tiistai 12. huhtikuuta 2011

Koiramaista- elämää allergisen koiran kanssa.

Katsellaan lintuja..
Minttu on tullut tutuksi aiemistakin postauksista.  Ja lienen maininnut hänen kärsimästä allergiastakin jotain. Parivuotiaaksi hän sai viettää iloista koiranelämää ilman mitään vaivoja. Ruokana  kasvattajan suosittelemaa vehnätöntä kuivamuonaa ja kotisapuskaa. Sitten erehdyin ostamaan marketin valikoimista vehnätöntä kuivaruokaa ja sen jälkeen oireet alkoivat. Jatkuva kutina, iho-oireet, korvatuledukset..
Alkoi eläinlääkärissä käynnit ja lääkekuurit. Ruokaa vaihdeltiin ja kokeiltiin lääkärien suositusten mukaan. Hetkellisesti oireet vähenivät, mutta yhä uudelleen palasivat. Aloitin ominpäin pelkän kotiruokakokeilun, hieman parannusta, mutta ei paranemista. Sitten viimein kuluneena talvena tehtiin allergiatestit, jotka tutkittiin Yhdysvalloissa asti. Ja kun tulokset tulivat, ne yllättivät täysin
Löytyi melkein 30 syytä, jotka herkistävät. Ja suurin on ulkoisia tekijöitä: melkein kaikki lehtipuut, ruohokasvit ym. Ja se vehnä, jota piti erityisemmin varoa, ei kuulunutkaan listalle. Ja peruna , jota eläinlääkärien suosittelemassa allergiaruoassa  on, onkin yksi pahimmista. Nyt kun tilanne on selkiytynyt, on paljon helpompaa. Aloitettiin pitkäaikainen kortisonilääkitys ja ainoastaan kotiruokaa valikoidusti: mahdollisimman puhtaista ja käsittelemättämistä aineksista tehtyä.
Tällä kertaa tilanne on hallinassa ja oireet pysyneet poissa. Turkki kiiltää ja häntä heiluu. Lenkeillä kummastellaan milloin mitäkin, kuten mopolla ajavia mummoja..Toisella oli pinkki mopo.


Kuralätäköitä (tietää taas pesuhuoneeseen menoa) ja heijastuksia veden pinnalla.
Hieman askaruttaa nyt alkava siitepölykausi.   Mutta toivotaan parasta kumpikin. Kas kun emännälläkin tahtoo siitepölyaikaan nokka ja silmät vuotaa...
Olisi niin mukavaa taas noita tutkimuksia suorittaa, tuumaa Minttu ...

12 kommenttia:

  1. Ihana Minttu ,kyllä on paljon tuoksuja ulkona, mukava tutkia paikkoja ja kahlata vedessä, hui..onkohan kylmää?
    Kurakeliä riittää, mutta se on kevättä.
    Täällä Monakissalla lähtee karvaa, käytän helokkia muutamia tippoja naksuihin, kohta karva kiiltää.
    Aurinkoa ootellaan, sitten ulos, on luvattu lämmintä :)
    Iloista päivää!

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että viimein löytyi se oikea
    ruokavalio.
    Toivotaan, että siitepölykausikin menee pahemmitta oireitta.
    Kurasia näyttää tiet olevan, pesukeikkahan se on Mintulla edessä.
    Aurinkoista päivän jatketta!!
    Terkkuja.

    VastaaPoista
  3. Voi Mintun allergioita, mutta onneksi tosiaan allergisoivat asiat ovat nyt selvillä ja Minttu voi esimerkiksi syödä vehnää. Tuo peruna oli kyllä yllättävä juttu.

    Aurinkoista päivää sinne! Minä huomasin jo yhden scillan olevan nupussa omenapuun alla pihallamme.

    VastaaPoista
  4. Seijastiina, kyllä kiehtovia tuoksuja riittää ja kurakelejä hiekkateillä. Onneksi päällystetyt tiet ja kadut ovat jo puhtaina,, Veteen ei vielä mennä. Kollaasi oli viime kesältä..Aurinko paistaa ja taas mennään siitä nauttimaan. Terveiset sinulle.


