keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Valokuvahaaste

Seijastiinan haaste oli sen verran mukava että mielelläni tähän osallistun.
 Eli haaste meni näin:


1.Avaa neljäs kuvakansio
2. Valitse neljäs kuva
3. Selitä se
4. Haasta neljä blokkaajaa osallistumaan siihen.
 Miten sattuikin sopiva kuva juuri haastajalle. Kuva on otettu viime joulukuun kymmenes päivä, kun olimme matkalla kohti Vantaata ja juuri Heinolaa lähestyttäessä huomasin taivaan olevan satumaisen kaunis. Nopeasti kaivoin kameran ja tämä ylläoleva on ensimmäinen jonka näppäsin. Lähestymme juuri Tähtiniemen siltaa iltäpäivän aikaan.
Ja teen kuten Seijastiina, en nyt haasta ketään nimeltä, mutta osallistukaa muutkin.

Matka jatkui ja kuvia tuli lisää. Laitanpa vielä yhden tien päältä..Oli upeat värit.



tiistai 29. maaliskuuta 2011

Piristystä päivään..

Missä kevät viipyy? Pakkasta -15 tänä aamuna. Onneksi koko eilisen päivän jatkunut lumentulo oli yöllä lakannut. Että lumitöitä riittää edelleen Pientä  flunssanpoikasta meinaa. Siispä sitä torjumaan kotikonstein. Aamunavausjuomaksi marjamaitoa, tällä kertaa mustikoista ja mansikoista, eikä tähän tarvitse lisätä makeutta, maistuu muutenkin.


Päivä jatkuu pakasteiden inventoinnilla. Näkyy olevan noita marjoja joka sorttia. Hyvin riittävät uuteen satoon saakka.  Maistuvaa marjasalaattia, vähän juoksevaa hunajaa päälle. Tulee C-vitamiinin saanti turvatuksi ja muut hyvää tekevät aineet kaupan päälle. 


Sitten ulos, ja nyt auringon paistaessa kelpaa lähteä, kunhan varoo liukkautta.. Iltapäivällä voikin taas leipoa jotain. Tekisinkö taas sitruunaneliöitä. Makeaa ja kirpeää, sekä helppotekoista. Taisin tämän kuvan jo aiemmassa postauksessa laittaa, mutta ohje puuttui, Kas tässä se nyt tulee viimeinkin.
                        Sitruunaneliöt
Pohja: 150 g voita tai margariinia,
           1 dl sokeria           
           3 dl vehnäjauhoja
Sekoita rasva , sokeri ja jauhot. Kauli tai taputtele pehmeä taikina noin 30 kertaa 30 sentin kokoiseksi leivinpaperille uunipellille. Kypsennä pohjaa n.10 min. 180 asteessa.
Täyte: 3 munaa
            2 dl sokeria
            1-2 sitruunan raastettu kuori ja mehu
            1/2 tl leivinjauhetta
            2 rkl vehnäjauhoja
 Raasta hyvin pestyistä sitruunoista kuori ja purista mehu. Vaahdota munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Lisää sitruunoiden kuori ja mehu. Lisää jauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu.
Kaada vaahto puolikypsän pohjan päälle jatka kypsennystä n. puoli tuntia 150-170 asteessa kunnes pinnassa on kaunis väri.
Pulleaksi kohonnut täyte laskee uunista ottamisen jälkeen, mutta se kuuluu asiaan. Leikkaa levy neliöiksi ja ripottele tomusokeria siivilän läpi päälle.
Sopii hyvin myös pakastettavaksi. (jos säästyy)

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Pitääkö pokka?

