maanantai 31. tammikuuta 2011

Musiikin maailmassa.

Mukavasti tämä tammikuun viimeinen päivä vierähti, kun aloin penkoa vanhoja musiikkiäänitteitä. Vanhat vinyylit nostin kaapin kätköistä pitkästä aikaa. Ei ole ollut vuosiin toimivaa levysoitinta, jotta olisi niitä joskus pystynyt kuuntelemaan. No nyt on peräti kaksi kunnostettua.  Katselin levykansioita, miten kauniita jotkut niistä ovatkaan. 


Laitoin muutamia soimaan kokeillakseni äänentoistoa. Monta mukavaa muistoa palautui taas mielen sopukoista. Siinä sitten mietin omaa musiikimakuani, onko muuttunut vuosien vieriessä . Eipä ole muuttunut paljoakaan, olen aika kaikkiruokainen, helppoa olisi luetella mitä en jaksa kuunnella lainkaan, mutta jätän sen tällä kertaa kertomatta.
Teinpä listaa sävelmistä joita jaksan kuunnella yhä uudelleen ja uudelleen, vaikeaa oli,  joten ainoastaan muutama esimerkki mahtuu kymmenen joukkoon. Viihdemusiikin   Top Ten näyttää tänään tällaiselta.
1. Andrea Bocelli: Con te Partiro
Bocelli on ollut vuosia yksi suursuosikkini
2 Louis Armstrong: What a wonderfull world
Perustelu, yksi suurista legendoista
3. Elvis:Suspicious minds
Monista Elviksen hienoista tästä pidän tällä kertaa eniten
4. Abba: Thank you for the music
Tällä kertaa tämä listalle
5.Edith Piaf. La Môme
Pariisi pikkuvarpunen, aina!
6.Ella Fizgerald: Misty
Legenda jo eläessään.
7.Malaguena salerosa, eri esittäjät
livenä esittettynä pienessä viinituvassa tunnelma on ainutlaatuinen.
8. Fado "Coimbra" 
Portugalin huhtikuu, live-esitys kun täytin pyöreitä vuosia Madeiralla.. Kynttilänvalo, hiljaisuus, loistava laulaja. Mieleenpainuva hetki.
9.John Lennon: Imagine
Tämä vaan on miun maun mukkaan


10.Ja tämän listan viimeinen, vaan ei vähäisin on  BUENA VISTA SOCIAL CLUB ja OMARA PORTUONDO: SILENCIO

Tässä pieni otos niin monista suosikeistani. Klassisen musiikin suosikkilista voisi olla vaikea valita, on niin paljon hyvää musiikkia maailma täynnä.

 

lauantai 29. tammikuuta 2011

Aurinkoista viikon lopulla?

Pari loistavan kaunista ulkoilupäivää on takana. Tänään on sitten palattu harmaanvalkeaan maisemaan. Räntää sataa ja auringosta ei näy vilahdustakaan. Mutta ei hätää, aurinkoa etsitään sitten mielikuvissa., kuten viime kesän kuvasadosta. 
Myös ajankohtaiset sitrushedelmät tuovat värillään ja maullaan aamuauringon. Nyt niistä kannattaa nauttia ihan sellaisenaan, sekä myös monella muulla tapaa. Miten hyvää onkaan vastapuristettu appelsiinimehu aamunavaukseen ja mikä herkku on sitruunamarenkitorttu: Ihanaa, raikasta, kirpeää ja makeaa. Sitä kaikkea, ja ensi viikon odotetuille vieraille sitä sitten taas teen.
Tänään viikonlopun makeaksi tein sitruunaneliöitä. Kyllä nekin maistuvat ja tuovat aurinkoisen mielen.


Vaan olisi se mukavaa nyt olla katselemassa paikan päällä miten sitrukset kasvavat ja aurinko paistaa. Lemon Tree 

torstai 27. tammikuuta 2011

Vielä valkeaa ja vähän sinistäkin

Sään vaihtelut ovat nopeita. Aamulla herätessä pakkanen paukkui parinkymmenen asteen tienoilla. Mutta sitten aamupäivän aikaan oli asteita enää kymmenen  ja aurinko paistoi. Loistava sää tehdä päivälenkki kameran kanssa. Kiertelimme Mintun kanssa pari tuntia. Talviluonto näytti nyt parastaan.
 Naakatkin taisivat olla samaa mieltä, paistattelivat päivää oikein urakalla. 


