keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Viikon väri, vihreä

Rauhalan puutarha ja kukkatalo
Kevättä kohden mennään ja vihreää kaipaa jo. Luonnosta sitä ei löydy vielä pitkään aikaan, paitsi havupuista.
Siispä muualta se on haettava. Puutarhalla ja -myymälässä löytyy jo kevät.  Sinne mennään vierailemaan, ihailemaan vihreyttä ja haistelemaan mullantuoksua.

Kotona on kohta viherkasvien keväthuolto ajankohtainen.  Tämän helmikuun hommiahan ne ovat,. mutta ei vielä tänään.


Tänään katselen  muuta vihreää, kuten tätä muistojen vanhaa lasikulhoa.  Tällä esineellä on tarina, jonka tunnen:  Se on tullut Amerikasta yli sata vuotta sitten äitini sukuun Keski-Pohjanmaalle, ja kaikki äidin seitsemän sisarusta on kastettu tästä maljasta. Ihailin sitä aina lapsena. mummolassa käydessä.  Koskea siihen ei saanut, katsella vaan vanhan piirongin ylähyllyn lasin läpin. Jossain vaiheessa äitini sai aikanaan sen omakseen.  Ja nyt se on yksi omista rakkaista muistojen aarteista. Onpa se päässyt vuosien jälkeen myös siihen kunniatehtäväänsä, eli  lastenlasteni kastemaljaksi,.

Näillä lasikukilla on myös oma tarinansa. kerrottavana, mutta toisella kertaa sitten



12 kommenttia:

  1. kivat vihreät, kulho on muistojensa lisäksi kaunis. Kiva, kun tiedät sen tarinan, arvo vain nousee siitä.

    Onneksi ei ole satanut valkoista.

    VastaaPoista
  2. Minusta on mukavaa tietää esineiden tarinaa..
    Täällä sitä valkoista, sanonko mitä, on taas tullut lisää.
    No, eipä sille mitään mahda, siirretään taas toiseen paikkaan kulkuväyliltä. Terkut.

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana vihreä postaus sinulla ♥
    Kaunis kastemalja onkin, aivan ihastuttava, nyt tuli oikein keväinen ja iloinen olo tästä, kiitos Minttuli ja mukavaa iltaa :)

    VastaaPoista
  4. Seijastiina, kiitos mukavasta kommentistasi.
    Ja sinnepäin myös kivaa iltaa.

    VastaaPoista
  5. Tuo malja on kyllä niin kaunis. Sitä voisi ihailla vaikka kuinka. Vihreä on yksi lempiväreistäni ja nyt, kun helmikuun valo vain voimistuu, alkaa vihreää kaivata entisestään.

    Huomiseen!

    VastaaPoista
  6. Lumiomena. Kyllä vihreää kaipaa ja kyllä se taitaa meillä näkyä monella tavalla..
    Terkuin huomiseen.

    VastaaPoista
  7. Kaunis vihreä kulho ja tarina myös. Kerrassaan aarre, kun siinä on kastevettä ollut sukupolvien ajan.
    Pidät varmasti hyvää huolta siitä!

    VastaaPoista
  8. Onpa mielenkiintoinen tarina tuolla niin kauniilla kulholla.
    Vihrea vari on kaunis niin monessa,ja vari,johon ei helposti kyllasty.

    VastaaPoista
  9. Anja, kyllä kulho kunniapaikan on saanut.
    Mukavaa helmikuista päivää sinulle.

    VastaaPoista
  10. Sateenkaari, Tarinassa on aukko kun ei tiedä kuka sen sieltä valtameren takaa toi Suomeen. Ei tullut aikanaan selvitettyä ja nyt se on mahdotonta.
    Terveiset Antalyaan.

    VastaaPoista
  11. Sattuman satona löysin blogisi ja viehätyin. Minullakin on vihreä kausi menossa, nimenomaan sellaisen puhtaan ja voimakkaan vihreän jota sielu näin talvisydännä kaipaa... Satutko muuten tietämään, kuka on maalannut tuon lumoavan kuvan kuuta katsovasta naisesta (oikeassa sivupalkissa, sinun ja siskosi valokuvan alla)?

    VastaaPoista
  12. Virvatuli, tervetuloa ja kiitos mukavasta kommentistasi.
    Vihreä kausi on minulla tainnut olla melkein aina, ainakin värien suhteen..
    Kysyit taiteilijan nimeä, tässä linkki. Mukavaa iltaa.
    http://www.stephenmackey.com/

    VastaaPoista