keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Eräs joulumuisto!

Tuttujen joululaulujen sanat tuovat monet muistot mieleen menneistä joulunajoista. Tämä kun soi,  aina muistan erään lapsuuteni joulun elävästi.


-"Kello löi jo viisi, lapset herätkää"-.. Joulukirkkoon isovanhempieni kanssa hevosella pienenä tyttönä kauan, kauan sitten
Mummu ja pappa.


 Komealla kirkkoreellä..Ja miten turvallista oli istua mummun ja papan välissä..
-"Lämmin karhuntalja reessä odottaa"-..Ei ollut lämmikkeenä karhuntalja, vaan pohjalaisella raanulla päällystetty lampaantaljapeitto ja lämmitti se pakkassäässä. Matkaa oli kymmenen kilometriä kirkkoon ja monet aisakellot siellä helähtelivät.
Tämä aisakello on kotini peruja ja toimittaa nyt joulukellojen virkaa kotona.
Hevosia oli pitkä rivi kirkon lähellä puomissa kiinni ja heiniä tai kauraa siinä söivät tyytyväisinä.
 Kovin oli juhlallista kirkon sisällä katsoa elävien kynttilöiden koristamaa suurta kuusta. Mutta muistan miten pitkästyttävää oli istua paikoillaan sen pitkän saarnan aikaan. Paluumatka kirkosta on myös elävänä mielessä, miten jännittävää kun kyläläiset melkein kilpailivat kenen hevonen se ensimmäisenä saa mennä.
 Joulumuisto vailla vertaa ja ainutlaatuinen kokemus.   Joulukirkossa olen toki ollut myöhemminkin, mutta tuo 7-vuotiaan kokemus  on ollut se kaikkein tärkein.




Lapsuuden joulumuistoja tulee monista muistakin perinteisistä joululauluista mieleen.  -"taatto läksi, läksi innoissaan joulukuusen, kuusen hankintaan"-
Kuusenhakumatkat isän kanssa  ovat yksi lämpimistä muistoista , mutta ne ovat sitten toisen tarinan paikka...
  

15 kommenttia:

  1. Minulle on jäänyt mieleen nuo kuusenhaku reissut. Koirani kanssa lähdettiin jo hyvissä ajoin kuusta hakemaan maalaiskunnan metsästä, silloin vielä sekin oli mahdollista. Päivähän siinä melkein vierähti lumessa rämpiessä, mutta aina sieltä joku näre tuli mukaan. Meidän kylään rakennettiin kirkko vasta 1957, olimme ensimmäinen ikäluokka joka sieltä pääsi ripille. Tuota hevosajelua täällä harrastettiin varsinkin tapanina, parisenkymmentä hevosvaljakkoa kiersi ympäri kylää, monella aikuisella oli soihdut jotka loivat valoaan, siinä oli sitä joulun taikaa. On jäänyt mieleen hienona tapahtumana. Terveiset täältä, missä kyllä nyt reki ei luistaisi.

    VastaaPoista
  2. Lapsuuden joulumuistot nousevat aina pienistä samoista asioista; piparin tuoksusta, joululaulun sanoista, kuusen kynttilöistä tai joulupöydän perinteisistä herkuista. Vaikka tuota "kello löi jo viisi" -laulua laulettiin, kirkonmenot kuunneltiin aina radiosta. Tapanina sitten valjastettiin hevonen kirkkoreen eteen ja käytiin kylissä. Joulupäivänä ei kotoa liikuttu, silloin oli joulun rauha.

    Juuri eilen puhuttiin tämän jouluaamun kirkosta, miten sinne ehtii niin ajoissa että löytää parkkipaikan! Eli hevosvoimilla vaikka ei hevosilla.
    Lämpimiä jouluajatuksia sinulle Minttuli!

    VastaaPoista
  3. Ookke, mukavia joulumuistoa sinulla myös. Mielessäni näen ne hevosvaljakot, miten taianomoisen tunnelman ovat tuoneetkaan.
    Tuosta lumettomasta: meidän nelivuotias tyttären poika suree nyt voiko joulupukki tullakkaan, kun ei reki luista sulassa maassa...
    Jouluisia terkkuja!

    VastaaPoista
  4. Anja, kiitos! Ei meilläkään kotoa joulukirkkoon menty. Matkaa oli liian pitkälti. Ja joulurauha piti olla joulupäivänä.Tapanina sitten kuten teilläkin, tehtiin sukulaisvierailuja sillä paremmalla laitareellä ja nahkasten alla oli niin mukavaa..
    Lämpimiä terveisiä Anja ja valkeaa joulua toivon sinne myös!

    VastaaPoista
  5. Ihana joulumuisto. Minulle on jotenkin jäänyt tuo talvisodan joulukirkko, kun siellä istuin ja suljin silmäni, näin oli hyvä kuvitella että isäkin oli mukana. Eipä ollut.

    Tuo "kello löi jo viisi" toi aikoinaan ison ihmetyksen, kun siinä sanottiin että nouskaa kannoille ja minä pienessä mielessäni ihmettelin, että mitä niiden pitää kannoille mennä seisomaan. Luulin, että metsään kaadetun puun kannoille, en minä reen jalaksista mitään tiennyt.
    Oikein mukavia päiviä sinulle.

    VastaaPoista
  6. Mummeli,niin on!
    Voi, sinun muistosi joulukirkosta on surumielinen. Ja kantojuttu on hauska.
    Ihanaa jouunodotusta sinulle ja paljon terveisiä!

    VastaaPoista
  7. Minäkin olen kerran päässyt joulureellä kirkkoon aisakellot soiden, kun vietimme joulua äitini kotona Keuruulla. Eihän merenrannalla mitään lunta...

    Silti isoin joulumuistoni tulee sieltä, missä asuimme vain 2 vuotta ja olin noin 7 -vuotias. Se oli joulukirkko Kerimäen kirkossa. Siellä oli oikeat kynttilät ja niin kylmä, että hengitys huurusi, mutta jotain ainutlaatuista siinä oli, sillä kirjoitin siitä lukioaikana vielä aineenkin...

    Suloista suloisinta joulunaikaa!

    VastaaPoista
  8. Hei Minttuli pitkästä aikaa ♥
    Kaunis tuo yläbanneri ja ihan kaikki kuvat ihastuttavat, tässä kiireessä selailin ja tulin moikkaamaan!
    Hyvää joulun odotusta, iloa ja Oikein Hyvää Joulua, kun se tulee!
    Lämpimin terkuin
    Seijastiina

    VastaaPoista
  9. Kivan joulumuiston kerroit. Varmaan oli jännittävää, kun hevosilla hieman kisailtiin...

    Nuo lapsuuden joulumuistot tavallaan
    kuuluvat jouluun, niin iloiset, kuin sitten
    hieman surullisemmatkin.
    Kerran olen pienenä tyttönä matkannut reellä joulukirkkoon, Lappeenrannassa.

    Mukavia joulun muistelohetkiä ja
    lämpimät terkut.
    (Meillä muuten aurinko paistaa ja maa on valkoinen...ainakin hetken aikaa.)

    VastaaPoista
  10. Kauniita ja mieleenpainuvia joulumuistoja. Tuli ihan mieleeni Astrid Lindgrenin joulukuvaukset. Olen lukenut A:lle Lindgrenin Lapsen joulua, jossa on koottuna monenlaisia joulukertomuksia ja siinä ainakin Marikissa ja Melukylän lapsissa kuljetaan reellä - Melukylän lapsissa juuri kirkkoon. Ja kuusi haetaan metsästä. Voisinkin A:lle kertoa mummin lapsuusmuistoja - tai ehkä kerrot itse?

    Mukavia joulunaluspäiviä!

    VastaaPoista
  11. LEENA, eipä ihme että se Suomen suurimman puukirkon joulutunnelma on jäänyt lapsen mieleen. On siellä laulukin komeasti kaikunut Enkeli taivaan aikana. Hienoja muistoja meillä itsekullakin. Niitä on mukavaa kerrata tähän vuodenaikaan.
    Ihanaa joulunaikaa sinne ja mitä minä luinkaan, lumihiutaleita tulee..



    SEIJASTIINA, moi pitkästä aikaa ja kiitos. Oikein ihanaa Joulua sinulle ja perheellesi.
    Paljon terveisiä ♥



    SIRPA, niinpä, mukavia ja lämpimiä joulumuistoja onneksi on enemmän. Mutta kyllähän sitä miettii usein niitä läheisiään, jotka juuri tähän vuodenaikaan on siirtyneet rajan taa..

    Meilläkin näkyi aurinko ja pikkuisen pakkasen puolella on nyt.
    Lämpimiä terveisiä sinne ja joulunodotusta (hih, keittiössäkö?)



    KATJA, ai kun hauskan yhtymäkohdan löysit Lingrenin tarinoihin. Kerro vaan A:lle ja minä kerron sitten lisää jos malttavat kuunnella kaikkien muiden puuhien lomassa.
    Iloista joulun odottelua teille kaikille!

    VastaaPoista
  12. Ihania joulumuistoja sinulla.
    Rauhallista ja ihanaa joulua sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
  13. "Nyt kaikki kauniit muistot, taas tulee mielehen, lumivalkeat pellot puistot, ja juhla Jeesuksen..."

    Kauniisti kerroit joulumuistoistasi, Minttuli...

    Siunattua ja oikein rauhaisaa Joulua sinulle ja perhekunnallesi.<3

    VastaaPoista
  14. Unelma, kiitos. Kaunista joulunaikaa Sinulle ja perheellesi ♥

    VastaaPoista
  15. Aili, kiitos, muistoja tulvii. Joulun aika herkistää mielen.
    Sinulle ja perheellesi toivotan sitä samaa ♥

    VastaaPoista