torstai 30. joulukuuta 2010

Kaksitoista kuukautta



Yksi vuosi on taas päättymässä. Näiden kuukausikuvien myötä muistikuviakin palautuu mieleen kohta päättyvältä vuodelta.

Tammikuu, pakkaskuu, jolloin talviluonto oli upeimmilllaan tykkylumisten puiden koristelemana. Loppiaisen automatka kovalla pakkasella kohti Vantaata lapsenlapsien seuraan muutamaksi päiväksi.


Helmikuu, paljon lunta. Rauhallisia talvipäiviä, lukemista, lumitöitä ja talviluonnon tarkkailua  lenkkeilyn lomassa. Uuden kameran myötä kamera kulki usein mukana.


Maaliskuu, kevään ensi merkit ja aurinkoisia ulkoilupäiviä  Retki Keski-Suomen kauniisiin maisemiin. tapaamaan iäkästä tätiä, joka tapansa mukaan herkkupöydän ääressä odotteli mieluisia tulijoita.

Huhtikuu, pääsiäinen ja lastenlasten tulo mummin ja ukin iloksi. Kevät on jo edistynyt, muuttolinnut palaavat. Koiran kuratassujen pesua riittää. Tuhkapilvet aiheuttavat monenlaista harmia matkustavaisille, Perheenjäsen jumittuu työmatkallaan Pohjois-Italiaan ja hoitoapua tarvitaan. Siispä jälleen matka Vantaalle. Siellä kevät on jo edistynyt pidemmälle. 


Toukokuu, jälleen Vantaalle ja parhaaseen valkovuokkojen kukinta-aikaan. se on juhlaa päästä metsään niitä ihailemaan.  Lasten vanhemmat pääsivät ihailemaan Amsterdamin kevättä. Kevätluonto houkuttelee metsäretkille ja järvien rannoille täällä kotimaisemissa.



Kesäkuu ja luonto ihanaa, Pihalla alkavat perennat kukkia ja puutarhat kukkineen  ja muine taimineen houkuttavat ostoksille.  Juhannus ja pienet vieraat vanhempineen. Herkkuja juhannuspöydässä, kalakukko on outoa, mutta makoisaa pikkutytön suussa.  Luontoa ihaillaan erämaajärvellä.


Heinäkuu, mansikat kypsyvät ja maistuvat helteisessä säässä, jota riittää. Rantaleikit lasten kanssa ja uiminen puhtaissa lämpöisissä järvissä. Mansikkakarnevaalit ja muut kesäiset tapahtumat lähitienoilla. Paikkakuntamme vilkas meno tähän vuodenaikaan, kun ulkomailta tulleet tuhannet kausityöntekijät antavat väriä muuten hiljaiseen pikkukaupungin elämään.


Elokuu, myrskyt aloittavat sen, tehden valtavaa tuhoa etenkin metsissä. Kuumaa säätä riittää ja ruusut kukoistavat, kuten kaikki muutkin kasvit. Marjakesä on huono metsämarjojen osalta. Matka helteisessä säässä Vantaalle kyläilemään ja elämys, jota odotin on Sibeliuksen kotona, Ainolassa käynti.
Suruviesti, jota osasimme odottaa, pysäyttää. Hautajaisjärjestelyt vievät voimia.





Syyskuu alkaa surujuhlalla. Luonto kuitenkin antaa voimia ja siellä liikkuminen. Tatteja löytyy runsaasti.  ja riittää pakstettavaksi ja kuivattavaksi asti. Sää suosii edelleen ja ensimmäiset ruskan värit ilmestyvät. Myös yöpakkaset tulevat tavallista aiemmin ja vievät kukkivat kukat puutarhasta.



Lokakuu, ruska-aika on harvinaisen komeaa täällä. Pikku junamiehen kolmevuotissynttärit Vantaalla ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. Sipoon puolella lenkkeilyä ennen kotimatkaa. Syksy on jo pitkällä.



Marraskuu ja hartaasti odotettu matka Teneriffalle, tuttuun Puerto de la Cruziin. Matka, joka rankan syksyn jälkeen tuli oikeaan ajankohtaan, antoi paljon, luontoelämyksiä, uusiä tuttavia. loistavaa säätä ja leppoisaa oleilua. Eli kaikkea mitä onnistunut loma tarkoittaa. 
Talvi oli tullut matkamme aikana ja kylmää säätä riittää.



