tiistai 16. elokuuta 2011

Vantaalla ja vähän Helsingissäkin. Osa 2

Sunnuntain aamupäivän aikaan lähdettiin koko porukka Koiramäen pajutallille. Paikka sijaitsee Tuusulan puolella muutaman kilometrin päässä heidän kotoaan. Miten viehättävä paikka, vanha maalaismiljöö. Lapset ovat käyneet siellä pari kertaa aiemminkin, joten intoa täynnä he halusivat esitellä sitä mummille ja ukille.  Ja kyllä kannattikin...
Paju taipuu taitajien käsissä, ei voi kuin ihailla......Voisiko uskoa että nämäkin hevoset ovat käsityötä. 


 Ja mitä muuta näimme ...Lintuja ja muita eläimiä, peikkometsän ihmeitä..


Lapset nauttivat, varsinkin peikkometsästä, siellä ei tarvinnut pelätä. Luonnonmateriaaleista tehdyt hahmot ovat kerrassaan hellyttäviä, kuten kiipeilevät ja keinuvat peikot.
Sekä tietenkin Koiramäen oma väki
Lasten  riemua oli mukava katsella ja kyllä me aikuisetkin siellä viihdyimme. Aikaa oli vain liian vähän tällä kertaa, kun piti kiirehtiä kotimatkalle. Toisaalta hyväkin, eipä sortunut tekemään heräteostoksia liikaa, jotain pientä kumminkin tarttui mukaan...
Ensi kerralla sitten enemmän aikaa. Viehättävä paikka ja kahvilassa tuoksui tuore kahvi ja kaneli.




14 kommenttia:

  1. OHO, jopas oli hieno paikka, piti oikein kuvat suurentaa ja tarkistaa perinpohjin....:)

    VastaaPoista
  2. Olipas hienoa käsityötä, eikä tietenkään kuvissakaan mitään vikaa ollut. Hienoa, terkkuja.

    VastaaPoista
  3. Näyttää oikein kivalta paikalta, aikuisenkin silmin katsottuna, saati sitten lasten.
    On siinä ollut näppärät sormet noita tekemässä.
    Tiedän tuon paikan, mutta aina jäänyt
    menemättä...jospa ensi kesänä.
    Kuvasi kyllä houkuttavat sielä käymään.

    Sumuista, harmaata, mutta onneksi lämmintä.
    Terkkuja.

    VastaaPoista
  4. Tämähän on oikea Satumaa, tämä Koiramäen pajutalli.:D Ja kyllä tätä mielellään aikuinenkin katselee...;)

    Kiitos oikein paljon, Minttuli, kun esittelit tämän paikan meille. Oikein hieno retkikohde siellä etelässä asuville, ja miksei muillekin<3

    VastaaPoista
  5. Maikku, tässä ei ollut kuin murto-osa tuosta paikasta. Täytyy ihailla nuorten taitajien luomisvoimaa ja rohkeutta toteuttaa unelmaansa.

    VastaaPoista
  6. Ookke, kiitos. Todella taitajia ovat ja paikka on muutenkin kaunis maalaismiljöö vanhoine rakennuksineen, joihin pääsee tutustumaan ilman pääsymaksua.
    Terkut Poriin päin!

    VastaaPoista
  7. Sirpa, käy ihmeessä. Minä kävin myös siellä Riipiläntiellä, jossa Pajutalli ennen oli. Nyt on paljon laajempi ja miljöö on kaunis.
    Terkut!

    VastaaPoista
  8. Aili, satumaa se on ihan kaikille. Ja tietenkin maalaislikkana kun näki niitä vanhoja työkaluja ja esineistöä museoaitoissa, tuli niin nostalginen olo!
    Terveiset Tohmajärven maalaismaisemiin.

    VastaaPoista
  9. Noin lähellä ja en ole koko paikasta kuulutkaan???+
    Tuonne pitää mennä, kiitos vinkistä:)

    VastaaPoista
  10. Upeata kun esittelit tämän Pajutallin. En minäkään ole tiennyt siitä ennemmin yhtään mitään. Sinne pitää ehdottomasti joskus päästä, kivoja peikkoja ja hiirulaisia. Ja nuo linnut! Ja "oikeat" hevoset. Nää pitää itse nähdä.

    VastaaPoista
  11. Maiju, kiva kun oli hyötyä.Meidän lapsenlasten yksi suursuosikki tämä paikka ja aikuisetkin tykkää.

    VastaaPoista
  12. Anja, kiitos ja ole hyvä! Ja siellä oleva myymälä, oi miten ihania lahjatavaroita siellä onkaan. Ja jos pajutyöt innostaa, siellä myydään niputtain sitä, eikä ole kovin kallistakaan.

    VastaaPoista
  13. Hienosti olet kuvaillut upeaa paikkaa. En ole tuosta aikaisemmin kuullutkaan.
    Pitäisi kerätä lapsenlapset autoon ja käydä katsomassa noita ihania töitä.

    VastaaPoista
  14. Unelma, lapsenlapset tykkäävät kovin jos pääsevät. Ja ne myymälän ihanuudet,puutarhaan saisi vaikka mitä, puhumattakaan lahjatavaroista.

    VastaaPoista