keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Hienot tunnustukset

Kiitos Aili-mummo ja mummeli tästä hienosta tunnustuksesta.  Ja  vastaanottamiseen liittyi tehtävä kertoa kahdeksan uutta asiaa itsestäni. Koska tänään vietämme kansallista veteraanipäivää, palaan vastauksissa juurilleni kunnioittaakseni samalla oman sukuni pois nukkuneita sotiemme sankareita.


1. Isäni oli  maalaistalon nuorin poika ja hänen jälkeensä syntyi vielä kaksi tytärtä. Sisaruksia oli yhteensä seitsemän. Elossa näistä on nuorin, Aino-tätini.
2. Kaksi veljeksistä kaatui sodassa,  Erkki talvisodassa ja vanhin  Yrjö Kaarlo jatkosodassa. Hänen tyttärensä oli silloin vuoden vanha.
3. Isäni ennätti käydä sotaa talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa. Hän myös haavoittui jossain vaiheessa. Hän oli suurimman osan aikaa jatkosodasta Uhtualla ja Äänislinnassa, kuten Petroskoita silloin kutsuttiin.
4. Äitini oli Ruotsalon kylän tyttöjä Kälviältä ja tapasi isäni ollessaan muonituslottana kylänsä koululla, jossa savolaispoika oli koulutusleirillä. Naimisiin he menivät 1942. Äiti muutti Savoon miniäksi maalaistaloon vasta sodan jälkeen. Äitini rakkain veli kaatui sodan viime taisteluissa Vuosalmessa. Äidillä oli koko ajan ikävä kotiseudulleen ja merimaisemiin.
5. Synnyin perheen esikoiseksi ja sain kolme vuotta myöhemmin sisaren. Jäin kotiseudulle asumaan ja sisareni tie kulki Pohjanmaan lakeuksille Seinäjoelle.
6. Myös mieheni isä oli sodan veteraaneja ja anoppini oli lottatehtävissä kotiseudullaan Laatokan Karjalassa. Heidänkin romanssinsa syntyi sodan melskeissä ja heidät on vihitty Suojärvellä 1943. 
7.Muistan hyvin ajan, jolloin veteraaneja ja lottia pilkattiin ja nimiteltiin. Miten  katkeria olivatkaan veteraanimme silloin. Onneksi osa heistä on saanut kokea myös kunnian palauttamisen.
8. Ja lopuksi yksi tunnustus vielä ihan tältä päivältä: itken aina kun tämä sävel soi. 


Tunnustukset olivat tänään tälläisiä. Ja lähden tästä käymään vanhempien haudoilla viemässä kukkakimpun  ja muistelemaan.
Voisin heittää tätä haastetta eteenpäin, mutta aika moni on sen jo saanutkin. Siispä ottakaa kaikki halukkaat se vastaan.

19 kommenttia:

  1. Kauniisti kerroit tarinaasi. Minullakin on tuo tunnustus vielä vastaamatta.

    VastaaPoista
  2. Hieno vastaus haasteeseen ja
    kauniisti kerroit sukusi vanhempien
    elämästä sota-aikana.
    Terkkuja.

    VastaaPoista
  3. Päivään sopivasti kerroit tarinaasi. Kiitos sinulle ja terveiset

    VastaaPoista
  4. Unelma, kiitos sinulle. Mielenkiinnolla odotan tunnustuksiasi.

    VastaaPoista
  5. Sirpa, Kiitos myös sinulle. Tällä kertaa näin, ensi kerralla sitten jotain muuta.
    Kevättä sinne ♥

    VastaaPoista
  6. Mummeli, kiitos. Aikomus oli tehdä toisenlainen postaus veteraaneista, mutta kaksi kärpästä jne..
    Lämpimät terveiset.

    VastaaPoista
  7. Vanhat kuvat ja tarinat ovat aina kiehtovia. Ja veteraaneille täytyy olla aina kiitollinen ja muistaa heitä silloinkin, kun ovat kaikki jo menneet.

    VastaaPoista
  8. Oikein sydäntä koskettavia tunnustuksia sinulla, Minttuli<3

    Kiitos niistä<3

    VastaaPoista
  9. Katja, niin se on. Ja etenkin meidän jälkipolvien kuuluu pitää huolta että muistot säilyvät.
    Terkut sinne eteläiseen Suomeen.

    VastaaPoista
  10. Aili-mummo kiitos.
    Terveiset Tohmajärvelle.

    VastaaPoista
  11. Minttuli, veit sanat, sielun, mielen...Hyvä kun sinä edes muistit, sillä minä olen vain mennä tohottanut.