    Sirpa, Siitepölykautta vähäsen pelkään, mutta sitten tarvittaessa lisätään kortisoniannosta ohjeiden mukaan. Kyllä se siitä. Joo, pesua, sitä on tää koiranelämä näinä päivinä. Mukavia aurinkoisia kuvauspäiviä Sirpa ja terkut.



    Katja, se todella yllätti tuo peruna ja sitä kun syötettiin kotiruoassa ja muussa. Olisi vain pitänyt ne testit tehdä aiemmin.
    Joutsentiedotus nyt, lisääntymään päin. Jospa olisi sitten pääsiäisenäkin vielä.
    Scillat jo siellä, hienoa. Täällä on kukkamaat vielä lumen peitossa enimmäkseen.
    Mukavaa päivää sinne koko porukalle.

    VastaaPoista
  5. Täysin sama sisareni koiralla, joka on sekarotuinen. Näytteet tosiaankin tutkittiin Yhdysvalloissa ja kaikkein kielletyin oli kaikki koirien kuivamuona jonkun punkin takia. Se on punkki joka elää siis näissä kuivaruoissa.

    En ihan tarkkaan tiedä, miten nyt juuri on, mutta oli aika, jolloin Jusu ei saaut syödä kuin tiettyä lihaa tietyltä myyjältä. Erittäin vaikeaa sisarelleni, jolla ei ole lapsia ja jolle koira on vieläkin tärkeämpi kuin minulle. No ei: Yhtä tärkeä. Siis hemmottelunamit kielletty.

    Springerit ovat aivan ihana rotu. Se mitä olen niistä huomannut ystävillä on iho-ongelmat juuri joidenkin ruokien suhteen, mutta luonne on puhdasta kultaa.

    Meillä on nämä vanhan novascotialaisemme lonkkavaivat, mutta nyt tehtiin oikein nukutjksessa tutkimus, kun luulin syädmessä olevan vikaa. Sydän pelittää kuin pennulla ja hmapaatkin ovat upeat. Joten eikun kolmiokipulääkettä lisäksi. Nyt on harmonista ja nautin meidän joka hetkestä, sillä...

    Ei muuten pidä paikkaansa, että sekarotuiset koirat olisivat terveempiä kuin muut. Mirja Pyykkökin kirjoitti koirastaan kirjan ja kertoi, että sekarotuisissa oikein 'monistuvat' puhdasroutisten sairaudet. Sisareni ensimmäinen koira oli ihan terve, toisella oli vaikka mitä allergiaa yms. ja nyt tällä nuorella jälleen kaikki mahdolliset allergiat. Primitiivistä roduista kuulee usein VIELÄ, miten terveitä ne ovat. Niissä on vain se, että ne eivät ole sprinkkuja eivätkä noutajia.

    Myös tyttäreni Merin kääpiövillakoira Dina on hyvin terve. Ja mielettömän pirteä.

    Mukavaa viikon jatkoa kera koiruuden, Minttuli!

    VastaaPoista
  6. Leena, tarkistin äsken tuon Mintun allergialuettelon ja siinä onkin peräti kaksi varastopunkkirotua mainittu. Joten kuivamuonat ehdottomasti vältettäviä.
    Ja samaa mieltä olen väittämästä että juuri sekarotuiset olisivat terveempiä.
    Ja nämä noutajat ja springerit ovat kyllä niin hienoja yksilöitä luonteeltaan. Kärsivällisiä lasten joskus rajussakin käsittelyssää ym ym.
    Muuten novascotia oli vahvoilla silloin viimeksi rotua mietittäessä. Samanoloinen luonne ja koko kuin tällä welshitytöllä.
    Mukavaa kuulla että punaturkki voi paremmin...Toivottavasti vielä pitkään. Hienoja yhteisiä kevätpäiviä.