Joulukuu, Kylmää, pakkasta ja lunta. Joulun odotusta, kynttilöiden loistetta ja lämmintä mieltä.
Vantaalle taas, hoitohommiin, että vanhemmat pääsevät viettämään kahdenkeskistä aikaa Kööpenhaminan joulutunnelmiin. Sieltä palatessa sitten jouluvalmisteluihin. Joulu ja joulupukki. lasten riemu ja yhdessäolo. Sitä se joulu on. Ja Joulutytön viisivuotispäivä jouluna. 


Nyt sitten vietämme tämän vuoden viimeisiä päiviä ja on aika toivottaa kaikille


Onnellista tulevaa vuotta!

tiistai 28. joulukuuta 2010

Luonnon ihmeitä

Eilen saimme vielä viettää päivän joulutyttömme seurassa, pikkuveljen ollessa  toisessa mummolassa.  Mukava päivä siitä tulikin. Leikkiä, urkujen ja hanurin soittoa, satujen kerrontaa ja paljon lauluja.  Tutut joululaulut tyttönen lauloi heleällä äänellään, muistaen kaikki sanat.
Sitten kerrattiin monet lastenlaulut mummin kanssa.


Keijutko asuvat?
Tutkija
Ulkoilu kuului myös päivänohjelmaaan ja minnekäs muualle kuin "satumetsän"poluille.  Taitaa periytyä luonnonrakkaus ja mielikuvitus mummilta, kun näillä luontopoluilla aina satuhahmot liikkuvat. Kesällä olemme keijukaisten valtakunnassa  ja talvella tonttujen jo ollessa hyvin ansaitulla lomalla etsimme sitten jotain muuta, vaikka metsän väkeä.
Siellä se on, pesä.
Tutun lastenlaulun sanat mielessä alettiin etsiä Mörri-Möykyn kotia ja niitähän sitten löytyi useampikin. Kurkisteltiin puiden alle ja tutkittiin josko siellä nukkuvat talviunta. Hellästi lapsi peitteli pesän suun ettei peikoille tule vilu, vaan on se pehmoinen olo..
 Satumaailmaan on mukava joskus aikuisenakin palata ja nähdä maailmaa lapsen silmin. Ja päivän teemaa jatkoinkin elokuvan parissa iltamyöhällä, ranskalaisen aikuisten sadun myötä.


Eilen tuli vuosi siitä kun aloitin tämän blogin. Vanhimmat "harjoitukset" poistin jossain vaiheessa arkistojen kätköistä. Kiitos ihanille lukijoille palautteesta. 

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Pakkasjoulua

Tämän joulun saimme viettää täysikuun valaistessa ja paukkupakkasissa. Ulkoilut jäivät lyhyisiin lenkkeihin talviseen luontoon ja aaton iltapäivällä haudoilla käyntiin. Luonto oli koristautunut joulujuhlaan ja satumainen metsälenkki kannatti kokea, vaikka vähän poskipäitä nipistelikin.


Jouluaaton huipennus oli tietenkin kauan odotetun pukin saapuminen.  Reippaasti lauloivat pikkutontut joulupukille ja voi sitä riemua kun pukki oli lukenut kirjeet tarkkaan ja melkein kaikki lahjatoiveet täyttyivät. Jossain vaiheessa tuli väsykin ja mikäs sen mukavampaa kuin ottaa pieni lepotuokio karvaisen kaverin kanssa .
Joulupäivänä, pikkuprinsessan syntymäpäivänä, juhlat jatkuivat sitten synttäreiden merkeissä toisten isovanhempien kotona, ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...


Vaari oli rakentanut lasten iloksi pihaan komean lumitunnelin, joka tänään sään lauhduttua on  ahkerassa käytössä.

torstai 23. joulukuuta 2010

Joulu joutuu..

Joulu tulee huomenna ja on  aika sytyttää kynttilät tuomaan joulun sanomaa. Pienet tontut tepsuttavat täällä jo....