    Siis...Minulla on kotona hyvin samannäköisiä kuvia ja myös kuva isästäni sotasairaalassa. Hän kantoi ikänsä kranaatin sirplaleita selässä sekä kärsi polvivammasta, joka hänet sitten lopulta viekin, mutta vasta 78 -vuotiaana.

    Lue postaukseni Hetki lyö, sen on entinen esimieheni pitänyt mm. puheena (luvalla)itsenäisyyspäivänä upseerien juhlassa. Vuodatan siinä lyhyesti sen katkeruuden, miten isänmaamme pelastajia sanottiin sotahulluiksi. Ja tiedätkö, milloin minulle tuli vahva ja pysyvä poliittinen kääntymys. Olin eräässä lehdessä nuorena toimitusharjoittelijana ja siellä oli valtavat arkistot sekä kirjasto. Lainasin kirjan Lotta Svärd ja siinä se sitten oli. Mikä suurenmoinen työ, mitä he tekivät sodan aikana niin kotirintamalla kuin jopa etulinjassa. Äitini oli pikkulottana. Ja miten heitä kehdattiin halveksia! Kaikki johtui siitä, että maan johto kaikin tavoin edisti rähmällään oloa itäänpäin.

    Sotaveteraanin lltahuuro on se, jonka soitan itsenäisyyspäivänä blogissani. Muutenkin sitä kuuntelen ja olen kuullut kuoronserteissa ja kertaakan en ole ollut kyynelehtimättä. Siinä on kaikki, kaikki.

    Kiitos tästä♥

    VastaaPoista
  12. Leena, kiitos kauniista sanoistasi. Ja luin postauksesi Hetki lyö.Kiitos myös siitä. Ja taas liikutuin. Olen joskus kirjoittanut myös lottien arvokkaasta työstä. Varsinkin sota-alueilla palvelleet lotat joutuivat melkein mahdottomamien tehtävien eteen ja selvisivät.
    Näissä mietteissä hyvää puutarhakevättä, toivon aikaa ♥

    VastaaPoista
  13. Kauniita vanhoja valokuvia, mukavien tunnustusten kera.
    Kiitos kun kerroit ja onnittelut pokaalista ♥
    Iloista Vappua ja viikonloppua!

    VastaaPoista
  14. Seijastiina, kiitos. Noita vanhoja kuvia on kertynyt ja niiden myötä muistoja.
    Iloista vappua sinulle myös ♥

    VastaaPoista
  15. Kiitos samoin Sinulle, Minttuli♥

    VastaaPoista
  16. Ihania vanhoja valokuvia, itseltäni löytyy myös,kun olen syntynyt 50 luvulla, mutta en oo vielä laittanut,
    mutta kaikkee muuta on ja lisää tulee, kun ehtii. t. pipsa
    http://sanosekukkasin.blogspot.com

    VastaaPoista
  17. Pipsa, tervetuloa tänne. Kiva saada uusia lukijoita.
    Vanhat kuvat kertovat eletystä elämästä ja siksi niitä on mukavaa välillä tutkia. Itselleni niitä on kertynyt paljon, vanhimmat ovat 1800-luvulta ja aarteita ovat.
    Oikein hyvää vappua ja kevättä.

    VastaaPoista
  18. Miten maailma onkaan pieni, tai vaikka tämä lukijaraati, minä olen karjalainen, eli äitini syntyi Suojärvellä, laatokan rantamilla oli hänen ja neljän muun sisaruksensa kotiseutu, sinne karjalaan olen tehnyt useita matkoja, nyt viimeksi viime syksynä, ja sieltä minulla on paljon mielenkiintoisia kuvia, joita voin laittaa blogiin lähiaikoina, mummoni puhui oikeaa karjalan kieltä, jota äitinikin taitaa vielä, minulla on kuva yli 60 vuoden ajalta suojärven koti rappusilla kuva, jossa äiti on 10 vuotias. kiva olisi vaihtaa ajatuksia. t.pipsa

    VastaaPoista
  19. Pipsa, näin on näköjään, maailma on pieni. Anoppini oli Suojärveltä ja vielä on elossa kolme hänen sisarustaan täällä Savon maisemissa. Ja muita sukulaisia mm. Lieksassa ja Joensuussa.
    Kotiseutumatkoja emme ole tehneet sinne, vaikka monta kertaa on ollut aikomus.Vaihdetaan vaan ajatuksia joskus..
    Hyvää vapunpäivää

    VastaaPoista