    VastaaPoista
  7. Omat ongelmansa on koirillakin, ihan kuin ihmisillä;/

    Kevät tulee, ei maha mittää, ja hyvä on kun tulee;)

    Upeaa kevättä sinulle ja koirallesi, Minttuli t. Aili-mummo<3

    VastaaPoista
  8. Hienoa, että Mintun allergiat on nyt selvitetty. Pitääköhän Simolle tehdä samat allergiatestit. Punkkeja raksuissa, siitä en ole kuullutkaan! Eläinlääkäri korvien oirehtimisen takia aikanaan kielsi vehnän ja naudanlihan. Näin tehtiin. Kaikki meni hyvin, kunnes tämä tassuvaiva ilmeni. Sitä on nyt kestänyt monta kuukautta. Hankalaa paitsi koiralle, myös meille. Kolmas käynti eläinlääkärillä maanantaina.
    Simo syö kylläkin raksuja, vehnätön kalkkunariisi. Lisäksi kerran päivässä kotiruokaa. Simo on todella hyvä syömään kokoisekseen koiraksi eikä paino lisääntynyt vaikka toisen kiveksen leikkaamisen (vatsaontelossa kun ei laskeutunutkaan) jälkeen varoiteltiin liikapainon saamisesta. Nyt tämä viimeinen eläinlääkärireissu oli minun mielestäni asiallinen, otettiin ihan tosissaan huoleni. Nyt katsotaan parin viikon ajan tällä lääkityksellä ja sitten mahd. allergiatesteihin. Edellisellä lääkärikäynnillä sai kortisoonikuurin mutta enpä juuri huomannut vaikutusta, enempää kuin fusiderm.vet. voiteestakaan.
    Muuten kyllä koiruli on pirteä ja turkki kiiltää, olen antanut kalaöljyä aina silloin tällöin ruuan joukossa.

    Paljon puhutaan koirien terveydestä versus rotukoirat ja seropit. Minulla on ollut molempia. Kasvatin cockereita joskus aikoinaan. Omat ongelmansa niilläkin, eniten korvien kanssa. Ja kasvaimille herkkiä, tosin meidän vanha rouva eli liki 15 vuotiaaksi. Yhden vei keuhkokuume, toinen sai sydänhalvauksen eivätkä olleen vielä kovinkaan vanhoja. Pojallani oli kavaljeereja ja myöhemmin springeri, jolla oli niin paha allergia, että raapi itseään kaiken aikaa, testattiin kaikki mahdolliset allergiat, syötettiin erikoisruokavaliolla, turkki ei kasvanut lainkaan spanielin turkiksi. Eli suo siellä, vetelä täällä. Koirat on kuitenkin yksilöitä rodusta riippumatta. Toisaalta en omaa koiraani nyt ihan kylänraittipiskinä pidä, kun äiti on rotuparson ja isä amerikasta tuotu rottis. Minusta ihan hyvä yhdistelmä. Aikanaan omien cockereitteni kohdalla myös uroskoiran sukutaulu tutkittiin tarkkaan ennen kuin pentuja harkittiinkaan. Nimenomaan sairauksien ja luonnevikojen ehkäisemiseksi. Nykyisistä jutuista vähemmän tiedän, kun en ole enää rotujärjestöissä jäsenenä. Mutta tyytyväinen olen meidän pikku Simoon. Niin sekarotuinen kuin se onkin.
    Tulipa nyt lätinää kerrakseen, mutta jotenkin kirvoitti omaa kantaa ottamaan. Sorry.
    Rapsutukset Mintulle ja aurinkoisia kevätretkiä lähiluontoon.

    VastaaPoista
  9. Aili, monta kertaa on ihmisillä ja lemmikeilla samat sairaudet. Mutta pärjäileehän sitä kun tietää.
    Ja kevät on, näin tänään nokkosperhosen lumella. aika hyvä merkki, eikä vaan.
    Kauniita kevätpäiviä Sinulle Aili.

