sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Sunnuntaiaamuna

Kuljen kaunista kävelytietä rantamaisemia ihaillen. Kuuntelen kirkonkellojen soittoa ja pikkulintujen sirkutusta puissa ja pensaissa. Hengitän puhdasta raikasta ilmaa. 


Ajatukset kumminkin ovat toisella puolella tätä yhteistä maapalloamme. Miten voikaan muutamassa sekunnissa kaikki muuttua. Sanat eivät riitä..
Joten lainaan tähän Lumiomenan blogista lukemani runon:


-Päivät keväällä niin pitkiä ja kuitenkin miten nopeita.
 Hetkessä tämä päivä muuttaa eilisen päivän-
        -Kotomichi-


 Laulu mikä on soinut mielessäni eilisen ja tämän aamun.  Ja tämä Green Fields

12 kommenttia:

  1. Näin on, luonto näytti taas kerran
    mahtinsa.
    Kaunis kuva meidän puhtaasta
    luonnostamme,
    En päässyt kuuntelemaan
    Vihreitä niityjä.
    (Mun kone tökkii edelleen.)
    Sunnuntai terkut.

    VastaaPoista
  2. Sirpa, vika taisi olla täällä tällä kertaa. Nyt pitäisi olla linkitykset ok.
    Ylin kuva onkin päivittäisen lenkin varrelta, meiltä noin 500 metrin päässä.
    Sinne myös terkut, on niin kaunis päivä..

    VastaaPoista
  3. pyydän blogiystäviäni mukaan rukousrinkiin.. Japanin uhrien ja ihmisten puolesta. Uskon mukaan, Herra kulee, kun yhdessä rukoilemme.. Ehkä säästyy pahimmat turmat. Rukoillaan..

    VastaaPoista
  4. Tuo Joan Baezin kappale on aina puhutteleva, ja tosiaan tuo blogissani ollut Kotomichin tankaruno. Vaikka se on alkujaan rakkausruno, on se niin osuva tähän aikaan.

    Ajatukset ovat Japanissa, luonnonvoimissa ja ydinvoimassa ja ennen kaikkea ihmisissä. Oma arki kuitenkin jatkuu - ja hyvä niin.

    VastaaPoista
  5. Aikatherine, kiitos. Kaikki apu on tarpeen ja se ettei toivoa menetetä.

    VastaaPoista
  6. Katja, kiitos runolainasta, se toinenkin tankaruno on hyvä.
    Arki jatkuu, hyvä niin, mutta kyllä huolestuttaa tulevaisuus tällä pallolla.
    Mutta kaikesta huolimatta mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa.

    VastaaPoista
  7. Näinhän se on, ei edes oma puhdas hankimaisemamme saa ajatuksia pois sieltä auringon nousun maasta. On kokoajan mielessä niiden ihmisten kohtalo ja vielä se ydinvoiman karkailu lisäksi.
    Mutta, terveiset kuitenkin.

    VastaaPoista
  8. Mummeli, kiitos terveisistä.
    Ajatukset ovat nyt siellä. Toivotaan ettei vielä pahempaa olisi tulossa.

    VastaaPoista
  9. Koko maailman katseet ovat kääntyneet auringonnousun maahan. Siellä syntynyt katastrofi on vertaansa vailla. Kuvat uutisissa näyttivät, miten pieni ihminen on luonnon voimien keskellä. Tuhojen suuruutta ei edes vielä osata ennustaa. Ajatukset on japanilaisten arkipäivässä, että mahdollisimman paljon pystyttäisiin pelastamaan. Ja lisäksi ydinreaktoreiden sulamisongelmat!

    VastaaPoista
  10. Anja. Eipä tässä muuta voi kuin toivoa japanilaisten selviytyvän kaiken keskellä. Peloittaa silti tulevien sukupolvien puolesta.

    VastaaPoista
  11. Niin voimattomia ihmiset on luonnonmullistuksien kanssa, niin surullista, pysähdyttävää, ettei sanat riitä..
    Kaunis mieteluse tuo sinun lainaamasi ♥
    Ihanat kuvat, niin rauhalliset.
    Lempeää päivää ♥

    VastaaPoista
  12. Seijastiina, kiitos sinulle. Painajainen jatkuu, mutta toivoa ei saa menettää. Sillä jos se on mennyt, on mennyt kaikki.

    VastaaPoista