edelleen ja tiedossa on piakkoin pihan haravointia. Näitä vaahteran lehtiä sitten riittääkin, kun kaksi isoa puuta pudottaa lehtensä.


Sykyn musiikkilinkkinä erään lempilaulajani syyslaulu



lauantai 11. syyskuuta 2010

Pestuumarkkinoilla koettua

Suomen neljänneksi suurin puukirkko
Tänään ja huomenna vietetään naapurikunnassa Rautalammilla perinteisiä pestuumarkkinoita. Tapahtumalla on pitkät perinteet ja tässä vanhassa emäpitäjässä niitä on vietetään aina syyskuun toisena viikonloppuna. 
Taidetta ja vanhoja rakunnuksia ulkomuseossa
Miksikö Rautalampia edelleen nimitetään emäpitäjäksi: Ennen pitäjään kuului käytännössä koko Keski-Suomi. Nyt Rautalampi on kuihtunut pieneksi ja kylän keskustakin on hiljentynyt. Mutta edelleen siellä on vireä kulttuurielämä ja paljonhan sieltä on lähtenytkin maailmalle kirjailijoita ja taitelijoita. Siellä on myös hyvä pieni museo, jota nimitetään Peuran museoksi perustajansa mukaan.Sen pihapiirissä tänään kävimme valokuvia ottamassa.


Vanhoja ja tosi vanhoja menopelejä
Varsinaisilla markkinoille oli kansaa tullut tuhatmäärin, joten hetken pitäjä sai taas kokea entistä suuruuttaan. Markkinamiehiä olikin kertynyt lukuisia ja kauppaakin hierottiin. Koska mukanamme oli 8-vuotias vilkkaanpuoleinen nassikka, emme sen enempää noihin kojuihin tutustuneet. Rompetorilla törmättiin vanhoihin kulkupeleihin. Isäntä heittikin tuota sivuvaunullista moottoripyörää katsellessa , mitä jos ostettaisiin, mummi taakse istumaan ja koira sivuvaunuun ja menoksi.  Hinta oli 800 euroa. Haaveeksi jäi, ja kauppamies Latviasta jäi jonkun muun kanssa hieromaan kauppoja...
Anton-pojan mielestä parasta taisivat olla alpakat, jotka pienessä aitauksessa ihmettelivät markkinameininkiä museon edustalla.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Luonnon värimaailmaa



Pihlaja, pyhä puu. Nyt kauneimmillaan syksyn tullessa. Ja rentun ruusutkaan eivät ole hassumpia.
Metsäkin pitää pintansa kilpailussa, puhumattakaan oman pihan vaahterasta.
Nämä olivat tämän päivän silmänilot. Syksyn edistyessä voinee odottaa vielä enemmän värisävyjä.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Syksyn tultua

Eilisen päivän surujuhlan jälkeen väsymys vielä painaa, mutta kumminkin jo hyvällä mielellä olen. Juhla oli mieleenpainuva ja koskettava, mutta hyvin lämminhenkinen ja valoisakin.  Joten, kiitos avusta, ihanat ihmiset, jotka autoitte ja yhdessä onnistuimme.


Nyt voikin sitten levollisin mielin elää tavallista arkea ja se maistuukin makealle, kuten tämä piiras, jota yhdessä tyttären kanssa lounaan jälkiruoaksi valmistimme tänään. 


                                      Amerikkalainen omenapiiras


        pohja ja kansi:    200 g voita
                                    2    dl sokeria 
                                    2    munaa
                                    1   dl perunajauhoja
                                    4   dl vehnäjauhoja
                                    1   tl vaniljasokeria ja 1tl leivinjauhetta
       täyte:                  3   isoa hapahkoa omenaa kuorittuna ja lohkottuna
                                    2   dl vaahtokarkkeja pilkottuna
                                    1   dl pekaanipähkinää rouhittuna
                                    1   dl siirappia
                                    1   rkl maizeinaa, (kanelia)


Tee tavallinen murotaikina ja taputtele siitä n. puolet voidellun piirasvuoan pohjalle. Sekoita täytteen aineet keskenään ja lisää pohjataikinan päälle. Taputtele öljyttyä leivinpaperia apuna käyttäen lopusta taikinasta kansi täytteen päälle ja kumoa varovasti vuokaan. Siisti reunat, pistele ja voitele halutessasi munalla. Paista n. 200 asteessa 40-45 min. Nauti vaikka vaniljakastikkeen, sorbetin tai jäätelön kera lämpimänä.


Aamupäivän aikaan ennätimme pienten pirpanoiden ja koirulin kanssa tutkailemassa mitä kuuluu syksyiseen metsään. Löytyihän sieltä monenmoista mielenkiintoista tutkittavaa pikkuihmisille, kuten värikkäitä lehtiä, sieniä, sammalia monta lajia ja vieläpä muutama suuhun pantava mustikkakin. Näyttää siltä että täälläkin saamme nauttia komeista ruskan väreistä tämän syksyn edetessä. Sen verran on jo hienoja värejä luontoon ilmestynyt.