torstai 6. lokakuuta 2011

Taas tunnustetaan

Sain Aili-mummolta tunnustuksen tehtävänä kertoa itsestäni kahdeksan uutta asiaa, joita en ole ennen kertonut. Paljon olen tunnustanut ja kertonutkin tämän "blogiuran" aikana, mutta eiköhän se kahdeksan vielä.. kas näin
1. Olen elänyt koko ikäni  kotiseudullani, lukuunottamatta kahta ensimmäistä kouluvuottani, jotka kävin äidin kotona Ruotsalon kylällä Keski-Pohjanmaalla. Ja isäni suku on tullut tälle paikkakunnalle  1600- luvulla Kuurinmaalta, nykyisen Latvian alueelta.
2. Lapsena kaipasin isoveljeä. Ja melkein sellainen oli Erkki-serkkuni. Minua reilun vuoden vanhempi.
3.Taito, jonka olisin halunnut oppia, oli soittamisen taito. Toivoin omaa pianoa, mutta en saanut.


4. Laulamasta lakkasin, kun nuorin lapseni kerran laulaessani hänelle kehtolaulua tuumasi; ole äeti hiljoo,että minä suan nukkua. No kehtolaulut aloitin sitten uudelleen lastenlasten kanssa.


5. Kummoinen käsityöihminen en ole koskaan ollut, vaikka omistan kangaspuut (kudoin kankaitakin nuorena) ompelin melkein kaikki lasten- ja omatkin vaatteet Neuloin paljon jne.
 Käsitöiden tekeminen loppui siinä vaiheessa kun alkoi tulla liikaa rasitusvammoja ja niitä sitten leikattiin pariin otteeseen. Mutta vielä minä ne keskeneräiset joskus valmiiksi teen..
6. Yritän olla puuttumatta liikaa toisten asioihin, vaikka sorrun usein tuputtamaan mielipiteitäni.  Jospa vielä opin...
7. Tähän aikaan vuodesta kärsin kroonisesta matkakuumeesta ja noin kuukauden kuluttua sitä lääkitsen täällä


8. En ole vitsin kertoja, mutta  nauran hyville vitseille. Viime viikolla sain sähköpostissa seuraavan savolaisvitsin, jolle nauroin melkein vedet silmissä


 Tapahtui Kuopiolaisessa hampurilaisravintolassa... Savolainen McDonalsilla


-Ja mitäs teille?
-Mitteepä tässä, kiitos vuan kysymästä.
-Tarkoitin siis, mitä te syötte?
-Purkkoo, tässä o kyllä jo maku männy..
-Mutta mitä tilaatte nyt?
-Savon Sanomia ja Aku Ankkoo, mutta nyt ottasin hampurilaesen.
-Selvä. Ja minkähän  hampurilaisen?
-No eikös se ou se systeemi, jossa on pihvi ja kaks kuorta. Pitäsj se teijän tietee.
-Syötkö täällä?
-Sillon tällön harvakseltaan.
-Öh...siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä?
-Purkkoo vuan eelleen, mutta maku, se on kyllä männy jo.
-Puhen tilaamastasi hampurilaisesta. Tuleeko se mukaan?
-Kah, jos vuan tahtoo.
-Siis otatko mukaan?
-Tule vuan jos haluat.
- Selkeä kysymys:syötkö tilaamasi ruoan täällä?
-Onko siellä tilloo? Uattelin kyllä että pöyvässä..
-Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet?
-Jos vuan mahtuu, vähä kyllä eppäilen.
-Eli: kaikkia mausteita vai ei kaikkia mausteita?
-Joo..mutta kanelin suap jättee poekkeen.
-Eipä sitä yleensä...no, kaikkia muita saa panna?
-No sehä olj muute aeka suora ja hävytön kysymys, hävetkee nyt vähäsen.
-Voi helvetti teidän kanssa!
- Vai niin, jotta tällästä palaveluu. Taijanpa sitte jättee tilloomata ja hakkee torilta muikkukukon..........!


 Kiitos Aili-mummo. Kiva tätä oli tehdä ja  jospa muutkin osallistuisivat,
  heitän pallon kumminkin yhdelle ja jospa Sirpa ottaisit kopin, ..


15 kommenttia:

  1. Meillä kaksi samaa kaipaipausta: Veli, nimenomaan isoveli sekä taito soittaa pianoa.

    Ensimmäisen takia olen ostanut jo kolme tuotantokautta Brothers & Sisters -sarjaa (mennyt televisiossa nimellä Perhesiteet) ja kuvittelen, että Kevin on veljeni. Säälittävää, tiedän;-) En tajua, miksi kaikilla tyttöystävilläni oli isoveljet...

    Piano ostettiin Merille, joka kävi vuosia soittotunneilla, mutta minä opettelin soittamaan yhdellä kädellä säestyksen lauluihin O, Tannenbaum ja Stille Nacht, Heilige Nacht, jotka tietysti myös halusin laulaa yhdessä perheen kanssa joka joulu. Harjoittelin viikkoja... Tiedän, että tämäkin on säälittävää, sillä olin merkannut nuottimerkit pianon koskettimiin maalarinteipillä...En tajua, miksi vanhempani eivät ikinä tajunneet, miten paljon halusin oppia soittamaan. Ja sitten kaikki kääntyikin kirjoittamiseen ja kirjoihin etc.

    Ihanaa, että pääset lomalle! Kaikki vaihtelu virkistää. Minä pääsen huomenna Ilonan putiikkiin Sateenkaarentaa ja sen jälkeen serkun kanssa johonkin syömään.

    Mukavaa viikonloppua sinulle, Minttuli!

    VastaaPoista
  2. Kivat tunnustukset! Ja tuolle savolaisvitsille nauroin vedet silmissä. Siinä oikein venkuloidaan sanoilla.
    Matkakuume on ihana kuume! Nyt minun on oltava siitä terveenä muutaman tovin. Josko nyt Tallinnassa ja Tukholmassa pääsis piipahtamaan.

    Soittotaito on monessa etu, mutta ennen ei ollut mahdollisuuksia. Nyt kun olisi, ei enää ole oikein hinkua opettelemiseen. Toiset meillä kyllä soittelevat ja opettavatkin soittamista. Minun haitarini on ollut kai vuoden syliin nostamatta.
    Mukavaa viikonloppua, toivottavasti sää tästä vähän paranee.

    VastaaPoista
  3. Kivat vastaukset ja hyvä vitsi..;o)
    Vitsin kertominen onkin taitolaji.
    En myöskään hallitse sitä. Joko en muista
    kaikkea tai sitten alan kikattaa keskenkaiken.

    Tuo tauti meillä lienee sama ja
    lääkekuurikin aloitetaan samaan aikaan!!
    Terkkuja!♥

    VastaaPoista
  4. Kiitos vaan pallosta, meinasi karata.
    Yritän jotain kehitellä...
    Terkut!!

    VastaaPoista
  5. Minttuli!

    Hauskaa että otit haasteen vastaan.:D

    Tuo savolaisvitsi pelasti päiväni!
    Kun savolainen huastaa, vastuu on kuulijoilla.;?

    Kiitos postauksesta, Minttuli, ja mukavoo viikonloppuu siule<3

    VastaaPoista
  6. Leena, huomenta ja kiitos kommentistasi. Lähti tämä postaus ennenaikojaan kesken vitsin,,
    Soittamista sain lapsena harjoitella siellä Pohjanmaan mummolassa,kaikki siellä soittivat ja lauloivat. Enoni oli arvostettu viulunrakentaja ja muuta..
    Meille on tullut marrasmatka jo tavaksi. Onneksi Minttu pääsee sitten sinne Vantaalle siksi aikaa
    Oilein hyvää viikonloppua, vaikka nyt myrskytuuli tuolla riehuukin
    ♥.

    VastaaPoista
  7. Anja, kiitos. savolaisvitsejä viännetään paljon, tämä on parhaasta päästä mielestäni..Joo, meillä on kyllä soittimia kotona, hyvät urut, hanuri sun muuta, mutta en enää nuottejakaan tunne. Innostus lopahti..
    Matkakuumetta on ihan mukava potea ja tänään pitääkin maksaa loppumaksu.
    Terkut, myrskyää. Taitaa markkinamiesten teltat saada kyytiä.

    VastaaPoista
  8. Sirpa, kiitti kun otit pallon vastaan. Tauti on sama ja paranee se sitten. Tosiaan pitää pian naputella se maksu, voi tulla sähkökatkoksia. Sen verran pahalta tuolla ulkona näyttää. Kivaa viikonloppua ♥

    VastaaPoista
  9. Aili-mummo, kiitos itsellesi. Mukaviahan nämä tunnustukset välillä ovat. Tuon vitsin lähetti tytär männä viikolla aamun piristykseksi. Viännetään vuan tätä murretta välillä
    Lämpimin terveisin, hyvää viikonloppua ♥

    VastaaPoista
  10. Savolaista sanan rieskoo ja venkoilua, vitsi irroitti kunnon naurut:D:D Ja vastauksista löytyy aikas paljon saman sorttisia, kuin minullakin olisi ollut. Olen myöskin pysynyt syntymäpaikka uskollisena, olen mieluummin laulamati, vaikkakin sannoovat että äänellä se varissii raakkuu,,Multakii löytyy kesken eräsiä töitä ja nyt viimesin on vaiheessa, se kakskyt metrii sitä kangasta,, Veli mulla oli, ikä eroo mukavat vajaa pari vuotta, leikit meni kivasti yksiin. Kuoli tuossa kaksi vuotta sitten:( Vitsin kertoja en ole, mutta kuuntelen sujuvasti ja hyvät vitsit saa hyvälle mielelle. UPS,, siinäpä tuli minunkin melkeinpä vastailtua tuohon haasteeseen:o Mukavia viikonloppuja sinne:)

    VastaaPoista
  11. Nenunen, nauru pidentää ikää. Kiitos kivasta kommentistasi ja oikeen mukavoo viikonloppua, vaikka tuuli tuossa riepottelee ja viimeisetkin koivunlehdet lentelevät. ♥

    VastaaPoista
  12. Minäkin toivoi pienenä pianoa ja soittotunteja..nyt viisikymppisenä mulla on piano ja käyn toista vuotta pianotunneilla..eli, välillä unelmat toteutuu hiukan myöhemmin..Iloista päivänjatkoa!!

    VastaaPoista
  13. Riitta Sinikka, koskaan ei ole liian myöhä aloittaa uutta harrastusta. Minulle tuli tuo kameran kanssa liikkuminen vasta reilu vuosi sitten.
    Samoin sinne iloista ja kaunista syksyista viikonloppua.

    VastaaPoista
  14. Mukavia tunnustelit.
    Savolaisvitsi oli tosi hauska.

    VastaaPoista
  15. Unelma, kiitos. Huonompiakin savolaisvitsejä olen kuullut..

    VastaaPoista