tiistai 30. marraskuuta 2010

Marraskuun viimeinen...

Kylmää ja kaunista on tämän päättyvän marraskuun luonto. Uskaltauduin ulos koiraa ja kameraa ulkoiluttamaan flunssan poikasesta huolimatta. Sormet kohmeessa tuli taas muutama kuvakin tutuilta poluilta.


Joku optimisti on varmaan sitä mieltä että vielä se tästä lämpenee, kun on eilisen jälkeen tuolitkin tuonut tuohon joen rantaan. Joki on jo saanut jääpeitteen ja Minttu innoissaan pääsi jäniksen jäljille. Itse en vielä uskaltanut kokeilla jään kestävyyttä, olisi voinut tulla kylmä kylpy...ja vielä pahempi tauti.


Sininen valo eilen päivällä ja pakkasta -22 astetta
Callunat nyt

lauantai 27. marraskuuta 2010

Arkeen paluuta ja nostalgiaa

Matkan jälkeen kotiinpaluu oli kaaoksen keskelle. Olimme päivää ennen matkalle lähtöä käyneet keskisessä Suomessa tyhjentämässä edesmenneen tätini asunnon ja osa jäämistöstä kulkeutui meille.
Muuttolaatikoita, jokunen huonekalu, asiakirjoja ja muuta,mitä itsekunkin ihmisen elämään kuuluu.
Nyt niitä sitten pikkuhiljaa ollaan käyty läpi ja aarteitakin on löytynyt papereista. en tarkoita mitään osakekirjoja tai muuta sen kaltaista, vaan henkilöhistoriaa. Eräskin vaatimattoman näköinen kirjanen osui käteeni, avasin ja se oli muistokirja vuodelta-44, jolloin tätini siirtyi siviiliin palveltuaan muonitustehtävissä Aunuksessa. Olin päättänyt tutustua tähän vasta itsenäisyyspäivänä, mutta en malttanut odottaa. On se niin mieleenpainuva ja ajatuksia herättävä löytö. Lainaan tähän erään kirjoituksen:
"Kiitos sinulle Hilkka Mirjami kaikesta hellästä huolenpidosta, joka koski minun hyvinvointiani.
Nyt kun siviilijuna odottaa sinua asemalla, alkaa tämä ero tuntua enemmän vaikealta mitä lääkäri on määrännyt. Onhan tämä Suomi kuitenkin niin pieni, että kai pian taas tavataan. Sanotaan vain että surut pois ja kukka rintaan" 19.11.-44.


Pakkanen paukkuu nyt ulkona ja muistoja aion lukea lisää istuen tätini kiikkustuolissa takkatulen ääressä ja kietoutua villaiseen viittaan, joka sekin on tätini itse tekemä.


Sytytän kynttilät ja muistelen....






                            Hyvää adventin aikaa ystävät!





keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Marrasmatka, toinen viikko

Toisen lomaviikon saimme viettää yhtä loistavassa säässä kuin ensimmäisenkin. Olin varannut pitkin hampain, myönnän, all inclusiven tälle viikolle ja saimme rannekkeet. Nimitimme niitä leikkimielisesti tutkapannoiksi, jotka piippaavat heti jos hotellista lähtee kahdensadan metrin päähän. Homma toimi hyvin, ruokaa ja juomaa oli tarjolla yllinkyllin, mutta määräänsä enempää sitäkään ei tarvitse. Entiseen malliin liikuimme ja katselimme.
Reitin alkupäätä
Pieni polku jne..

Hienoja kallioita
Teide, aina yhtä hieno katsella
Puerto näkyy alhaalla
Viikon kohokohdaksi muodostui pieni vaellus Aquamansan lähistöllä. Ajoimme paikallisbussilla, Titsalla Calderaan n. 1200 metrin korkeuteen ja siitä sitten Korpelan kirjaa apuna käyttäen metsäistä lenkkiä Aquamansaan. Oli hieno kokemus ja kävelysauvat sekä kunnon jalkineet olivat kyllä tarpeen serpentiinipoluilla.
Kyllä maistuu
Rappujen varrelta
Osaa vesiputouksista
Totta kai Taorollakin piti käydä toisen kerran ja mies päätti lähteä oikaisemaan joitain jyrkkiä rappuja pitkin. Olin ihan varma että päädytään jollekin umpikujalle, mutta kyllä hänen suuntavaistonsa taas piti ja mäelle päästiin. Vaan olihan hirveät raput, ei kaidetta ja portaita riitti  ja riitti. Edellisellä viikolla ei vettä ollut suihkulähteissä, mutta iloksemme nyt toimivat ja taas niitä sai ihailla. Puistossa bongailimme pitkään niskat kenossa ruokailevaa papukaijaperhettä, koirien leikkiä ja urheilijoita harjoituslenkillään. Tuo Taoro on kyllä keidas keskellä kaupunkia ja joka matkalla sinne on päästävä.
Aika poikia 
Kaupungilla toki myös kierreltiin ja katseltiin useana päivänä hurjapäisten lainelautailijoiden syöksymistä isojen aaltojen sekaan.

Päivät kuluivat kuin siiviillä ja uima.altaalla oleskelu jäi aika vähäiseksi. Useinmiten vietin siellä muutaman iltapäivän hetken, uin ja lueskelin kun mies kuorsasi päiväuniaan ylhäällä huoneessa.

