tiistai 23. elokuuta 2011

Liikutaan luonnossa

Noilta metsäretkiltä löytää muutakin kuin suuhunpantavaa.  Hienoja käpyjä ja luonnon muovaamia kummajaisia. 
Onkohan tässä mäyrä, näätä, vai niiden risteys?
 Kiipeilypuu. Ihan selvästi karhunpoikanen..
                                       Mikäs tuo sitten lienee? 


Syyskesä on hienoa aikaa liikkkua luonnossa. Lämpimät värit lisääntyvät päivä päivältä.


Pihlajanmarjoja täällä on kohtalaisen paljon ja ruusun kiulukoita. Linnuille riittää evästä. 


  Metsämarjoja on, puolukoita, mustikoitakin, ja juolukkaa, variksenmarjaa.
 Jotkut jo poimivat puolukoita. Me odotamme vielä..


Kyllä luonnossa viihtyy, tuumaa lenkkikaveri

12 kommenttia:

  1. Tuo taitaa olla näätä.

    Kiipeilypuu meiltä jouduttiin kaatamaan, vaikka minä ja kaikki kuvaajat sitä ihailimmekin. Kääpä on kuulemma puun sairaus...

    Arvaa, odotanko värien tulistusta, sillä jo kolme vuotta on istuettu sekä pilvikrisikkaa että tuurepihlajia vähän enemmänkin.

    Minä opettelen nyt käymään lenkeillä ilman parasta lenkkikaveriani. Huomaan nauttivani vähemmän, mutta menen lujempaa. Olgan kanssa jäimme aina suustamme kiinni koiraihmisten kanssa, tutkimme kaikki postit eli koirauutiset, jahkailimme rannoilla etc. Se oli silti parasta mitä tiedän. Nauti Mintun seurasta täysillä. Niitä yhteisiä retkiä on vielä joskus ikävä...,mutta sinulla tuhansia edessä!

    VastaaPoista
  2. Leena, totta, käävät ja pahkat ovat sairaan puun merkkejä.
    Varmaan siellä ihanassa puutarhassanne ruska on aivan ihanaa,odotan kuvia sieltä.

    Mukavaa syyspäivää

    VastaaPoista
  3. Mekin eilen Himmun kaa metsässä kävimme kiertelemässä. Käytiin vähän tutkailemassa mahdollisia puoölukkapaikkoja. koiran viikset, ei ole puolukoitakaan ainakaan lähimetsässä.
    Laitoin sinulle kukkasen, ellet ole siihen vielä vastannut. haeppa se!

    VastaaPoista
  4. On kyllä metkaa, mitä kaikkea voi luonnossa bongata. Kun maailmaa katsoo satusilmin, näkee toisin kuin muut.

    Minun mielestäni tuo viimeinen puunkarahka on kuin metsänpeittoon sukeltava lintu, pyrstö vain on näkyvissä.

    Mukavaa tiistaita sinne!

    VastaaPoista
  5. Mummeli, kiitos, käynpä kurkkaamassa ja hakemassa.
    Voi, eikö puolukoitakaan ole. Onpas nyt huono metsämarjavuosi lähitienoollasi.

    Terkkuja ♥

    VastaaPoista
  6. Katja, taitaa ne satusilmät säilyä toisilla koko elämän hih!
    Ja linnun pyrstö se taitaakin olla, eikä siipi kuten itse arvelin...
    Sinne samoin kivaa tiistaita

    VastaaPoista
  7. Minttuli, sinä ainakin kuljet luonnossa silmät ja korvat auki..;)

    Nuo löytösi ovat tosi hauskoja, ilahduttavat toisiakin.;D

    Mukavaa viikon jatkoa sinulle, Minttuli<3

    VastaaPoista
  8. Kaikkea kivaa kuvattavaa oletkin
    metsälenkillänne löytänyt.
    Syksyn parasta antia onkin sen väriloisto.
    Mukavia metsäretkiä sinulle ja Mintulle.
    Terkkuja täältä!
    (77)

    VastaaPoista
  9. Aili, kiitos. Se vaan tuo metsäluonto vetää ja siellä mieli lepää ja mielikuvitus lentää.
    Sinulle myös leppoisaa viikon jatkoa ♥

    VastaaPoista
  10. Sirpa, kiitos myös sinulle. Kyllä syksyn värit ja kuiva poutasää. Mikäpä on nauttiessa olipa sitten metsässä tai puistoissa.
    No nyt täällä tulee vettä, joten ei mennä metsään. hih.
    PS.Joo, ei kovin pitkä aika enää kun..
    Terkut ♥

    VastaaPoista
  11. Minusta se viimenen kuva oli pulu takaapäin, kaula pitkällä ja pyrstö pystyssä, siis kuin ilmetty, minun silmissä!
    Niistä vanhoista lehdistä, jos kohalle satuu jossain, niin varmasti alan heti selailee ja lukee.....;)

    VastaaPoista
  12. Maikku, ihan selvä pulu, hih.
    Vanhat lehdet, kiva tapa sukeltaa omaan lapsuuteen ja nuoruuteen. Voi miten jo unohtuneet asiat tulevat mieleen..
    Mukavia kesän viimeisiä päiviä sinulle!

    VastaaPoista