    VastaaPoista
  10. Anja, kiitos hyvästä kommentistasi. Ikävää kun Simollakin on tuo kierre alkanut. Tassujen syömisellä se meilläkin alkoi ja samoilla lääkkeillä. Ja todella, ei sitä pitäisi asettaa vastakkain rotukoiraa ja seropia näissä terveysasioissa, eikä missään muussakaan. Ja kun lemmikki on yhtä rakas ja hyvä sukupuusta huolimatta
    Tämä allergia-asia tuli minulle Mintun kohdalla todellisena yllätyksenä. Ja ruokavalion voi muuttaa, mutta miten muutat nämä ulkoiset tekijät, ympäristön puut, pensaat, kukat, ruohot.. Täytyy vaan toivoa että tästä kortisonilääkityksestä ei tulisi sivuvaikutksia pitkässä juoksussa.
    Tulipa tässä nyt pituutta mullekin.
    Sinnepäin myös silityksiä ja rapsutuksia ja kaunis koirapoika Simo pääsisi helpommalla kuin Minttu.

    VastaaPoista
  11. Minttuli, aivan, se oli varastopunkki, mutta en musitanut tuota sanaa. Ja niitäkin siis on tosiaankin vielä useampaa sorttia...No, meillä oli labbiksen jälkeen kova pähkäily yhdeksän koirattoman vuoden jälkeen että springeri vai novascotialainen. Tiesimme jo, että pitkäturkkinen on aina parempi, jos allergiaa perheessä. Sitten kohtalo puuttui peliin ja paras ystäväni, jolla on kennelnimikin, otti uuden rodun eli novastialaisen. Menimme pentua katsomaan ja istuin lattialle ja sitten Anne päästi koiran luokseni...sain syliini punaisen pyörremyrksyn, oikean intiaanikoiran, jolla oli tukkakin vielä pystssä;-) Kyyneleet vain valuivat, sekä ilosta että ikävästä vanhaan labbikseemme ja se hetki oli kuin sinetti: Tällaisen mekin haluamme. Novascotialainen on hyvin sensitiivinen ja itsetietoinen ja tarvitsee paljon pilkettä niin silmiin kuin sieluun. Onneksi mieheni on luontojaan koirakuiskaaja, joten meidän Olgasta tuli meille Unohtumaton. Ja myös miehelleni hän tulee olemaan sitä aina, vaikka hänellä on ehtinyt olla jo viisi koiraa.

    Naapurissamme asui melkein 14 vuotta springeri Osku, joka kyllä aina löysi meille tietyihin aikoihin. Oskun emäntä yritti, että 'ajattele nyt Leena, miten suloisia pentuja niistä tulisi ja sitten voitaisiin kumpikin pitää yksi'. Päämies ei lämmennyt ajatukselle ja nyt Oskun perhe totuttelee olemaan ilman koiraa, mutta ovi yhdelle koiralle on vielä auki. Meillä on sama sopimus after Olga, mutta ensin vähän muuta väliin.

    Nyt mun pitää kyllä meilata Anjalle, sillä saatan tietää, mistä tuo tassuvaiva johtuu...kaksi mahdollisuutta tai kolme.

    Ihanaa puhua 'koriaihmisten' kanssa. Koiraihmiset ovat sellainen mukava heimo, jotka eivät juoruile muista ikäviä, sillä he puhuvat aina vain koiristaan;-)

    Kiitos toivotuksista, Minttuli! Minä elän täysillä kaikki hetket Olgan kanssa ja Lumimies myös.

    VastaaPoista
  12. Leena, vielä vähäsen: Kerran kun olimmme Vantaalla käymässä ja Mintulla oli se aika lopuillaan, oli tyttären pienellä aidatulla pihalla haikein mielin katselemassa josko poikia näkyisi. Kulki ohi naapuri novascotiapojan kanssa. Olipa ihastusta ilmassa puolin ja toisin. Mietin että tulisipa kauniita jälkeläisiä..
    Ja koiraihmiset ovat kyllä oma rotunsa, aina riittää jutunjuurta näistä kuonolaisista.
    Keväistä illlanjatkoa.

    VastaaPoista