Vanhan kortin tekstiä lainaten " Hetkeksi unohtuu arki, kun kynttilät sytytetään. Ilo ja rauha saapuu jokaisen sisimpään"

Hyvää joulua kaikille lukijoille ja sivulla pistäytyjille!

tiistai 21. joulukuuta 2010

Joulukuun valoa.

Kakkuvuokaa tarvitaan muuhunkin...
Kynttilät lämmittävät tätä sydäntä
Hyvä Tuomas joulun tuopi... Valoa aamuhämärään tuovat jäälyhdyissä tuikkivat kynttilät. Nyt on ollut hyvä aika jäädyttää koristeita pihalle ja  ennusteden mukaan eivät pääse sulamaankaan ennen varsinaista joulua.


Suonenjoen rannat 21.12.10
Tänään oli myös ulkona luonnonvaloa ja kamera taas mukana Mintun kanssa kuljin..Auringonvalo siivilöityi upeasti huurteisten puiden läpi. Maisema oli taas kuin sadusta tutulla rantatiellä.
Lumiukko siivittäköön ajatukset joulun satumaailmaan 

lauantai 18. joulukuuta 2010

Reippahasti käypi askeleet

Tämä vanha tuttu joululaulu soi pään sisällä ja aika reipasta menoa täytyy tuolla ulkona pitää pysyäkseen lämpimänä.
Laulu jatkuu: äidin hommat ovat kiireiset...Ei ihan pidä paikkaansa. Ihan rauhassa olen katsellut vanhoja joulukoristeita ja taas tuo vanha himmeli pyörii hiljalleen ilmavirran myötä. Sillä on ikää yli kolmekymmentä vuotta ja vähän on jo ajan myötä rähjääntynyt, kuten tekijänsäkin. Muistan miten mukavaa.oli naapurin kanssa silloin kun noita värkättiin useampi, oi niitä aikoja...
Kai Linnilä kertoo mainiossa joulukirjassaan olkikoristeista mm. seuraavaa:Himmeli on ikivanha pohjoismainen joulukoriste.Se takasi tulevan sadon .... Himmeli tuo kodin sisustukseen ajatonta kauneutta. Ilmanväreessä pyöriessään se tainnuttaa kiireisen tarpeelliseen nirvanaan.Nirvana,matka ajatuksen tuolle puolelle on terveellinen kaikille.
Jaahas, tuostako johtunee ettei hosua tarvitse...
Sama laulu jatkuu:Taatto läksi, läksi innoissaan joulukuusen, kuusen hankintaan..Sekään ei pidä nyt paikkaansa, vaan taatto läksi ei niin innoissaan joulukuusia Kuopioon kauppaamaan ensimmäistä päivää tämän joulun alla. Kuuset ovat veljensä viljeltyjä joulupuita. Mahtaa siellä vähän vilu tulla, vaikka kauppa kävisikin. Ja ehkäpä kuuma glögi tekee kauppansa kotiin palattua.


Vahdetaanpa laulua:Ja niin joulu joutuu jo taas Pohjolaan..Ja ensimmäiset joulutervehdykset ovat saapuneet, heppa Kööpenhaminasta asti. 

torstai 16. joulukuuta 2010

Joulu lähenee..

Rauhallista täälläkin nykyisin
Keskipäivän aurinko joulukuussa, matalalta paistaa..
Pakkanen on paukkunut ja ulkoilutkin jääneet vähälle, vaikka talviluonto on ollut viime päivät todella kuvauksellinen huurteisine puineen. Tänään ilman hieman lauhduttua, pääsimme pienen metsälenkin tekemään koiran kanssa. Voi sitä riemua tutuilla poluilla. 
Kenen koti?
Tarkasteltiin samalla pesäpuuta olisiko asukkaita. eipä nähty nyt. Liekä tikan vai minkä koti tuossa..
Lyhyt oli tänään lenkki, kylmä viima kumminkin pisteli poskipäitä ja pienet jouluvalmistelut odottivat., lahjojen paketointia tonttujen avuksi, leipomista ja sen sellaista askaretta tänään. 
Näin se joulu joutuu ilman kiireitä ja on aikaa istua hetki katsellen ulos hämärtyvään iltaan.




tiistai 14. joulukuuta 2010

Vantaan lumisissa maisemissa..