Kirkon torni tuli taas ikuistettua ja vanha tapuli, joka on nykyisin seurakuntapiirin kirpputorina.


Kuvattu 4.1.11
Matkaa jatkettiin Rantakatua ja pysähdeltiin välillä ihailemaan maisemaa joen toiselle puolen. Ainoat jäljet jäällä olivat jäniksen...


Ylitettiin silta "omalle" puolen jokea ja tavattiin tuttuja. Lenkkeilijöitä oli paljon liikkeellä hienossa säässä.
Idyllinen Rantakatu 
Nyt taas on taivas pilvien peitossa ja uutta lunta sataa..Taidettiin olla oikeaan aikaan liikkeellä.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Viikon väri, valkoinen

Lumihiutaleita hiljalleen sataa maahan lumivalkoiseen, laulun sanat , jotka sopivat jälleen kerran tähän päivään.
Kun katson pihalle tänään ja näen ne lumimassat, jotka nyt peittävät kaiken, mielessä on viime kesä. Valoisat illat ja valkeat poutapilvet, sekä valkeat kukat, jotka toivottavasti ensi kesänäkin ilahduttavat kukkarunsaudellaan.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Seitsemän

Anjan haasteen otan vastaan tämän kukkasen kera.
 Tässäpä nämä minun tunnustukseni. ei sentään mitään "seitsemää kuolemansyntiä"


Ensimmäinen: Kun katson peiliin aamusella, muistutan päivä päivältä enemmän äitiäni saman ikäisenä..
Toinen: Tarvitsen siihen heräämiseen aikaa, ei saa häiritä ennen kuin olen juonut kahvia ja silmäillyt aamulehden.
Kolmas: Puhun liikaa ja enkä malta olla puuttumatta asioihin jotka eivät minulle kuulu. Yritän kyllä kovasti päästä tuosta tavasta irti..
Neljäs: Lukeminen ja nettisurffailu vievät usein voiton tekemättömistä kotihommista, varsinkin pyykin silityksestä..
Viides: Kärsin kroonisesta matkakuumeesta, taas haaveilen ja suunnittelen, vaikka ei ole tietoakaan tulevasta reissusta.
Kuudes:  Teen suunnitelmia ja innostun uusista harrastuksista, jotka sitten jäävät kesken kun innostus lopahtaa kesken kaiken.
Seitsemäs: Syön salaa suklaata. Siksi kun koirani pääsi joskus sen makuun ja tarkan hajuaistin omaavana kipittää heti kerjuulle. Kukapa voisi vastustaa noin anovaa ilmettä!


Ja lopuksi vielä, elämä on ihan kivaa,  ja heitän haastetta eteenpäin..

perjantai 21. tammikuuta 2011

Talviharrastuksia


Hyvä on hiihtäjän hiihdellä tänä talvena, mietin kun kamera mukana liikuin lähitienoolla eilen. Ladut ovat hyvässä kunnossa runsaasta lumentulosta huolimatta.
Hiihtäminestä pitäisikin kokeilla uudelleen. On turhan pitkä aika kun viimeksi olin suksilla. Sitä vaan ulkoilemaan lähtiessä on aina karvainen kaveri mukana ja laiskuuskin vaivaa. Täällä ladut, vaikka hyvässä kunnossa pidetään, ovat mäkisiä ja mutkaisia. Pääsiskö noita alas ilman kaatumista?  Sanonta, minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa, ei ehkä pidäkään paikkaansa.
Lahden toiselta puolen
Hiljaista on 
Mutta jospa kokeilisi järven jäällä, Siellä ei mutkia eikä mäkiä ole.  Näissä maisemissa kyllä  kelpaisi hiihdellä kunhan kevättalvi tulee ja aurinko paistaa.  Joo, sitä pitää kokeilla ja Minttukin saa nauttia vapaana juostessaan. Samalla voi  ihailla vanhoja rakennuksia rantamaisemissa, jotka eilen kuvaillessani nukkuivat täydellistä talviunta. 

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Mieleistä lukemista

Tänään oli tarkoitus ainoastaan palauttaa luetut kirjat kirjastoon. No kuinkas taas kävikään, vilkaisin vaan kerran hyllyä, jossa on uutuuksia ja juuri palautettuja teoksia. Tässäpä tämän päivän löydöt.