Vallan mainio kirja tämä Jonathan Ricen  Hyacinth Bucketin Etikettiopas-Sosiaalisten tikapuiden alapienoille-
Sarja Pokka pitää on yksi suursuosikeistani, kuten moni muukin brittisarja. Ja kun tämän kirjan näin kirjaston hyllyssä, se tarttui oitis mukaan.  Hyasintin ohjeita lueskellessa, ei kyllä pokka pidä ainakaan minulla. 
Katsotaanpa vähän mitä kuuluu rouvan residenssiin kun hän valmistelee kuuluisia kynttiläillallisiaan täydellisen emännän tapaan.
"kun ruokalistalla on, kuten yleensä, keittoa,kalaruokaa, pala kypsää lihaa, kunnolla sekoitettua salaattia, jälkiruokaa vähintään kolmea sorttia ja sen päälle neljää erilaista englantilaisjuustoa sekä kahvia ja jälkiruokaminttusuklaata, on päivänselvää että vieraat voivat käyttää koko aterin- reportuaanin keittolusikasta juustoveitseen yhtenä ja samana iltana. Sen kaiken esivalmistelu voi olla rasittavaa. Richard sentään ilmoittautuu vapaaehtoiseksi avuksi ja iloisin mielin kiillottaa pöytähopeitamme minun opastuksellani."
"parhaat Royal Doulton-posliinini, kristallilasini ja hopeiset aterimeni odottamassa täysin harjaantuneita päivällisvieraitani"
"Älä ähise kun kiillotat, Richard" Richard vilkaisi puhinansa parista.
 "Kuulen sinun hengityksesi, kulta. Minusta ei ole oikein mukavaa kuulla ihmisten hengitystä. luulisi että evoluutio olisi jo korvannut meidän ikävät ruumiintoimintomme joillain hieman aistikkaammalla. Kyllä kai primitiivisen ihmisen sopii puuskuttaa, mutta herttanen sentään..."
Richard jatkoi hengittämistä. "No mehän olemme nisäkkäitä."
"Richard, miten kauheasti sanottu ihmiselle, jolla on umpihopeainen, itsepuhdistuva, rasvanerottelumekanismilla toimiva kastikekulho"
Tähän tapaan sujuu Hyacinthin ja Richardin yhteiselo. Hyviä neuvoja ja ohjeita sataa...kuten pukeutumisesta: "Hetkinen. Minne sinä olet menossa, Richard?"
"Sinä pyysit minua napsimaan pois kuolleet ruusut."
" Eikös nyt unohtunut jotain?"
"Minä annoin sinulle aamusuukkon, enkös antanutkin?"
"En minä siitä. Sinulla ei ole solmiota."
" Minähän olen menossa vain kuolleita ruusuja katkomaan:"
Hyascint tietenkin itse pukeutuu aina tilanteeseen sopivasti, hattuja myöten, katsokaa vaikka. Aina on tilanteeseen sopiva päähine.


    Mutta ikuinen mieliharmi hänellä on sisarensa miehestä Onslowista, joka ei millään ota hyviä neuvoja vastaan
                                               "Minkäs Onslowille mahtaa"
Tätä kirjoittaessa istun enemmänkin Oslowin tyylisenä  ja tukka pystyssä, mutta pian pitää vähän ottaa oppia noista kirjan neuvoista vaarin.  Olisiko sitten mahdollista kivuta ainakin yksi porras ylöspäin noilla sosiaalisilla tikapuilla.




                                          Kelpaisikohan vanha hattuni Hyacintille?

torstai 24. maaliskuuta 2011

Kevättuulia ja merkkejä osa 2

Aamupäivän aurinko innosti lähtemään kävelylle kohti kaupungin keskustaa ja toria. 
Rantatie


Tarkoitukseni oli piipahtaa tutussa kukkakaupassa tutustumassa uusiin viherkasveihin ja kukkaloistoon.
Torilla olikin vipinää, vaalit ovat tulossa. Ja juuri avattu vaalikahvilan ovi kutsuvasti avoinna. Sinne siis kahville. 
Tupa täynnä kuuntelijoita ja tuttu kansanedustaja parhaillaan puhumassa. Tämä oman kylän poika osaa sen taidon, onhan hän entinen radiotoimittaja. Hyvin puhui nytkin savolaisen lupsakkaasti ja hyvät kahvit tuli juoduksi. Ja tämä virallinen osuus maakunnan tapaan päättyi Savolaisen lauluun


 Kahvin  virkistämä sitten samassa rakennuksessa olevaan kukkakauppias Eevan Ruususeen. Kyllä siellä olikin taas hyvät valikoimat kaikkea kaunista. Kysyin luvan kuvaamiseen ja muutaman kuvan jälkeen loppui virta vehkeestä. Pikkuisen harmitti, mutta lupa on mennä uudelleenkin..
23.3.11
Kotia kohti lähdin ja joen ylittävän sillan kohdalla pääni yli lensi matalalta joutsenpariskunta. Laskeutuivat joelle ja ääntelivät kovin. Kauempana niitä oli lisää, laskin viisi muuta. Nyt otti jo päästä todella kun en niitä voinut kuvata.  Mutta ei hätiä mitiä. Vaihdoin paristot, koira mukaan lenkille, ja toive siitä että vielä ovat paikalla.
 Pariskunta oli, muut olivat varmaan häädetty. Lumihanki oli esteenä päästä lähelle, mutta sain kumminkin jonkun onnistuneen otoksen näistä komeista kevään tuojista.

Koetin mennä lähemmäs rantaa jälkiä pitkin uskossa että hanki kestää, mutta sinnehän upposin. Mahtoi ohikulkijoilla olla hauskaa nähdessään tädin haarojaan myöten hangessa kamera kädessä ja koiran hyppiessä ympärillä.... Mutta ei lannistuta, tänään uusi yritys jos linnut vielä ovat paikalla.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Kuka? Mitä? Missä? Milloin? Mitä mielessä nyt?

Sain Sirpalta kehoituksen osallistua tähän hieman erilaiseen kivaan haasteeseen. Kiitos siitä. Yön yli harkittuani vastaukset ovat nyt seuraavanlaiset.


Kuka? Juurillaan pysynyt savolainen, pohjalaisilla mausteilla, puoliso, äiti, mummi. koirahullu lukutoukka, omaa rauhaa tarvitseva hössö, ikuista matkakuumetta poteva, hyvää lähiruokaa tekevä ja nauttiva, suklaa-addikti ja hyvää punaviiniä kohtuudella nauttiva. Nimimerkillä parasta ennen meni jo.
Mitä?  Elämänmenoa, ilmiöitä, arkea, musiikkiia, matkoja, elämää ympärillä iloineen ja suruineen, ja joskus juhlaakin, vuodenaikoja linssin läpi tiirailtuna, sitä sun tätä.


Missä? Lapsilta tyhjäksi jääneessä, nykyään monitoimikäytössä olevassa huoneessa. Pöytäkoneella ja toisinaan kannettavalla. Ideat syntyvät usein lenkkeillessä koiran kanssa rauhallisilla teillä ja luonnossa.


Milloin?  Silloin kun on jonkinlainen vire päällä. Aamulla, päivällä, illalla. Usein.


Mitä mielessä nyt?  Maailman meno huolestuttaa edelleen, tuleva viikonloppu ja naapurin syntymäpäivävastaanotto, mitä lahjaksi miehelle, vaikeaa..Kukkien keväthuolto ja muut kotiin liittyvät arkiset askareet 


Tää oli ihan kivaa.. En nyt haasta ketään nimeltä, mutta toivon innokasta osallistumista  ja aurinkoista kevätpäivää kaikille. Nyt täällä puhaltaa lämmin tuuli ja aurinko paistaa, joten ulos luontoon kipaisen  ja toivon näkeväni muuttolintujakin.



maanantai 21. maaliskuuta 2011

Vantaan kuulumisia

Perjantaiaamu valkeni kauniina ja aurinkoisena ja hyvällä kelillä matka taittui mukavasti kohti eteläistä Suomea.  Luulimme kevään edenneen pidemmälle kuin mitä meidän korkeuksilla. Ylläoleva kertoo miten väärässä olimmekaan....
Tiet ja jalkakäytävät olivat  erittäin liukkaita ja kun vielä launtainen lumisade siihen päälle, niin olihan taiturointia pysyä pystyssä koiraa lenkittäessä. 
Mutta kumminkin kevät on tulossa ja näin mustarastaan lentelevän ja laulunluritus kuului läheisestä metsästä.
Muuten oli mukavaa. Lapset olivat malttamattomina odotelleet ja Minttu taisi olla taas parasta...
Toki mummi ja ukkikin olivat odotettuja vieraita pitkän ajan jälkeen. Ukki joutui juoksukilpailuun tämän tästä ja katselemaan  3-vuotiaan kanssa you tubelta auto- ja junavideoita.





 Ja mummille esiteltiim kaikki hienoudet, kuten hieno tanssimekko, jota joulutyttö tarvitsi lähtiessään jokalauantaiseen tanssikouluun.




Afrikan tähti-peli ja muut seurapelit pelattiin ja saunaankin piti päästä taas yhdessä mummin kanssa.
 Mutta pajunkissoja ei päästy poimimaan juuri tuon liukkaan kelin takia. niinpä tyydyimme sitten niitä kirjasta ihailemaan.