Päivällisten jälkeen muodostui tavaksi terassille kokoontuminen uusien ystävien kanssa. Kyllä siinä juttua riitti ja nauru raikui. Joinain iltoina tehtiin kyllä pieni iltakävely kaupungille katselemaan ja pitihän sitä vielä käydä musiikkiakin kuuntelemassa. 

Haikein mielin sunnuntaiaamuna hyvästelimme meitä saattamaan tulleet uudet ystävät ja yhteyttä pidämme jatkossakin.
Näkemiin tällä kertaa Puerto, palaamme vielä sinne...


tiistai 23. marraskuuta 2010

Marrasmatka, ensimmäinen viikko

Pari viikkoa Teneriffan upeissa maisemissa vierähti kuin siivillä ja Puerton taika toimi edelleen.
Oli helppo palata tuttuun hotelliin, jonka viime vuonna havaitsimme oikein mukavaksi. Huonetoivomuksemme toteutui ja saimme ylimmän , kahdennentoista kerroksen huoneen, josta oli huikeat näköalat joka puolelle.  Paras aamuhetki minulle on kun näen auringonsäteiden osuvan majesteettisen Teiden huippuun. Sitä sainkin ihailla melkein joka aamu.
Sunnuntai 7.11.10
Sää olikin erinomainen koko ajan ja heti tulopäivänä lähdimme nautiskelemaan kaupungin tunnelmasta ja  kaupungin sydämestä Chargolta, kuului korvaan musiikkia, loistava puhallinorkesteri piti siellä konserttia. Näin oli helppoa solahtaa lomatunnelmaan lämpimästä säästä nauttien. Upea auringonlasku nähtiin Playa Jardinilla ja se jotenkin kruunasi tuon lomamielen.
Seuraavana aamuna tähtihetkiini kuului ensitapaaminen netin kautta ystäväksi tulleen Turun seudulta kotoisin olevan Senoritan kanssa. Oli hienoa tutustua livenäkin, oli kuin olisimme aina toisemme tunteneet. Samoin kuin puolisonsakin. Paljon sitten vietimmekin aikaa yhdessä keskustellen ja iloiten. Voi sanoa että netissä alkanut ystävyys syveni näiden viikkojen aikana.

Kuumaa oli ja juomista tarvittiin
Reitin varrelta
Ryhmä mansikkamailta vaeltaa
Tämän ensimmäisen viikon ohjelmaan  kuului sekä rauhallista kaupunkikävelyä että patikointi San Pedroon kotipaikkakunnaltamme yllättäen tulleen tutun pariskunnan kansa. Heidän kanssaan vietimmekin sitten kolme mukavaa päivää, paitsi kävelylenkeillä, myös rupatellen kahviloissa nauttien katuvilinän  seuraamisesta. 
Jokaviikkoisilla markkinoillakin piti käydä läheisen kauppahallin pihalla lauantaiaamuna. Heräteostoksia ei nyt tullut tehtyä. Paikallista elämänmenoa oli toki mukavaa seurata. Tungoksessa huomasin erään blogista ja kuvista tutun vaeltajapariskunnan ja hieman mietittyäni rohkaistuin  moikkaamaan ja mukava oli tavata... 

Istujia odottavat
Iltaelämääkin vietettiin, tosin kohtuullisesti. Tejas Verdesissä käytiin pari kertaa, hotellin iltaohjelmaa hieman seurattiin ja ulkoterasilla kiikkustuoleilla istuskeltiin hyvässä seurassa, jota hotellisa nyt olikin oikei mukava joukko eri puolilta Suomea.  Ja hyvähän näissä tuoleissa olikin istuskella....







lauantai 6. marraskuuta 2010

Pyhäinpäivää toivotellen

Kurkistus keittiön ikkunasta, lunta tulee
Matkan odotusta, tohinaa lasten kanssa ja pian automatkalle. Eilinen päivä oli kiireinen, mutta kaikki sujui kumminkin suunnitelmien mukaan ja lomalle voi lähteä  hyvillä mielin.
Parin viikon paussi blogissa ja sitten on matkamuistélujen vuoro.http://www.youtube.com/watch?v=tD3mr2d-khg&feature=related

tiistai 2. marraskuuta 2010

Marraskuuta

Eilinen ensimmäinen päivä tätä kuuta oli kovin harmaa ja  mielialakaan ei paras mahdollinen. Isännän polvi oli tosi kipeä ja tosissaan ajattelin että tuo hartaasti odotettu matka on peruuntumassa. Mutta asioilla on tapana järjestyä. Sai  lääkäriajan ja nesteet polvesta ulos ja kortisonia tilalle. Auttoi ja matkanvalmistelut jatkuivat jälleen.
Vanhaa keskustaa joen toisella puolen


Mennään pikkusaareen 
Kuin peilissä
Kirkkomme torni pilkottaa
Kaislat tuulessa
Nyt taas aurinko paistaa ulkona ja aurinkoisen mielen sai aamupäivän kävelylenkillä Mintun kanssa. Taas kierreltiin tutut joenrannan kävelytiet ja välillä pysähdeltiin kuvia ottamaan ja tuttujen vastaantulijoiden kanssa jutustelemaan. Tämän päivän aiheena oli eilinen tv-ohjelma vanhusten hoidosta ja pompottelemisesta. Pääsipä paikkakuntammekin taas julkisuuteen ei niin mukavissa merkeissä. 


Minttukin sai taas kaksi ihailijaa, kun tavattiin  komeita tummia suurikokoisia koirapoikia. Vallankin kuvassa oleva kiharakarvainen noutaja oli aivan onnesta soikeana neidin nähdessään..ja Minttua ujostutti hieman..