tiistai 25. lokakuuta 2011

Satuilua!

Lumiomenan blogissa on kiva haaste: marraskuun loppuun mennessä tulee lukea satu ja tehdä siitä arvio.   Tämän haasteen tiimoilta eilen kävin kirjastossa tutkimassa lastenosaston satujen maailmaa.
Ja melkein satumaista on että tähän vuodenaikaan kelloköynnös  kirjaston edustalla oli vielä näin kaunis.


 Satuja luettiin minulle ennenkuin osasin itse lukea ja ostettiin myös satukirjoja.  Mutta se Topeliuksen satu Adalmiinan helmi, joka oli lapsuusaikani suosikki, on hävinnyt vuosien saatossa.   Kirjaston valikoimista se löytyi..
 Luin sen nyt uudelleen vuosikymmenten jälkeen ja ehkä vuodet ovat tehneet tehtävänsä, koska ei se nyt enää mitenkään erikoinen ollutkaan. Mutta luulen että prinsessasatuna se edelleen viehättää nykyisiäkin pikkutyttöjä. Kiltti satu, jossa kaunis, mutta korskea ja kauneudestaan ylpeä prinsessa joutuu koettelemuksiin kadotettuaan helmensä ja sen myötä ulkoisen kauneutensa. Mutta saa tilalle jotain tärkeämpää, sisäisen kauneuden ja hyvyyden.  Ja tietenkin kadonneen helmen takaisin ja vielä  kauniin ulkomuotonsakin. Puhumattakaan prinssistä. Jotenkin tästä sadusta tulee mieleen Lumikki ja Prinsessa Ruusunen, mutta ilman pahoja haltijattaria,  eikä ole ilkeitä äitipuoliakaan. 
Kuvitus kirjassa on ehkä näin aikuisen makuun turhankin hempeää, mutta makuasioitahan nämä ovat..


Monta muutakin klassikkosatua on jäänyt mieleeni vahvasti. Osa pelotti  ja osa itketti. Peloittavina koin Tuhannen ja yhden yön tarinoista joitain, samoin Grimmin saduista osa. Surulliseksi teki ja tekee vieläkin Andersenin Pieni tulitikkutyttö.
Nyt kun jälleen luen aika paljon satuja lapsenlapsilleni, pidän eniten muumikirjoista, miten viisaita ne ovatkaan...

14 kommenttia:

  1. Kiva, että vastasit satuhaasteeseeni ja teit sen hienosti. Oli ihana katsoa kuvia tutusta kirjastosta ja upea tuo kelloköynnös.

    Adalmiinan helmi on vaikuttava satu. Nyt vasta hoksasin, että vaikka luemme hurjasti, en ole tainnut koskaan lukea Topeliusta lapsille.

    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  2. Katja, kiitos. Mukava haaste, kiva oli palata lapsuuden satuihin välillä.
    Oikein paljon terveisiä sinne!

    VastaaPoista
  3. Hienon arvion teit satuhaasteeseen.
    Tämä oli 'kiltimpi' versio sadusta, missä pahuus saa palkkansa. Ei ollut noitia, eikä muita pelottavia hahmoja juonimassa.

    Itse en ole 30vuoteen satuja lukenut, silloin
    Muumi-kirjat kuuluivat meilläkin suosikkeihin.
    Ai niin, myös yksi paljon luettu oli, Eduard Uspenskin: Alas Taikavirtaa.

    Komea on kelloköynnös. Oikein mukavaa tiistaita!
    Itse siiryn katsastamaan vaatehuoneen järjestystä.;-)

    VastaaPoista
  4. Sirpa, oli kiva haaste! Eduar Uspenski kuului meilläkin silloin seitsemänkymmenluvun lopulla suosikkeihin.
    Jaahas, vaatehuoneeseen minäkin, sattuneesta syystä.
    Terkuja!

    VastaaPoista
  5. Kiva haaste ja aikaakin hyvin. Onkin jo satuajasta aikaa. Toistakymmentä vuotta, silloin paljon luin tyttärentyttärelle iltaisin satuja ja yksi lemmikki kirja oli hänelle Hanhiemon satulipas vai mikä se nimi olikaan.
    Itse melkein pelkäsin lapsena Hannu ja Kerttu satua, hyvä kun uskalsi metsään mennä.

    VastaaPoista
  6. Mummeli, osallistu sinäkin! Satujen maailmaan on kivaa palata. Niin muuten pelkäsin minäkin sitä samaa satua.
    Terveiset Himmulaan.

    VastaaPoista
  7. Varsinkin Grimmin veljesten sadut ovat julmia, ei niissä ole lapsen tunteita ajateltu.

    Luin lapsena koko kouluni pienen kirjaston satukirjat. Nyt viime vuosina olen lukenut satuja paljon lapsenlapsille, mutta oppivat jo itse lukemaan. Vain enää yksi kolmevuotias tarvitsee enää satujenlukijaa.

    Kivaa tiistaipäivää sinulle, Minttuli<3

    VastaaPoista
  8. Andersen osaa melkein järkyttää. Pienenä järkytyin Tulititkkutytöstä ja paljon myöhemmin televisiosta tulleesta animaatiosta, jonka nimi oli muistaakseni Varjo...se kertoi ilm. kirjailijan omasta elämästä ja oli hänen tekemänsä. Meri oli jo iso tyttö, kun sen katsoimme, mutta vieläkin sitä muistelemme.

    Minäkin olen luvannut osallistua Katjan haasteeseen ja nyt en löydä sitä ohuen ohutta kirjaa, joka oli tarkoitus tehdä. Pitänee ehtiä kääntää koko kirjasto ympäri.

    Mukavaa loppuviikkoa, Minttuli!

    VastaaPoista
  9. Aili, niinhän sitä pienen maalaiskansakoulun kirjastosta minäkin nämä Grimmin sadut lainasin aikoinaan.
    Lapsille lukeminen on mukavaa sekä kuuntelijoille että lukijalle.
    Sinulle myös mukavaa viikon jatkoa.

    VastaaPoista
  10. Leena, miksiköhän Andersenin monet sadut ovat surullisia.. Sitä mainitsemaasi animaatiota en ole nähnyt.
    Toivottavasti etsimäsi kirja löytyy. Itseltäni on hukassa Kunnaksen Tiitiäisen pippurimylly.
    Mukavaa loppuviikkoa ja ennekaikkea viikonloppua Leena!

    VastaaPoista
  11. Kivasti arvioit tuota vanhaa suosikkisatua. Meilläkin on tuo Topeliuksen satuaarteet, olen sen ostanut lastenlasten viihdyttämiseksi.

    VastaaPoista
  12. Unelma, kiitos. Oikeasti minun on aika vaikeaa arvioida lukemiani kirjoja. Yritän kumminkin joskus satunnaisesti harjoitella sitäkin. Satuja luen joskus ihan huviksenikin, enkä vain lapsenlapsille.

    VastaaPoista