Arvottava on mitä näistä mieleisistä luen ensin: Onko se viimeisestä tsaarista ja hänen elämästään kertova tietoteos, vai nykyistä  rajantakaista Karjalaa käsittelevä, paljon hienoja kuvia sisältävä kirja. Vai luenko Oscar Hijuelosin Kaunis Maria- muistatko Mambo Kingsin ja kuuntelen tätä sävelmää uudelleen ja uudelleen. Elokuvasta pidän paljon juuri musiikin ansiosta.. Saa nähdä miten käy kirjan kanssa..
Karjala kiehtoo siksi kun anoppini oli Suojärven evakkoja ja kirjaa jo tutkin löytääkseni siitä paikasta jotain. Toki ollaan selvillä paikkakunnan nykyelämästä, on sukulaisia käynyt entisillä kotikonnuillaan.  Kuvia löytyi ja ylläoleva on Suojärven tätä päivää...


Pietari on taas alkanut kiehtoa mieltä pitkän ajan jälkeen. Viimeisestä käynnistä on vierähtänyt aikaa yli kaksikymmentä vuotta.  Olisi taas hienoa nähdä Talvipalatsi aarteineen, käydä Pietarhovissa ja vain aistia tämän kauniin miljoonakaupungin nykypäivää, loistoa ja kurjuutta. Puolivakavissani olen katsellut matkatarjontaa ja vaihtoehtoja näköjään löytyisi. Risteilyjä, junamatkoja ja bussimatkoja. Saa nähdä tuleeko kevään mittaan näistä suunnitelmista totta, vai onko suunta jonnekin ihan muualle.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Värit, sininen

Luin aamulla eräästä blogista että tänään on vuoden masentavin päivä. Blue Monday. Itse en koe mitään sen kaltaista, vaan päivä innosti aamuhämärissä nauttimaan sinisestä hämärästä ja tutkimaan sinisen sävyjä.
Leikkimökki, Nekkulakin on sopivasti sinisissään, vaikka punainen sieltä vähän pilkottaa.


Päivän värimaailmaa löytyy myös musiikista. Blues skies, vaikka nyt on pilvien peitossa.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Tammikuu puolessa

Maaliskuu 2010
Tammikuu 2011

Pakkasta, lunta ja jäätä. Sitä on muutaman lauhan päivän jälkeen.  Viime talven lumimäärät ovat muistissa ja kun tuota viime maaliskuussa otettua kuvaa katson, mietin onkohan sitä sitten parin kuukauden päästä samat määrät. Tämä nykyinen lumimäärä riittäisi vallan hyvin.



Savon radan alitse
Eilen päivälenkillä tutkittiin joen jäätilannetta ja löytyykö vielä sulaa vettä.  Olihan sitä virtauksissa aika paljon. Lintuja ei näkynyt tällä kertaa, mitä nyt naakkaparvi ylitse lensi.
Kruunusilta
En tiedä mihin meidän pullasorsat ovat hävinneet. Vuosikausia niitä on ollut, mutta nyt ei ainuttakaan enää pariin talveen. 
Keväällä sitten pesiviä on noilla rannoilla ihan mukavat määrät kuten muitakin vesilintuja.
.
Kevättä odotellessa, savolainen  sanonta


--Piä jalat muassa ja piä pilivissä, vuan silimät kuitennii pilivien yläpuolella-








torstai 13. tammikuuta 2011

Nostalgian vallassa

Melkein kaikki kuvatiedostot on tutkittu ja paljon meni roskakoriin kuvia. Nyt sitten seuraava projekti olisi tavaramäärä, joita on kaapit ja komerot pullollaan. Osa vielä laatikoissakin odottaa loppusijoitusta. Näitä aarteita on kertynyt niin  lahjoina, ostettuina hankintoina, ja myös omaisteni jäämistöistä. Paljon muistoja kumpuaa mieleen ja niinpä tämä projekti etenee hitaanpuoleisesti. 
Esimerkiksi kuvassa oleva pesukalusto on vanhempieni häälahja vuodelta -42. Sitä ei ole paljoa käytetty varsinaiseen tarkoitukseensa. Sekin on maannut kaapinpohjalla vuosikaudet, joskus katselen sitä ja pyyhin pölyt.
Laatikoissa odottavista otan esille tätini hienot liinavaatteet ja monet  käsityöt. Pitsilakanoita , itsekudottuja pellavatekstiilejä ja paljon, paljon muuta. Miten paljon kädentaitoa ja silmää toisilla onkaan..
 Nämä kukat ovat tyynyliinoista, tädin käsityötä. Kankaanpainantaa parhaimillaan. Ei näitä oikein raski siihen varsinaiseen tarkoitukseen käyttää. Eikä kyllä mihinkään kirpputoreillekaan viedä.
Luulen kyllä että lahjoitan näitä eteenpäin ihmisille jotka antavat niille arvoa.

