sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Oman kirjahyllyn suosikit

Kirjahylly on käynyt ahtaaksi ja  jotain tarttis tehdä. Mihin sijoittaa liiat? Nyt niitä on viety laatikoissa ullakolle ja makuuhuoneeseen on pitänyt lisää hyllytilaa laittaa. Mutta on kirjoja joita tulee usein selailtua ja luettua uudelleen ja saavat olla hyllyssä kunniapaikalla.
Päätinkin valita omistani kymmenen kärjen listan.
Viisi harraste/tietokirjasuosikkia ovat:
1. Herkuttelijan keittö, kirjasarjan Ranskan osa. Makumatka parhaasta päästä eri maakuntien keittiöihin kurkistamalla. Loistavat kuvat täydentävät tätä nojatuolimatkaa herkkujen äärelle.


2. Jaakko Kolmonen: Suomen pitäjäruoat.  Kirjaan onnistuneesti koottu tyypilliset kansalliset perinneruoat Selkeät ohjeet ja kuvat.


3. Ollikainen, Määttälä, Hämäläinen: Hyvvee ja hyvän parasta. Savolainen keittokirja. Perinteet ja nykyaika samoissa kansissa. onnistuneesti.


4. Lasse J. Laine: Suomen luonto-opas. Hyvä perusopas kaikille luonnossa liikkujille ja luonnon ystäville. Kätevän kokoinen mukaan otettavaksi. Meillä ahkerassa käytössä.


5. Kai Laitinen: Pitkät vedet ja maailman rannat.  Vanhan professorin lapsuuden maisemat, sota-aika ja elämäntyö kirjallisuuden maailmassa. Tämä muistelmateos on henkilökohtaisesti läheinen.


.
Kaunokirjallisista teoksista   suosikeiksi tällä kertaa valitsin nämä viisi. Eikä se ollut helppoa, koska noita suosikkeja on niin paljon.


1.Anni Swan: Iris rukka. Lapsuudesta matkassa kulkenut. Silloin tällöin luen näitä rakkaita tyttökirjoja uudelleen ja sukellan menneeseen aikaan ja tapoihin. 


2. L.M. Montgomery: Anna sarja, iki-ihana aina vaan. Kuuluu joka kesä lukulistalle.  Ja kirjoista tehty TV- sarja myös kestää useamman katselukerran.


3. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo. Ah, Elisabeth Bennet ja mr Darcy. Ja kirjasta tehty TV-sarja ja Colin Firth, ainoa oikea Darcy. Jane Austenin pääteos.


4. Rosamunde Pilcher:Simpukankerääjät. Sukuromaani, elämänmakuinen rakkaustarina.  Sen kuvaamilla tapahtumilla on yhtymäkohtansa miljoonien naisten ja miesten kohtaloihin Euroopan sodan vuosina. Brittiläistä viihdekirjallisuutta parhaasta päästä.


5.  Suomalaisen naisen viisautta, toimittanut Salme Saure. Ajatuksia sadanneljänkymmenen vuoden ajalta alkaen 1790 syntyneestä Sara Waclinista.
Kirja näyttää kuinka edistyksellisiä ja ennakkoluulottomia suomalaiset naiset ovat olleet ja ovat.
 -syytä onkin herroilla levottomuuteen, kun heidän kainaloiset kanansa eivät enää tahdo kainalossa pysyä, vaan rupeavat päristelemään ja pyrkivät lentoon- ( Minna Canth)
Minnaa ihailen ja käyn joka vuosi Kuopion korttelimuseossa hänen sinne siirretyssä salongissaan ja maistelen Minna Canthin kakkua. museokahvilassa.


Kuopion korttelimuseo
Tämmöinen lista tuli nyt.  Toivottavasti jotkut toisetkin innostuvat tutkailemaan omaa kirjahyllyä sillä silmällä.






perjantai 25. helmikuuta 2011

Joko lauhtuu..


Jää tekee monenlaisia kuvioita, kuten näille tulppaaneillekin.Pakkasen tekosia ovat nämä ystävänpäivän kukkaset, jotka  ilahduttavat uudessa olomuodossaan pihalla ainakin  jonkun aikaa.



Sää jatkuu hyytävänä  tämän päivän vielä. Niinpä  paras taas tarttua kirjaan ja pää lämpimään niskatyynyyn. Lukemista odottaa Vivi-Ann Sjögrenin Saharan aamut ja illat, kirja jonka olin lukenut vuosia sitten ja jo unohtanut. Erään kirjablogin innoittamana tartun tähän nyt uudelleen. Onhan Pohjois -Afrikka nyt niin ajankohtainen traagisine tapahtumineen.  Toinen lukuelämys odottaa vielä kirjastossa, joten pistäydyn sen sieltä kohta noutamassa. Ja kirjablokkaajalta siihenkin sain innoituksen, täältä.

Samalla voi sitten kuunnella uudelleen Johnny Cashia. Ja huomenna  se sitten lauhtuu, uskotaan nyt ennusteita.



keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Kiitos tunnustuksesta

Eilen sain mukavaa postia Seijastiinalta sekä mummelilta, kiitos tänäänkin.  Ja siihen liittyi viisi kysymystä bloggauksesta. Tässäpä nämä ja vastaukseni:


1. Milloin aloitit blogisi?
Tämän aloittelin reilu vuosi sitten, eli joulukuun lopulla vuonna 2009.


2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Taitaa nämä kirjoitukset rönsyillä vähän kaikkea taivaan ja maan välillä. Pieniä ja joskus vähän suurempia asioita kotikulmilta ja kauempaakin. Luontoa ja vuodenaikoja, arkista elämänmenoa ja joskus pientä juhlaakin. Minttu-lemmikki on usein pääroolissa.


3.Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin? 
Erityistä?  Tämä vaan on minun näköiseni. Ehkäpä olen huomannut että kotiseutu ei olekaan hassumpi paikka elää ja asua. 


4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Tuli ajankohtaiseksi avata google-tili. Syystä että pääsen lukemaan lapsenlasteni kuulumisia. Heistä kertova blogi kun on lukkojen takana, ainoastaan läheisten luettavissa.
Niinpä sitten innostuin itsekin yrittämään kirjoittamista ja kuvien kanssa leikkimistä. Nyt tämä onkin vienyt mennessään ja mukavaa on. Huonomminkin voi aikaansa käyttää.


5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Minusta tämä elää koko ajan. Haluaisin kehittyä kirjoittajana. Tekstini ei miellytä minua ollenkaan.  Välillä se tökkii, mutta sitkeästi vaan jatkan siitä huolimatta, kun tätä kautta on löytynyt niin monta mukavaa blogiystävää. Kiitos teille  kaikille.
 Mukavia talvipäiviä. Tämä kuva on viime sunnuntain  pakkasista ja taas keittiöstä nähtynä.

maanantai 21. helmikuuta 2011

Meillä leivotaan...

Pakkasen paukkuessa on mukava upottaa kädet taikinaan ja ryhtyä leipomispuuhiin  Mikäs sen parempaa ja maistuvampaa näillä keleillä..  Ja tällä kertaa keskityn perinneherkkuihin.  


 Suomalainen ruokaperinne on rikas.. Ja esimerkiksi Jaakko Kolmonen on tehnyt loistavan työn kerätessään vanhojen mestareiden ohjeet talteen ja kansien väliin. Samoin tietysti monet muutkin, kuten neuvontajärjestöt pitävät huolen siitä että leipä-ja muu ruokaperinne säilyy tulevillekin sukupolville.. 

 Perinneleivonnaisista suosituimpia taitaa edelleen olla karjalanpiirakat, joita minäkin pyörittelen tämän tästä.  Ja tällä viikolla taas.
Mustikkakukkoa eli rättänää on kyllä taas pitkän ajan jälkeen saatava. Vaikka viime kesän mustikkasaalis jäi vähäiseksi, löytyy niitä vielä pakkasesta ylivuoteisia, joten herkkua saadaan:


                              250 g voita
                              1/2 dl sokeria
                              1 dl ohrajauhoja
                              3-4 dl ruisjauhoja
                              1 tl leivinjauhetta
                              1/2 dl sokeria
                              1/2 l mustikoita
                              1 rkl perunajauhoja


Sekoita pehmeä voi, sokeri ja jauhot keskenään. anna taikinan levätä n. puoli tuntia. Painele 3/4 taikinasta uuninkestävän vuoan pohjalle ja reunoille. Sekoita mustikoihin sokeri ja perunajauho ja lisää vuokaan. Peitä marjat lopulla taikinalla ja paista n. 40 min (200 astetta) Tarjoa lämpimänä kermavaahdon tai vaniljakastikkeen kera.