Moottoritie 10.12. ja  Toivakka  14.12
Muutama talvinen päivä hurahti nopeaan lapsenlasten seurana, vanhempien viettäessä minilomaa Kööpenhaminan jouluista ilmettä ihastellen.. Viime viikon perjantaina lähdettiin ja hyvä oli ajokeli ennusteista huolimatta sekä mennessä että tänään tulomatkalla. Menomatkalla saimme ihailla valoesitystä taivaalla ja tänään sitten huurteisia puita.
11.12. Jokivarsi
 Kyllä piti ihmetellä kuinka paljon olikaan lunta ja lisää vielä lauantaina tuli sinne eteläiseen Suomeen.
Lauantaina teimmekin pienen lumisen lenkin lähialueilla. Yhteinen ilo oli koiralla ja pikku taluttajalla. 
Päivät kuluivat sukkelaan, välillä vauhtia piisasi liiankin kanssa. Sunnuntain iltapäivällä ajelimme muutaman kilometrin päähän Korson Ankkalammelle katsomaan ja kiertämään joulupolkua ja tapahtumia siellä. Olipa hieno kokemus. Miten upeasti oli laitettu jouluvaloja ja koristeita ympäri lampea ja jouluista ohjelmaa ja syötävää polun varrelle. Viime viikolla kaipailin joulumieltä. Tuolla kun kävi ihastelemassa, kyllä tuli jouluolo,  Täytyy ihailla sitä yhteishenkeä jolla tuo jouluinen tapahtuma on saatu eri järjestöjen vapaaehtoisella työllä aikaan.



Olisi  tuolla viihtynyt pitämmänkin aikaa, mutta sää oli kylmä ja lapsilla vähän vilu, niin katsoimme parhaaksi lähteä kotia kohti
Eilen maanantaina oli hieno ulkoilusää ja lapset saivat nauttia pihaleikeistä ja pulkka-ajeluista. Iltapäivä ja alkuilta sitten odoteltiin isää ja äitiä kotiin ja varsinkin niitä tuliaisia. Kyllä riemu oli suuri kun palasivat mieleisten tuomisten kanssa. 
Mummin ja ukin parhaat kiitokset hoitamisesta olivat, kun joulutyttö sanoi ettei saa lähteä pois..

torstai 9. joulukuuta 2010

Herrasväen leivät...

Herrasväen leivät ovat perinteisiä pikkuleipiä joiden leipominen kuuluu meidän jouluun ja juhliin..
         
200 g voita, 1 dl sokeria (Siro-hieno sokeri)
3 dl vehnäjauhoja 1 dl perunajauhoa 
Väliin vadelmamarmeladia


Sekoita pehmeän voin joukkoon sokeri. Sekoita jauhot keskenään ja lisää siivilän läpi taikinaan.
Anna taikinan levätä noin puoli tuntia viileässä.
Kaaviloi taikina ohueksi levyksi ja ota muotilla kakkuja (halkaisija n.4 cm)
Paista 8-10 min. n. 180-200 asteessa.
Sivele marmeladia toiselle puolikkaalle ja kierittele sokerissa. ( minä täytän aina lämpiminä) Huom särkyvät helposti koska munaa ei ole sidosaineena.) Sopii pakastettavaksi ja onnistuu myös gluteiinittomina

Joulumielen etsimistä..

Joulumieli on ollut hieman hakusessa viimeiset pari päivää.  Osittain siihen syynä on tuo eilinen uutinen, joka kosketti niin monta suomalaista ja tätä paikkakuntaa erityisesti. Mutta elämä jatkuu ja joulumielikin palailee.
Kuljen metsälenkkiä katsellen kuusia ja mietin olisiko tuosta meille joulupuuksi. Ihan mukavalta näyttää tuo ja sopivan kokoinenkin..
Valinnan vaikeuttako?
Keskustassa vilkaisen kukkakauppaan sisälle. Pian on joulukukkien aika. mietin jo mikä on joulukukista suosikkini. hyasintti se ei ole. Tuoksu saa voimaan pahoin. Ehkä amaryllis tai atsalea tuo joulun , ei kyllä se joulutähti kumminkin taitaa olla.
Perinnne joka vuosi
Tästä se löytyy
Palailen kotiin ja selaan jouluista kirjaa maistellen samalla iki-ihania herrasväen leipiä, joita ilman emme ole olleet yhtenäkään jouluna.. Ja niin vain jouluinen mieli palasi takaisin.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Aivan tavallinen päivä..