tiistai 11. tammikuuta 2011

Härkäviikot ja reikäleivät..

Härkäviikot, niitäpä nyt elellään ja odotellaan talven selän taittumista. Milloin se on, siitä taitaa olla monta mielipidettä. Olisiko se Matin päivänä helmikuussa..
Reikäleipiä en leivo, muuta leipää ja karjalanpiirakoita kumminkin tulee pyöräytettyä tämän tästä.
Ja lämpimät keitot tuoreen leivän kanssa maistuvat varsinkin pakkaspäivinä ja muulloinkin, vaikkei pakkasta olekaan. Tänään onkin hernekeitto porisemassa. Mutta itse en sitä rakasta, niinpä keittelen  myös lempeää sienikeittoa saman tien. Pakastinta inventoidessa näyttäisi noita herkkutatteja sen verran runsaasti olevan.
      
                                                      Lempeä sieni-juustokeitto


                                                  2rkl voita, 1 sipuli, 
                                                 200 g herkkusieniä (tatteja pakasteesta)
                                                 1/2 punainen paprika
                                                 1 päärynä
                                                 1/2 tl currya
                                                 4 dl vettä
                                                 1 kasvisliemikuutio
                                                 150 g tuorejuustoa tai sulatejuustoa
                                                 4 dl maitoa
                                                 1 tl basilikaa, ripaus mustapippuria
                                                 paahdettuja leipäkuutioita


Sulata rasva kattilassa.Lisää hienonnetut sipulit, sienet, paprika ja päärynä, sekä curry.Hauduta hetki. Lisää vesi ja liemikuutio. Anna kiehua hiljalleen, kunnes ainekset ovat pehmeitä.Soseuta keitto samettiseksi.
Lisää juusto ja sekoita kunnes se sulaa. Kaada joukkoon maito.Kuumenna kiehuvaksi ja mausta.  Tarjoa keiton kera pieniä paahdettuja leipäkuutioita.


Keittojen valmistuessa on hyvää aikaa jatkaa kuvatiedostojen siivoamista. Tahtoo vain olla niin että jään noita kuvia katselemaan ja muistelemaan...
                           
                                                      

lauantai 8. tammikuuta 2011

Sieltä ja täältä

Helteiset päivät
Kuvatiedostoja siivoillessani huomasin että kameraa on tullut käytetyksi ahkeraan. Matkakuvien suurta määrää katsellessa tuli monet muistot mieleen. Mutta nousiko matkakuume? Oikeastaan ei, pientä ikävää kyllä näihinkin maisemiin..Kun aika moni tuttu sinne lähiaikoina on menossa, osa pidemmäksi aikaa. Oma marrasmatka on vielä tuoreessa muistissa ja  ne ihanat Puerton kukkivat puistot ja kadut. Osan kuvista kyllä jo poistin, mutta vielä niitä jäi katseltavaksi.


Marraskuun kukat
Tämän talven aikaan on tullut tallennetuksi lukuisa määrä talvimaisemia, sekä Vantaan tienoilta, että täältä kotiseudulta. On ollut kylmää ja kaunista. Luonto on talviunessaan ollut insiroiva kuvauskohde ja joka päivä vähän erilainen, riippuen valon määrästä.
Utuisina päivinä 
Tässä kollaasissa on joulunpyhien aikaan kuvakulmia päivittäisten lenkkipolkujen varsilta.  Nyt puut ovat karistaneet lumihuntunsa ja taas tuttu maisema on erinäköinen.