                      Ottakee vieraat tae käskyt harvenoo (Pielavesi)





perjantai 18. helmikuuta 2011

Riittäisi jo..pakkanen

Pakkanen vaan jatkuu ja monet ulkoilutapahtumat  taitavat peruuntua. Mutta ei penkkariajelu, joka oli eilen. Nuorilla näytti olevan hauskaa kuorma-autojen lavalla, mutta tällä kertaa katujen varret olivat kovin tyhjät katsojista. Olihan pakkaslukemat hurjat 29 miinusta päivälläkin.
Mekin satuimme paikalle ihan vahingossa ja kamerakin  mukana  muista syistä.. Ja lämpöisestä autosta muutaman kuvan otin  nuorten ikimuistoisesta päivästä.
Ulkoilut ovat näinä päivinä jääneet minimiin, ja lauhempaa säätä toivoo varmaan jokainen.
 Ja takkapuita kuluu ja hiilloksen hehkuessa voi syventyä Noran ja Alician maailmaan, kirjan josta aiemmassa postauksessa kerroin. Loistavaa ja koskettavaa on teksti, vie kyllä ajatukset pakkasista kuubalaisten ihmiskohtaloihin: Suruihin ja iloihin, kurjuuteen ja elämänuskoon.





keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Viikon värit, lämpimät sävyt


Pakkasten jatkuessa  lämpöiset väritkin lämmittävät. Viime kesän kuumina päivinä tuli muutaman kerran mainittua että talven pakkasilla muistellaan haikein mielin miten lämmintä oli. Nyt  kyllä vaihtaisi takaisin tuohon aikaan, kun pakkanen paukkuu 30 asteessa.  Ja näitä kesän hehkuvia värejä  katsellessa...




Pikaisen lenkin jälkeen lämmin torkkupeitto harteille ja takan ääreen, siinä näiden päivien lempipuuhaa. Samalla kun nauttii lämmintä juomaa, niin eiköhän ala veri kiertämään. Juomaksi kuumaa oikeaa kaakaota ja jos vielä  viluttaa, lisää siihen brandyä tilkkasen, siitä tuleekin melkein Lumumbaa. Ja makeaa, lämmintä juomaa maistellessa haaveilemaan matkustamisesta lämpimään. Jospa myöhemmin tänä vuonna taas katsellaan kauniita maisemia ja tavataan tuttuja. (Näinhän sitä marrasmatkalla porukalla päätettiin..) Johan alkaa vilu väistyä näitä mietiskellen.




 Tämän käsinneulotun villaisen torkkupeiton täti teki yli kahdeksankymppisenä. Ja taas ihaillen muistan millainen taitaja hän olikaan. Kelpaa sen  alla mietiskellä ja haaveilla lämpimistä päivistä.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Ystävänpäivänä

Tänään tahtoisin tarjota teille kaikille blogiystäville kahvin kera sydämellistä vadelmakakkua.



- Hyvät ystävät ovat kuin lyhdyt tiellä: Eivät lyhennä matkaa, mutta tekevät sen valoisammaksi kulkea- (tuntematon)


Oikein hyvää Ystävänpäivää!

lauantai 12. helmikuuta 2011

Lukemattomia kirjoja..

