torstai 13. tammikuuta 2011

Nostalgian vallassa

Melkein kaikki kuvatiedostot on tutkittu ja paljon meni roskakoriin kuvia. Nyt sitten seuraava projekti olisi tavaramäärä, joita on kaapit ja komerot pullollaan. Osa vielä laatikoissakin odottaa loppusijoitusta. Näitä aarteita on kertynyt niin  lahjoina, ostettuina hankintoina, ja myös omaisteni jäämistöistä. Paljon muistoja kumpuaa mieleen ja niinpä tämä projekti etenee hitaanpuoleisesti. 
Esimerkiksi kuvassa oleva pesukalusto on vanhempieni häälahja vuodelta -42. Sitä ei ole paljoa käytetty varsinaiseen tarkoitukseensa. Sekin on maannut kaapinpohjalla vuosikaudet, joskus katselen sitä ja pyyhin pölyt.
Laatikoissa odottavista otan esille tätini hienot liinavaatteet ja monet  käsityöt. Pitsilakanoita , itsekudottuja pellavatekstiilejä ja paljon, paljon muuta. Miten paljon kädentaitoa ja silmää toisilla onkaan..
 Nämä kukat ovat tyynyliinoista, tädin käsityötä. Kankaanpainantaa parhaimillaan. Ei näitä oikein raski siihen varsinaiseen tarkoitukseen käyttää. Eikä kyllä mihinkään kirpputoreillekaan viedä.
Luulen kyllä että lahjoitan näitä eteenpäin ihmisille jotka antavat niille arvoa.

13 kommenttia:

  1. Ihania aarteita Sinulla! Miten tuollaisia ainakaan voisi pois heittää!

    VastaaPoista
  2. Aarre aitta sinulla on. Miten niitä voikaan muuta kuin lahjoittaa eteenpääin heille, jotka osaa arvostaa niitä. Nuo tyynyliinojenkin koristelut, kukapa enään edes oasaiskaam noin kauniita valmistaa meistä tavallisista tallaajista.

    VastaaPoista
  3. Tuo pesukalusto on hieno! Miten en muista sellaista ollenkaan? Ihastuttava.

    Ja isotäti tosiaan osasi käsityön salat, kaikki nuo pitsit ja kankaanpainanta. Aarteita ovat.

    VastaaPoista
  4. Kauniita ovat aarteesi.
    Hyvä idea antaa hänelle, joka arvostaa noin hienoa kädenjälkeä.

    Noita kuvatiedostoja pitäisi
    itsekin vähän siivota. Ehkä
    myöhemmin.
    Terkkuja.

    VastaaPoista
  5. Kiki, Kyllä nämä säilyvät, tosin tilaa vaativat.


    Mummeli, se on lahja tuollainen kädentaito ja innostus sen kehittämiseen. Täti olikin erityisen lahjakas siinä ja eläessään lahjoitti niin paljon eteenpäin noita kauniita töitään.


    Lumiomena, onpas sattunut ettet ole nähnyt noita posliineja. Siellä vanhan kirjahyllyn alakaapeissa ovat olleet. Sitten ensi kerralla muista...


    Sirpa, luulen että kelpaavat eteenpäinkin nämä tekstiilit.
    Terkut sinne takaisin.

    VastaaPoista
  6. Tuollaista pesukalustoa etsinkin mökille löytämättä, kaunis.
    Ja miten kauniita painettuja tyynyliinoja, ihania, elä ihmeessä luovu niistä Minttuli.

    Ihana postaus ,kaunis ♥

    VastaaPoista
  7. Seijastiina, Kiitos! Noita käsinpainettuja ja muita tekstiilejä on lukuisia, joten lahjaksikin voin hyvillä mielin antaa.
    Onnea pesukaluston etsintään, kyllä niitä varmaan vielä jostain putkahtaa..

    VastaaPoista
  8. Ihana pesukalusto, kannuun tulppaneja ja hedelmiä vatiin.

    VastaaPoista
  9. Hannelen paratiisi, kiitos. Hyvä vinkki!

    VastaaPoista
  10. Mikä ihana kurkistus menneeseen maailmaan.
    Pidä näistä aarteistasi hyvää huolta.

    VastaaPoista
  11. Ihania aarteita! Niiden arvoa lisää vielä se, että ovat lähiomaisen tekemiä tai niihin liittyy jokin läheinen muisto.

    VastaaPoista
  12. Anja: Totta, tunnearvo on mittaamaton ja kun vielä on niin vähän aikaa tuosta tädin poismenosta.
    Hyvää viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista