sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Luonnon antimia

Tarkoitus oli viettää leppoisaa sunnuntaipäivää luonnossa liikkuen ja  lueskellen. mutta kuinkas kävikään. Aamupäivällä lähdettiin metsäretkelle katselemaan kuinka lehtikuuset ovat kasvaneet,  keräilemään kuusenkerkkiä siirapin keittoon, ja nauttimaan samalla linnunlaulukonsertista.

 Kokeilumielessä istutimme kymmenisen vuotta sitten n. 500 tainta lehtikuusia. Hyvin ovat kasvaneet.  Ja kuusenkerkkiäkin poimittiin  kolmisen litraa.  Mutta linnunlaulukonsertti, eipä siitä paljon nauttimaan päässyt kun lähellä olevan talon koira oli irtaallaan ja suoraan sanottuna huuti ja haukkui koko ajan meitä.
Se taisi olla se tämän päivän "käärme" paratiisissa.  Muuten oli aurinkoista ja metsässä ihana liikkua, kun niitä hyttysiäkään ei vielä ole.
Kotiin päästyä soi puhelin ja iltapäiväksi  sitten järjestyi ylimääräistä puuhaa. Vieraamme toivat tuliaisiksi korvasieniä ainakin kymmenen litraa. Herra paratkoon, tässä ne tämän päivän lukuhetket sitten oli ja meni.
Tulihan siinä sentään kirja mieleen ja elokuvakin. Paasilinnan Suloinen myrkynkeittäjä. Vaan en ollut kumpaakaan, en suloinen enkä myrkynkeittäjä. Vaan vähemmän suloinen myrkynpoistaja.
Onhan korvasienikeitto, muhennos ja kastike herkkuja, mutta ei niitä kerralla noin paljon tarvitsisi..  Että sellainen sunnuntai tänään.

14 kommenttia:

  1. Kauniin vihreää on metsässä.
    Melkein kuulee tuon koiran haukunnan,
    kun kuvaa katselee.
    Aika kasa sieniä...!
    Siinä on ollut pakertamista,
    kun nuo kaikki olet saanut myrkyttömiksi.

    Mukavaa loppuiltaa, vaikka sen
    lukematta jääneen kirjan parissa.
    Terkkuja, meillä pidellään sadetta:(

    VastaaPoista
  2. Silleen, että 500 lehtikuusta;-) Miten monta Katariina Suuri aikoinaan istuttikaan kannakselle ja niistä tehtiin sitten kestäviä sotalaivoja.

    Minä olen vuosien myötä alkanut pitää lehtikuusista. Naapurissamme on kasvanut sellainen tosi iso ja kaunis vielä viime viikkoon asti, mutta he saivat luvan sen kaatoon, koska se varjosti pahasti. Minä en voinut asialle mitään. Onneksi se yksilä ehti simentää meidän lehtoon muutama vuosi sitten ja onkin oikein suojeltu jänisverkoilla talvella etc.

    Minä en USKALLA itse laittaa korvasieniä, mutta muutaman kerran vuodessa käyn niitä eräässä erinomaisessa ravintolassa syömässä. Hieman tyyristä nautintoa. Suppiksia minulla on kuivattuina ja niitä tarjoan grillatun ruoan ohella myös kesävieraille.

    Äitini on karjalainen eikä perusta muista kuin rouskuista. Hän sanoo, että himoni korvasieniin vielä tuhoaa munuaiseni;-) Siksi en itse hösötä niiden kanssa.

    Mukavaa alkavaa viikkoa, Minttuli!

    VastaaPoista
  3. Sirpa, olihan siinä hommaa, kolme kertaa keitin ja huuhtelin. Pitäisi olla turvallisia nyt..
    Ja tuo koira on aina irti ja haukkuu, arka se kyllä on.
    Terkkuja sinne ja mukavaa arkiviikkoa

    VastaaPoista
  4. Leena, meillä on tuota puuhamaata omiksi tarpeiksi ja metsänhoitoyhdistys sai innostumaan tuosta kokeilusta. Kauniita ovat nyt.

    Minä taas en uskalla syödä muiden laittamia korvasieniä. Se tuo sieniasia on muutenkin jännä, anoppiani pilkattiin täällä Savossa tattien käytöstä. Täällä sanottiin että "maitosieniä" eli rouskuja voi ainoastaan syödä.

    Sinulle myös mukavaa ja kaunista viikkoa.