torstai 6. tammikuuta 2011

Loppiaisen mietteitä


Näin meillä..
Loppiainen, viimeinen juhlapyhä tätä joulunaikaa Maisema on kaunis, rauhoittava. Tekisi mieli vaipua talviuneen, mutta ehkä kuitenkin riittää kun viettää levollisia päiviä nauttien ulkoilusta ja lukemisesta.. Ja ottaa rennosti, kuten Minttu..Ja haaveilla musiikkia kuunnellen
Kirjapino on kasvanut ja lukuhalut se myötä. Joulukuun lukuelämykseni oli Linda Olssonin Sonaatti Miriamille,kirja joka teki vaikutuksen. Luin sitä viipyillen ja monena päivänä.
Eilen aloittelin Tuula-Liina Variksen uutuuden, Muotokuvamaalarin tytär, novellikokoelman parissa. Olen pitänyt hänen teksteistään ja ei tämä uutuus ainakaan mielipidettäni muuta. Varsinkin Mummo-osio itkettää ja naurattaa samaan aikaan, mummot kun eivät käyttäydy hoitajien ja omaisten mielestä aina sopivalla tavalla.elämänsä viimeisinä hetkinä. Eräskin mummo harrastaa salaa lapsenlapsen kanssa kunnon hevimusiikkia pukeutumista myöten ja toinen puhkeaa kukkaan kirjoitusharrastuksen myötä. Ja kun mummoilta hyvää tarkoittaen nämä sopimattomat harrastukset evätään, heidän elämänhalunsa on mennyttä.. Varis osaa kirjoittaa
koskettavasti ja lämmöllä, mutta huumoria unohtamatta.
Orasen uusin odottaa lukuvuoroaan. Pitäähän se lukea kun Mannerheim on pääosassa.
Omasta hyllystäni valitsin tämän kuun kirjaksi tutun Huovisen Havukka-ahon ajattelija sekä päivittäin tutkittavan luontokirjan Mikä tästä meni, kirja jossa opastetaan tunnistamaan eläinten jälkiä. Ne kun ovat päivittäisten luontolenkkien mukavaa seurattavaa, arvailla mikä vipeltäjä nyt on jälkensä jättänyt..
Huomenna riisutaan joulua,viedään kuusi ulos, mutta vielä jätetään muut koristeet ja poltetaan kynttilöitä.


tiistai 4. tammikuuta 2011

Ihmeellinen valo

Pimeimmillään
Vasten aurinkoa
Vaalenee
Lisää valoa
Pian ohi
Kaunista oli
Istuin tässä koneen ääressä päivittämässä blogia ihan toisesta aiheesta ja yht`äkkiä huomasin valon ulkona muuttuneen. Kerrankin sattui mies olemaan oikeaan aikaan kotona ja hypättiin autoon ja parin kilometrin päähän Suonteen rannalle kamera mukana. Myöhästyttiin viisi minuuttia tähtihetkestä. Kohmeisin sormin sain kumminkin yllä olevat kuvat auringonpimennyksestä tallentumaan. Pakkasta parisenkymmentä astetta ja mieleenpainuva kokemus. Kannatti, hieno oli.

lauantai 1. tammikuuta 2011

Vuoden ensimmäinen

Kello 00.04 
Uusi vuosi on otettu vastaan rauhallisesti kotona oleillen. Rauhallista oli lähiympäristössäkin, mitä nyt vähän räiskettä kuului ja näkyi lähitienoolla. Minttukin uskaltautui pihalle juuri vuoden vaihtuessa  rakettien paukkuessa. Epäluuloinen oli ilme kylläkin, mutta ihan rauhallisin mielin sieltä asiansa toimitettuaan takaisin takan viereen unille palasi.


Talviunta nukkuva talo
Puuterilumen peittämät ladot
Aamupäivän rauhallisen hämärän vallitessa,  lähitienoolle tehtiin kävelylenkki. Eipä paljon ollut ihmisiä liikkeellä., muutama muu koiran ulkoiluttaja sentään tavattiin. 


Näin on vuosi alkanut ja vielä se on kirjoittamaton lehti. Uusi mielenkiintoinen harrastus tällekin vuodelle olisi mukava. Päättyneen vuoden aikaan hurahdin valokuviin ja niiden parissa aika menee kuin siivillä..

Lainaan tähän Maija Paavilaista jälleen motoksi:


 -ei ole liian myöhäistä toteuttaa lapsuudenunelmiaan, jos vielä muistaa ne-
-kun aloittaa myöhään,ei ole vaaraa tulla täydelliseksi-