Sää jatkuu kauniina, mutta kova pakkanen yhdistettynä hyytävään viimaan tekee ulkoilusta vähemmän nautittavaa.
Niinpä taas parasta on tarttua kirjaan, antaa mielikuvituksen lentää   lämpöisiin maisemiin maapallon toiselle puolelle. Lukulistalla ensimmäisenä on  tämä paljon kehuja saanut kirja.
 Kirjablogeista löytyy teoksesta hyviä arvosteluja esimerkiksi täältä. Ja luulen niiden perusteella pitäväni lukemastani kovin.  Ilmeisesti kärsin nyt kaukokaipuusta ja jonkinasteisesta matkakuumeestakin, kun nämä viime aikoina lukemani kirjat sijoittuvat aivan muualle kuin tänne kotimaan pakkasiin. Ja Kuuba on ollut vahvasti esillä.  Viimeksi luin Oscar Hijuelosia. Mambo Kingsin sävelten soidessa päässä ja vähän muuallakin.
 Ja taas etsin kuubalaista musiikkia lukuhetken innoitukseksi. Dos gardenias!

torstai 10. helmikuuta 2011

Kylmän kaunista

Talo nimeltä Kutvosen kurvi Asemakadulla
Jälleen piti kameraa ulkoiluttaa, vaikka jo päätin että nyt riittää lumi ja pakkanen.  Nämä lumen ja jään muodostamat kuvakulmat ovat vaan niin hienoja katsella ja tallentaa.
Suonteen rantamaisemissa kuljin ja ylläoleva entinen ratavartijan asumus on kunnostettu kauniiksi. Rannalla on talviuimareiden hyvä avanto ja lämmin huoltorakennus. 
 Auringonvalo kimalteli hienosti, vaan ei kukaan ollut nyt pulahtamassa veteen. En uskaltanut minäkään kokeilla, vaikka olen rohkeutta koko talven hakenut...


Oman pihan lumimassat saavat mielikuvituksen  lentämään. Proosalliset kompostimultaa sisältävät säiliöt ovat nyt koristautuneet ja pensasaidan piikit  piiloutuneet  tavalla, josta  voi  nähdä vaikka silhuetin.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Kaikenkarvaiset ystävät

Koirat ovat kuin ihmiset, toisten kanssa ystävyys solmitaan heti ja toisten taas ei. Näin ainakin meillä.
Esimerkiksi ylläolevan  Rhodesiankoiran kanssa  Minttu oli heti kaveria. Tämä koiraystävä tavataan aina Vantaalla käydessä.
Melkein päivittäin tapaamme seuraavia  kuonolaisia : Patu, euraasialainen, todellinen  koiramaailman herrasmies.
Vappu, 11 kuukautta. Vilkas, mutta nyt jo hyvin käyttäytyvä cairineito. Hänen edeltäjänsä oli samanrotuinen paikkakuntamme kuuluisin koira Lyyli, jolla oli oma sarjakuvakin, Jopen tekemänä.
Ja sitten tämä amerikancockerspanieli, jonka kanssa leikit ovat niin vauhdikkaita ettei aina tiedä missä on pää ja missä häntä.
Mintun muita koiraystäviä on paljon, mutta aina ei satu kameraa mukaan. niinpä se kaikista rakkain, lapinkoira Nappi on vielä onnistunut välttämään linssiä..


Joitakin yli-innokkaita ihailijoita Minttu pelkää vähäsen, kuten labbiksia ja  jokunen ikävä kokemuskin on ollut,  äkkiarvaamatta on kimppuun hyökätty pari kertaa. Joten pieni epäluulo uusia kavereita kohtaan on varmaan paikallaan...ja silloin kyyristellään emännän selän takana turvassa.


maanantai 7. helmikuuta 2011

Viikon väri, pirteä punainen

Tuota valkeaa ja kaunista on ulkona riittämiin, siispä piristykseksi tällä viikolla kaipaan elämäniloista punaista. Päiväni aloitin nauttimalla mansikkamaitoa. Pakastimessa riittää vielä noita seudullemme niin tuttuja punaisia herkkuja.
Ja sitten sukellan keittiöön, virtuaalimatkalle, kertaa Irlantiin ja Dubliniin kirjan avulla.  Tämä mainio Punaisen höyhenen keittiö on tullut luettua jo pari kertaa ennenkin.  Maeve Binchy osaa kirjoittaa niin mukaansa tempaavasti irlantilaisesta elämänmenosta, että  olisi se joskus sinne mukava matkata.
 Ja kun tätä mielikuvamatkailua tulee usein harrastettua, voisi samalla reissulla pistäytyä myös Lontoossa ja  laittaa postikortteja näihin veikeisiin postilaatikoihin. Tähän "postilaatikkoon" säästän kolikoita ja kun se aina välillä täyttyy,  käytän säästyneet rahat kauniiseen turhuuteen: meikkeihin ja sen sellaiseen. 
 Voisihan ne tietenkin käyttää myös näihin punaisiin unelmakenkiin, joita ihailimme viime marrasmatkalla .. Jäivät kyllä sinne hyllylle odottelemaan vielä.  Saattaisi olla mummin jalat kipeät jos noilla yrittäisi pystyssä pysyä. Ehkäpä realiteetit on tunnustettava ja mukavammat kengät  matkaan otettava seuraavallekin reissulle
 Lady in red