    VastaaPoista
  5. Kyllä on syvän vihreää. Miten nuo ruskeat sienet sieltä metsästä edes erottaa, en ole koskaan luonnossa nähnyt ja vaikka näkisinkin, sinne jäisi. Kerran tuttava minulle niitä toi, keitin ja huuhtelin ja taas keitin ja huuhtelin ja vielkin kertaalleen, mutta en sittenkään uskaltanut syödä niitä. Sellainen sieni- ihmionen minä olen.
    Kivaa viikkoa sinulle sinne. Joko mansikkamaat kukoistaa?

    VastaaPoista
  6. Mummeli, siitä vihreästä nyt nauttii todella.
    Korvasienten kanssa on todellakin oltava tarkkana ja jos vähänkään epäilyttää ei kannata maistella. Ja kuten on aikaisemmim ollut kanssasi puhetta sienistä, sama pätee edelleen..
    Korvasieniä löytyy hakkuuaukioiden reunamilta, metsäautoteiden läheltä ainakin ja helposti havaittavia ovat.
    Mukavia metsälenkkejä sinulle ja Himmulla myös.

    VastaaPoista
  7. Onpa sinulla, Minttuli, ollut kovasti työntäyteinen sunnuntai, otan osaa<3

    Keväällä ovat nuo lehtikuusetkin erityisen suloisia, meilläkin on niitä, pihassa ja metsässä puolihehtaaria. Pihapuina vain roskaavat kovasti, oksia tippuu kaiken aikaa. O_O

    Oikein kivaa uutta viikkoa sinulle, Minttuli<3

    VastaaPoista
  8. Aili-mummo, olihan se ja nyt keittelen sitä siirappia, saas nähdä onnistunko..
    Meillä oli pihassa myös yksi lehtikuusi, vaan eipä enää. Käydään siellä metsässä katselemassa.
    Kaunista viikkoa sinulla, vaikka nyt sataakin ♥

    VastaaPoista
  9. Jo on kauniin vihreen vehreetä, totesin että empä ole koskaa tehnyt kuusenkerkän siirappia. Kaikkea olen kokeillut kun asuin vähän sivumalla ja käyttänytkin niitä! Nykyään saan toisilta sienetkin...hyviä ihmisiä kun löytyy paljon ja olen kylläkin kiitollinen...;)

    VastaaPoista
  10. Maikku, kauniin vihreetä on. Ja siirapista tuli hyvää. Ensimmäisen kerran keittelin ja meni aikaa..
    Mukavia alkukesän päiviä sinulle ja tervetuloa takaisin kotimaahan.

    VastaaPoista
  11. Ai, minulta jäi nyt tekemäät tuo siirappi, no hööö, en raaski katkoa kuusesta, kun ovat niin kauniita ;D
    Olipas vimmattu koira, kun haukutti koko ajan.
    Meillä mökillä on itikoita niin taas, että en ala, paukamia on joka puolella, kun inhoon noita myrkkyjä laitella nahkaan :/
    Mukava päivä teillä muuten!
    Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
  12. Seijastiina, kauniita ovat kuusenkerkät, mutta kun on omaa metsää ja kaadettavia puita, ei haittaa jos vähäsen kerääkin.
    Missähän lie itikat ei vielä onneksi ole.
    Kaunista perjantaita.

    VastaaPoista
  13. Ihanan vihreitä lehtikuuset ja kasvaneet jo isoiksi. Meillä on siellä emäpitäjässä istutettu lehtikuusentaimia yhteen peltosarkaan muutama vuosi sitten. Pellon pitkä heinäkasvu oli tukehduttaa ne ja niitä käytiin polkemassa kesällä ja talvella sitten puput söi latvuksia mutta nyt ne on jo nousseet yli heinäkasvun ja suurin osa on hengissä kuitenkin. Kaipa se alku on aina hankalaa lehtikuusien kasvattamisessakin. Visakoivut olivat vaivattomampia.
    Minulla on vielä kerkät keräämättä, korvasienet on jo lähestulkoon syöty enkä enää viitsinyt lähteä niitä haeskelemaan viime viikonloppuna.
    Korvasienet minäkin kolmeen kertaan keitän välillä huuhdellen. Ja hyviltä maistuvat sitten muhennoksena ja keittona.
    Ei ne tavalliset kuuset kärsi kerkkien keräämisestä jos alaoksista niitä napsii. Pitääpä huomenna lähteä tuonne kallion taakse ämpäri kainalossa!

    VastaaPoista
  14. Anja, e tuo meidän lehtikuusmetsikkö on hyväpohjainen kangasmaa, siellä tykkäävät olla. Mikä lie, eivät ole hirville kelvanneet, toisin kuin tavalliset kuusentaimet.
    ja siitä siirapista tuli hyvää, kiitos sinulle kun hoksasin keitellä.

    VastaaPoista