keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Vaahteran lehtiä...

Pihallamme oli kaksi vaahteraa, Nyt ei ole enää kuin yksi. Tuntuu omituiselta kun katselee tyhjää tontin reunaa. Miten monet kerrat tuli ihasteltua sen latvuksia keväisin, lehtien ja kukkien puhjettua keltavihreään
Ja syksyisin sen väriloistoa, ensin muutamaa värikästä lehteä ja yhä enemmän lisääntyvää värimaailmaa
Nyt puusta on jäljellä kanto, kasa oksia ja värikkäät viimeiset lehdet maassa.

Nyt tyhjään paikkaan pitäisi suunnitella jotain toista, vähän pienempää  puuta. Olisiko se  Mognolian vaahtera vai joku muu. Keväällä vasta ajateltiin istuttaa. Aikaa on siis harkita..
Toki pihassa on muutama muukin puu sen jäljelle jääneen vaahteran lisäksi, koivu ja pari isoa tuijaa. Ne saavat olla rauhassa moottorisahalta.  Varsinkin tuijat ovat lintujen suosiossa. Tänäänkin kävi sellainen kuhina tiheässä oksistossa, kun pikkulintujen parvi siellä siemenien kimpussa ahersi.




Vähemmän on vaahteran lehtiä siivottavana kuin menneinä syksyinä. Olisin sitä mielelläni kyllä tehnyt. Mutta puu oli vaurioitunut ja voinut kaatua talon päälle. joten sen aika oli mennä..


  Lisää syystunnelmia täältä





14 kommenttia:

  1. Kovin oli autio meilläkin tuo paikka, mistä iso koivu kaadettiin, Nyt jo alkaa tottua. kohta on kaikki pienittynä kasoilla koko runko.

    VastaaPoista
  2. On se varmaan alussa outoa,
    kun puu on poissa, mutta äkkiä
    siihen silmä tottuu.
    Kauniita nuo syksyn lehdet, ovat ne
    sitten puussa tai maassa.
    Musiikki oli hyvinkin ajankohtaista,
    kaunista kuultavaa.
    Syyssateen ropina säestää näitä terkkuja.

    VastaaPoista
  3. Mummeli, se olikin komea koivu, mutta puutkin vanhenevat.
    No kaipa minäkin totun puun puuttumiseen.
    Toivottavasti sateet ovat siellä jo ohi ja aurinko mäyttäytyy loppuviikolla. Terkut!

    VastaaPoista
  4. Sirpa, näinhän se on. Muutaman päivän päästä ei enää välitä koko jutusta.
    Syysade se täälläkin ropisee ja mielellään kuuntelee musiikkia...Terkut ja leppoisaa iltapuhdetta.

    VastaaPoista
  5. Meillä ei kaadeta puita kuin pakon edessä. 'Puut ovat runoja, joita maa kirjoittaa taivaalle.'

    Ei liene ollut kuitenkaan meilät kovin harkittua, kun istutimme aikanaan vaahteran talon seinän pituisen parvekkeen eteen: Nyt on kova työ siivota sekä parveketta että toiselta puolelta kalliota. Ilo siitä on kuitenkin jättänyt kaiken varjoonsa: Kun meille tulee sisään on vastassa iso ikkuna ja sen takana taulu eli tämä vaahtera. Syksyssä ruskassa, talvella täynnä pieniä kirkkaita valoja ja keväällä uusia silmuja. Armottoman auringon estäjänä hyödyllinen. Ei tarvinnut ostaa markiiseja kuin kolmet, kiitos vaahteran.

    Mongolian vaahteroita minulla on viisi. Oli enemmänkin , mutta pari kuoli, en tiedä mihin. Se tulee hirveän myöhään, mutta kyllä juhannuksena jo lehteä lykkää. Nyt ne ovat niin upeita. Etupihalla yksi on oranssi, yksi keltianen ja yksi punainen. Puistossa on keltainen ja punainen. Osta mongolialaiset nyt, niin näet niiden värit. Voit valita mitä haluat. Vielä ehtii juurtua kun autat kastelemalla.

    (Taas ihan uskomaton päivä. Kaalit ovat kiehumassa. Eli ensin teen kaalilaatikkoa, joka muhii kolme tuntia, sitten tiikerikakun ja illalla haluan haudutettua, oikeaa riisipuuroa;-)

    VastaaPoista
  6. Vaahtera on kaunis puu, etenkin syksyllä.:D

    Tee hyvä valinta, Minttuli<3

    VastaaPoista
  7. Leena, Oli pakko kaataa tämä vaahtera, mutta ikävältä tuntuu. Siinä oli paha halkeama. Olisiko viime kesän raju ukkonen iskenyt.
    Mongolialaisia ihailen läheisen ala-asteen ympäristössä. Tosi kauniit syysvärit. Pitääkin käydä taimimyymälässä huomenna.
    Aah, kaaliruoka on hyvää. Kerran jo tänä syksynä tein kääryleitä, mutta ei tahdo löytyä löyhää kaalinkerää, joten kaalilaatikkoa saa helpommin. On se melkein yhtä makoisaa...
    Sadepäivä jälleen, mutta syksyn värimaailma on kaunis sateellakin, eikö!

    VastaaPoista
  8. Aili, niin on ja keväällä myös hennon vihreänä.
    Yritän tehdä.

