tiistai 21. kesäkuuta 2011

Auringon kertomaa

 Kiitos Mummeli♥ Kun sain tämän palkinnon, mietín vähän aikaa minkä tarinan tämä hymyilevä aurinko minulla tahtoo kertoa.
Palasin ajassa kaksi vuotta taaksepäin ja tarina jonka kerron, on totta


                                       Keijujen metsä


Aurinko nousi pilvien takaa valaisten läheisen metsän puiden latvoja. Iloinen ääni  kuului  yläkerrasta " Mummi, mummi, tänään mennään katsomaan keijukaisten kotia, otetaan eväät ja taikasauva, sinä lupasit, muistatko"
 Ja muistihan mummi. Aamupalan jälkeen pakattiin käsilaukkuun (pitäähän käsilaukku olla mukana metsässäkin) pikkueväät, otettiin taikasauva käteen ja pieni käsi turvallisesti mummin kädessä ylitettiin tie. Ja siinä se metsä olikin heti.
 Kuljettiin korkeiden saniaisten reunustavaa polkua. Aurinkon valo siivilöityi korkeiden puiden lomitse ja kastepisarat kimmelsivät lehdistöissä. "Katso mummi, minä heilautan taikasauvaa, eikö olekin pajon timantteja" Ja nyt mummikin näki ne, eikä mitään kastepisaroita. Todellista taikapölyä levisi ympäristöön.
Hetken päästä kuului taas, "mummi, katso, keijukaisia, tuolla on niiden koti."
Maalaus Stephen Mackey
Kurkistelin keijutyttöni osoittamaa saniaispensasta, ja eikö vaan siellä jotain taianomaista näkynyt.
Matka jatkui kallioille,  eväät nautittiin, laulut laulettiin ja tarinat kerrottiin.
Ja taas päästiin keijujen jäljille "Mummi katso, keijut ovat käyneet juomassa, tuossa on niiden pikarit"
Kuva  Katjalta lainattu
Niinhän siellä oli, juomaakin pohjalla jäljellä näissä pikareissa.
 Oli aika lähteä kotiin ja aurinko hymyili meille tietävän näköisesti. Hetki sadun maailmassa teki mummillekin hyvää ja kevein askelin  käsi kädessä kotia kohti.


Palkintoon kuului  jakaa tämä aurinko eteenpäin kahdelletoista, mutta en tapani mukaan nimeä ketään erityisesti, vaan toivotan kaikille lukijoilleni aurinkoista kesää. Kaikki olette palkinnon ansainneet.

18 kommenttia:

  1. Kaunis tarina pienen tytön retkestä
    keijujen metsään.

    VastaaPoista
  2. kaunis tarina. keijut ne leijuu pienten tyttöjen mielessä. tuo minunkin tarinani alku oli, kun nuorimmalle lastenlapselle aikoinaan kerroin satuja ja keijuretkiä tehtiin.
    Sadut jatkuu kun eilenillalla yhdelle lapsenlapselle syntyi pikkuinen poikavauva ja toista vielä odotetaan.

    VastaaPoista
  3. Sirpa, kiitos. Näitä saturetkiä jatketaan juhannuksen aikaan.

    VastaaPoista
  4. Mummeli, oikein lämpimät onnittelut. Ihana uutinen.
    Ja satutarinat jatkuvat siellä pitkään ♥

    VastaaPoista
  5. Satuahan tämän elämän pitäisikin olla. Säilyttäkäämme ikuisesti ainakin pieni ripe lapsenmieltä itsessämme. Terveiset, jotka tuoksuvat kukilta ja koivuilta, teille kaikille. Seppo

    VastaaPoista
  6. Oi miten kiva satu, kuvitettu ja tosi<3

    Kiitos, Minttuli, ja hyvää juhannusviikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  7. Ookke, kiitos kauniista kommentista.
    Mansikantuoksuiset juhannusterveiset sinne länsirannikolle!

    VastaaPoista
  8. Aili-mummo, kiitos kaunis. Ja hyvää juhannusviikkoa myös sinne ja terveisiä, mansikat alkavat kypsyä täällä.

    VastaaPoista
  9. Seija/Matti, kiitos itsellenne kauniista luontokuvista♥

    VastaaPoista
  10. Tuosta tarinastahan tuli aivan ihana! Ja jotenkin aika paljon meidän joulutytön näköinen. Minäkin uskoin lapsena, että pikarijäkälät ovat keijukaisten juhlalaseja.

    Mukavaa juhannuksen odottelua!

    VastaaPoista
  11. Katja, kiitos. Pikaisiin näkemisiin ♥

    VastaaPoista
  12. Miten ihana tarina! Kiitos Minttuli♥

    Minäkin pidin noita pikarijäkäliä lapsena keijujen pikareina ja nyt taas teen samaa;-)

    Postaan tunnin sisällä, jotain joka sivuaa aihettasi eli keijuja ja taidan linkittää sinut!

    Suloista Mittumaaria, Minttuli!

    VastaaPoista
  13. Leena, kiitos ihanasta kommentista ♥
    Sinulle myös kaunista, päivänpaisteista juhannusta!

    VastaaPoista
  14. Minä olen itse sellainen menninkäinen, että uskon keijuihin, peikkoihin yms.mielikuvitus piisaa kaikenlaiseen ja tarkotus on tämä lapsenmieli pitää mukana, niinkauan kuin suinkin on manhdollista...HAUSKAA JUHANNUSTA..;)

    VastaaPoista
  15. Maikku, kyllä sitä mielikuvitusta löytyy täältäkin ja hyvä niin, eikö?
    Hauskaa Juhannusta sinulle myös♥

    VastaaPoista
  16. Ihana tarina.
    Uskaltaisiko sitä joskus mennä metsään ihan yksinkin taikasauvan kanssa?
    Suloista Juhannusta sinulle!

    VastaaPoista
  17. Irene, kiitos vierailusta. Ehkäpä se tekisi hyvää meille kaikille nähdä välillä maailmaa lasten silmin...
    Sinulle myös kaunista juhannuksen aikaa!

    VastaaPoista