keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Kaikenkarvaiset ystävät

Koirat ovat kuin ihmiset, toisten kanssa ystävyys solmitaan heti ja toisten taas ei. Näin ainakin meillä.
Esimerkiksi ylläolevan  Rhodesiankoiran kanssa  Minttu oli heti kaveria. Tämä koiraystävä tavataan aina Vantaalla käydessä.
Melkein päivittäin tapaamme seuraavia  kuonolaisia : Patu, euraasialainen, todellinen  koiramaailman herrasmies.
Vappu, 11 kuukautta. Vilkas, mutta nyt jo hyvin käyttäytyvä cairineito. Hänen edeltäjänsä oli samanrotuinen paikkakuntamme kuuluisin koira Lyyli, jolla oli oma sarjakuvakin, Jopen tekemänä.
Ja sitten tämä amerikancockerspanieli, jonka kanssa leikit ovat niin vauhdikkaita ettei aina tiedä missä on pää ja missä häntä.
Mintun muita koiraystäviä on paljon, mutta aina ei satu kameraa mukaan. niinpä se kaikista rakkain, lapinkoira Nappi on vielä onnistunut välttämään linssiä..


Joitakin yli-innokkaita ihailijoita Minttu pelkää vähäsen, kuten labbiksia ja  jokunen ikävä kokemuskin on ollut,  äkkiarvaamatta on kimppuun hyökätty pari kertaa. Joten pieni epäluulo uusia kavereita kohtaan on varmaan paikallaan...ja silloin kyyristellään emännän selän takana turvassa.


8 kommenttia:

  1. Hienoja kavereita Mintulla. Sama täällä, on muutama koira, joita Himmu rakastaa ja sitten joku iso koira, jota pelkää vaistomaisesti. Eikä se edes ole siitä kiinni, onko se iso koira vihanen, mutta koko pelottaa, onhan tuo Himmu niin pieni. Tosin Himmun vielä ollessa pentu niin yksi iso vähän pääsi luottavaista pentua nappaamaan tassullaan selkään ja säikähdys oli valmis.
    Ihanaa, kun aurinko paistaa, mutta tuuli tavattoman kylmä.

    VastaaPoista
  2. On Mintulla kyllä ihania ystäviä. Enkä ollenkaan ihmettele, kun on niin mukava koira. Jotenkin tuntuu kuin vieraat koirat oletusarvoisesti tykkäisivät Mintusta ♥ Niin kävi ainakin täällä meillä marraskuussa: naapuruston mäyräkoirat ja jopa se kaikille muille koirille äkäinen terrieri ihastuivat Minttuun.

    Hauskoja kuvia.

    VastaaPoista
  3. Mummeli,Jos pentuna säikähtää jotain pahasti, niin kyllä koira muistaa kokemuksen koko elämän. Varmaan Himmulla tuo isojen koirien pelko johtuu ihan tuosta. Minttu pelkää sitä paikkaakin missä eräs buldoggi kävi kimppuun ja aikaa siitäkin on 3 vuotta. Mitenhän Himmulla ja Mintulla menisi tapaaminen, jos kesällä vaikka näkisivät..Koiramaiset terveiset täältä.

    VastaaPoista
  4. Lumiomena, totta, melkein kaikki lajitoverit pitävät Mintusta. Ja on se mukavaa kun siellä Vantaallakin on jo monta ystävää.. Terkut sinne.

    VastaaPoista
  5. Kiva Minttu, on suosittu ♥
    Kivoja kavereita, no Minttu lienee niin lempeä ,että kavruja riittää :)
    Ihania koiruuksia.

    VastaaPoista
  6. Seijastiina, kyllä lempeä on luonnoltansa tämä lemmikki. Ja kavereita riittää, lapsia ja koiria.
    Mukavaa keskiviikkoiltaa sinulle.

    VastaaPoista
  7. Kivoja kavereita Mintulla. Yleensä tyttökoirat ovat koirakavereiden mieleen eikä niille olla vihaisia. Mutta poikakoira on ainakin meidän Simolle kuin punainen vaate, muristaan ja äristään ja isotellaan isommillekin. En ole uskaltanut talutinta löystää sellaisten kohdalla. Tytöistä Simo tykkää ja leikki alkaa heti ilman murinoita.

    Tuota Lyylin näköistä koiraa ehdin jo ajatella Lyyliksi, vaikkakin olin lukenut sen siirtyneen koirien taivaisiin.

    Minttu on rotuominaisuuksiltaankin jo lempeä ja ystävällinen.

    VastaaPoista
  8. Anja, niinhän se on että pojat vähän uhoaa toisilleen ja tykkää tytöistä.

    Niin, tuo Lyyli, oli omistaja ihan varma ettei enää koiraa tule Lyylin jälkeen, mutta kuinkas kävikään. Nyt sitten ootellaan tuleeko sarjis myös Vapusta. Vähän on vihjailtu sinnepäin...

    VastaaPoista