lauantai 5. helmikuuta 2011

Vilkas päivä

 Torstai-iltana saimme odotettuja vieraita, kun tyttären perhe ajeli kyläilemään  Vantaalta luoksemme.  Eilinen perjantai oli tapahtumia täynnä. Lasten kanssa ennättettiin leikkiä lumileikkejä ja mikäs nyt niitä leikkiessä kun täällä on tällä kertaa lunta eniten koko Suomessa. Tämän aamun Savon Sanomien mukaan, lumen syvyys on huikeat 92 cm. Lapset nauttivat ja Minttukin,  vaikka  kuonolaisen aamupäivä ei nyt niin mukava ollutkaan.
Jouduimme taas käymään eläinlääkärillä.  Antibioottia, korvatippoja, kortisonia jälleen kerran. Nyt otettiin sitten viimeinkin ne allergiakokeet ja nyt sitten odotellaan tuloksia, josko syy selviäisi  näihin jatkuviin oireisiin. Kaikki mahdollinen on kyllä jo karsittu ruokavaliosta, mutta ei ole vielä sekään riittänyt. Toivotaan nyt avun löytyvän..
 Päivällä ehdimme kirjastoonkin. Lapset nauttivat käynnistä siellä ja iso pino mieleisiä kirjoja sieltä katseltavaksi ja luettavaksi löytyi.  Pikku junamies pääsi vielä junia katsomaan rautatieasemalle ja joulutyttö sai uusia aarteita Tiimarin valikoimista., joten lapset olivat puuhapäiväänsä oikein tyytyväisiä ja uni maittoi saunan löylyjen jälkeen.
Tänään on kansallisrunoilijamme päivä. En aio lukea sen kummemmin Vänrikki Stoolia kuin muutakaan hänen tuotantoaan. Nautin kahvin kera Runebergin torttuja ja se riittäköön noteeraukseksi tälle päivälle. Vieraamme läksivät juuri toisten isovanhempien iloksi ja tämä mummi lähtee ulos koiraneidin kanssa, joka tänään on, kiitos lääkkeiden, oiken virkeässä voinnissa.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Viikon väri, vihreä

Rauhalan puutarha ja kukkatalo
Kevättä kohden mennään ja vihreää kaipaa jo. Luonnosta sitä ei löydy vielä pitkään aikaan, paitsi havupuista.
Siispä muualta se on haettava. Puutarhalla ja -myymälässä löytyy jo kevät.  Sinne mennään vierailemaan, ihailemaan vihreyttä ja haistelemaan mullantuoksua.

Kotona on kohta viherkasvien keväthuolto ajankohtainen.  Tämän helmikuun hommiahan ne ovat,. mutta ei vielä tänään.


Tänään katselen  muuta vihreää, kuten tätä muistojen vanhaa lasikulhoa.  Tällä esineellä on tarina, jonka tunnen:  Se on tullut Amerikasta yli sata vuotta sitten äitini sukuun Keski-Pohjanmaalle, ja kaikki äidin seitsemän sisarusta on kastettu tästä maljasta. Ihailin sitä aina lapsena. mummolassa käydessä.  Koskea siihen ei saanut, katsella vaan vanhan piirongin ylähyllyn lasin läpin. Jossain vaiheessa äitini sai aikanaan sen omakseen.  Ja nyt se on yksi omista rakkaista muistojen aarteista. Onpa se päässyt vuosien jälkeen myös siihen kunniatehtäväänsä, eli  lastenlasteni kastemaljaksi,.

Näillä lasikukilla on myös oma tarinansa. kerrottavana, mutta toisella kertaa sitten