    VastaaPoista
  9. Kiitos Frankie boysta ja kivoista kuvista. Terveisin.

    VastaaPoista
  10. Ookke, kiitti ja sadeillan terkut!

    VastaaPoista
  11. Minttuli, ymmärrän. Meillä on lehdossamme yksi valtaisa koivu, johon on joskus ammoin iskenyt salama ja mieheni vainoaa sitä. En ole kovastikaan koivuhullu, sillä joudimmehan Merin koivuallergian takia lähtemään vuosia toukokuussa pakoon Keski-Eurooppaan, mutta mietin sen ikää ja mitä se on nähnyt ja toisaalta se tekee hyvin lehteä, ei ole yhtään kuiva etc.

    Olen alkanut suosia haapaa. Aura Koivisto on kirjoittanut oikein kirjan nimeltään Haapa. Mutta tämä soiva puu ei saa olla liian likellä terasseja,autopaikkaa tms., sillä se on se sotkukautensa. Illalla kun tuntui koko viikon meno päässäni, lähdin puistomme keräämään haavan ruskalehtiä. Ja on satanut niin paljon, että pieni ojapurosemme vallan tanssi ohi ja soitti mennessään...On suloista nukahtaa niin veden ääniin kuin haavan havinaan.

    Tosiaankin, mongolianvaahteraa suosittelen. Viherpiha -lehden jutussani kerron, että ilman syyshortensiaa ja mongolian vaahteroita, minulla ei ole ollenkaan puutarhaa. Istuta nyt, mutta jos istutat useampia, muista riittävän pitkät välit, sillä siitä tulee iso pensas. Sanoin eilen väärin, meillä on myös japanilaisessa rinteessämme yksi mongolianvaahtera lisää. Se onkin ainoa isompi, mikä siinä saa kasvaa. Jos saat käsiisi porilaisen Leila Nuikin kirjan Unen kelluva silta, lue se. Siinä karjalaislähtöinen nainen kertoo, miten japanilaisen puutarhan rakentaminen pelasti hänet työuupumukselta, kun hän oli jo pitkällä sairaslomalla. Hänen puutarhastaan ovat kirjoittaneet monet puutarhalehdet sekä Gloriat yms. Leila on saattohoitoon erikoistunut sairaanhoitaja...

    No, minä kun en osaa tehdä niin hyviä kaalikääryleitä kuin äitini tekee. Muuten olen kyllä paljon innokkaampi kokki ja teen vaativiakin ruokia, mutta on muutama ruoka, joissa äiti pesee minut mennen tullen;-) Onko kaalilaatikon teko helppoa. Ehkä, mutta se vie melkein koko päivän. Teen aina kahden kilon kaalista, viisi sipulia etc. Sen upeus on siinä, että kaikki hakataan kokkiveitsellä aivan ohueksi/pieneksi. Lapsena en pitänyt kaalilaatikosta, kun siinä oli isoja paloja, nyt tämä ruoka on minulle sekä myös miehelleni oikein herkkua. Ja tätä et usko: Myös Olga haluaa sitä! Koska käytän siihen paljon kuivattuja yrttejä Provencale, Olga saa vain vähän.

    Muuten, minäkin ajattelen nykyään, mikä puu tai pensas tuo mitäkin lintuja tai perhosia. Istutin puolivahingossa myyttisen marjakuusen ja se houkuttaa yökiitäjiä. Olen hurmissa

    Hieman on sade rokottanut nyt ruskaamme. Se näkyy eniten mongolianvaahteroissa ei pihlajissa, mutta näytös ei ole vielä lopussa.

    Muuten: Maailman upein ruskapuu on tuurenpihlaja. Me olemme istuttaneet niitä parin vuoden sisällä jo neljä, kuten pilvikirsikkaakin ja molempia tulee keväällä vielä yksi lisää.

    Lokoisaa, kaunista viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  12. Voi, tuota vaahteraa voi tulla ikävä. Se tuo jostain syystä mieleeni yhden syksyn, olisiko ollut siskoni synttärien aika, kun lapsuudenystävämme sieltä puutarhalta tulivat meille leikkimään. Toisen syksyn muistan, kun lällättelin naapurinpojan kanssa ja menin sitten piiloon sen vaahteran taakse.

    Mutta joskus on vain aika... Onneksi teille jää se toinen komea vaahtera talon päätyyn!

    VastaaPoista
  13. Leena, kiitos hyvistä puutarhavinkeista. Sinulla on tuota tietämystä niin paljon. Voi olla että kevääseen jää puun/puiden istuttaminen. Näköjään kertyy tuota muuta nyt niin paljon miehelle, ettei ole apua pihapuuhissa.. Ensi viikolla taas keskiviikkona Vantaalle ja kaikkea ylimääräistä. Tuuren pihlaja on ihan outo. Täytyy turvautua taas Googleen..
    Oikein hyvää viikonloppua sinulle ♥

    VastaaPoista
  14. Katja, ikävä tulee, Se oli se kauniimpi vaahtera. En tiennytkään noista "lällätyksistä" silloin...Muistoja sinullakin siitä puusta. Semmoista se, mutta laitetaan uusia viimeistään keväällä.
    Toivottavasti sää suosii pihapuuhia sekä täällä että siellä.
    Terkkuja ♥

    VastaaPoista