Yksin
Joulukuuta mennään jo hyvää vauhtia, ainakin Mintun mielestä. Hän on ihan selvästi talvikoira. Nauttii lumesta ja pikkupakkasesta. Tänään tehtiin lenkkiä paitsi tutuissa jokimaisemissa, myös kylämme, jota kaupunkina pidetään, keskustassa. Piti muutaman kerran taas muistuttaa hyvistä käytöstavoista ja vierellä kulkemisesta, kun oli niin ihania hajuja. Joen rantaa kulkiessa huomasin yksinäisen linnun jään reunalla, sukelteli välillä ja sitten pyrähti lentoon. En tunnistanut mikä lintunen se oli. 


Mielenkiintoista,
Kotiin tultiin ja lumitöihin. Ja se vasta olikin Mintusta hauskaa. Piti käydä leikkimökkikin tarkistamassa, tonttujako lie kaivannut. Eipä niitä nyt näkynyt, ainoastaan viime kesältä unohtunut mansikkatonttu. Sitten innostui kaivamaan lumen alta sinne unohtunutta palloaan ja ei kun pieni erä vielä sen kanssa ja  päiväunet maistuvatkin nyt makoiselta . Tuhina vaan kuuluu..Ja minä tutkin lintukirjaa tunnistaakseni tuon siivekkään.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Sinivalkoinen päivä

Tänään siniristiliput liehuvat. On itsenäisyyspäivä.  Päivää vietän muistellen kiitollisena sotiemme sankareita, jotka tekivät tämän päivän vieton mahdolliseksi, miehet rintamalla ja lotat myös siellä ja sotasairaaloissa , ja kotirintamalla.
Kotipihalta 
Rasia täynnä muistoja
Muistoja, kenttäpostikirjeitä ja valokuvia, niitä olen nyt katsellut ja lueskellut. Lottien arvokas työ on jäänyt monesti muisteluissa vähemmälle,niin minullakin. Nyt kun sain haltuuni tätini säilyttämät muistokirjat ja monet kuvat, arvostan vielä enemmän heidän tekemäänsä työtä.  Yhteisöllisyys, toverihenki ja ystävyys, se kaikki on kuvaavaa tuolle ajalle. Ja sen tiedän että vaikeina aikoina alkanut ystävyys on kestänyt monen koko eliniän.
i
Paljon näitä sota-ajan muistoja kuulin aikoinaan, mutta nyt kun näitä olen lueskellut ja kuvia katsellut, on asiat tulleet kokreettisesti lähelle. 
Jo aiemmassa postauksessa kerroin tätini olleen Aunuksessa muonitustehtävissä.Tiesin toki hänen olleen sitä ennen  sotasairaalassa täällä kotipaikkakunnalla samoissa tehtävissä. Löysin ajalta muistovihkon ja siitä seuraava  lainaus:
                                             Muisto
                    Paljohan niitä muistoja kirjotellaa ja toiset niistä pittää, mutta nyt sattu sellanen poika, joka ei muista mittää. 3.12-41
                     
Huumoria ei unohdettu vaikeuksien keskelläkään. Kuten tuostakin ylläolevasta voi päätellä.


Tätini kertoi miten vaikeaa oli saada raaka-aineita josta valmistaa aterioita, mutta kun näitä muistoja lukee, on siitä huolimatta jotain pöytään pantavaa ollut.
Pari lainausta:
                               Hilkka-emäntä!
Ruokaa, ruokaa, he pyysivät kaikki, ruokaa! Kiitos EMÄNTÄ, me saimme kaikki pätevää, maukasta saffkaa. Lyhyestä ajasta huolimatta tulin tietämään että Pihlajaniemen kuppila keljulassa sain kokea monta herkullista nautinnon hetkeä. 24.10.-44


Tie miehen sydämeen...sanoo sananlasku.Varjele, mutta kyllä Hilikka saa hakea itseään koko 0000:n miesten sydämistä. Vilpitön kiitos ruotuväen parhaista sapuskoista. 19.11.-44.


Näissä mietteissä oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!