Ja nyt on lukeminen kääntynyt päälaelleen, mummi ei lue, vaan kuuntelee. 5-vuotias jo lukee ihan itse.
Pari päivää hujahti niin nopeaan, ettemme taaskaan ehtineet Helsingin menoa katsomaan.  Sunnuntaina hyvän lounaan jälkeen oli kotiinlähdön aika ja Minttu jo malttamattomasti odotteleekin.
Liikuttavaa oli lähdön hetkellä lasten toivo että mummi ja ukki asuisivat heillä aina, tai naapurisssa   ainakin. 
Niinpä tyttönen keksi ehdottaa että ostaisimme viereisen talon, olisi mummola sitten lähellä. No eipä taida talo olla myytävänä..Joten mummola pysyy vielä Savon sydämessä.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Uudet tunnustukset

Sain Aikatherinelta tämän hienon tunnustuksen,  suurkiitos siitä vielä kerran. Tähän liittyi viisi kysymystä blokkaamisesta. Koska niihin jo aiemman olen vastannut, niinpä minäkin nyt kerron 5 uutta totuutta itsestäni ja ne ovat heikkouksiani.


!. Olen tulisielu, horoskooppimerkiltäni oinas.  Mutta iän myötä olen jonkun verran pystynyt hillitsemään itseäni hieman. Toki leimahduksia sattuu edelleen tämän tästä.


2. Varmaan edelliseen liittyen, en malta olla puuttumatta asioihin , ja esitän mielipiteeni turhan kärjekkäästi. Olen  usein omasta mielestäni oikeassa.


3. Murehtija, otan murheita kannettavakseni liian paljon. en vaan omiani. Nyt murheenaiheena on maailman tila ja Japani. 


4. Kärsimätön, kaikki pitäisi tapahtua suisait sukkelaan. Enkä aina kuuntele tarpeeksi toisia. Toivon että vielä oppisin ottamaan rauhallisemmin.


5. Minun  on  vaikeaa pyytää toisilta apua tarvittaessa.  Mutta itse kyllä olen aina valmis toisten avuksi.
Heikkouksia riittäisi lueteltavaksi vaikka kuinka paljon, mutta eiköhän tässäkin jo tarpeeksi ollut.
Tässä tunnustuksissa toivottiin että heitetään tätä viidelle eteenpäin. Minä poikkean hieman ja jaan tämän vain kahdelle, vaikka kaikki lukemani blogit ovat sen arvoisia, ja moni on sen aiemmin saanutkin. 
  
 Ja nämä kaksi ovat:
1. Mummeli, mukavia koiratarinoita ja kuvia, sekä elämänkokemuksen tuomaa viisautta. Tuttu nettiystävä jo pitkältä ajalta.


2. Sirpa, aivan ihania valokuvia ja niihin liittyvää tarinaa.  Netin kautta ystäväksi tullut.

Toivon teidän ottavan tämän vastaan ja kertovan viisi totuutta itsestänne, onko ne vahvuuksia, heikkouksia tai mitä sitten haluatte itsestänne kertoa. 


Mukavia kevätpäiviä kaikille. Huomenissa lähdemme pariksi päiväksi tutkailemaan miltä näyttää pääkaupunkiseudun kevään edistyminen.
 Meillä ei vielä pahemmin ole kevättä luonnossa, kuten näistä eilisistä kuvista huomaa.

Sulaako ennen juhannusta. Kuva vanhan autiotalon pihapiiristä. 16.3.



tiistai 15. maaliskuuta 2011

Opastettiin sitä ennenkin...

Olen joskus saanut lahjaksi  näköispainokset 1885 julkaistuista Matilda Langeletin  Täydellinen käsikirja PERHEENEMÄNNILLE  perhetalouden kaikilta aloilta.
Aina välillä näitä lueskelen mielenkiinnolla ja hymyillen. Miten paljon onkaan yhteiskunta muuttunut noista ajoista.
 Erityiseti tämä, missä opastetaan kuinka aviomies pidetään tyytyväisenä seuraavaan tapaan:


"Me olemme yksimieliset siitä, että perheenisällä olkoon ensimmäinen sija perhekunnassa, ja että hän vaatiii  itseänsä toteltavaksi ja arvossa pidetyksi, tämä onkin hänen oikeutensa. Moni muutoin hyvä aviomies muuttuu juonikkaaksi ja ärtyisäksi, jollei vaimo pidä lukua hänen totutuista tavoistansa, vaikkapa hänen omituisuuksistansakin; jos hänen pitää odottaa päivällistänsä, sanomalehteänsä; jos hänen nuttunsa ole harjattu, eikä hänen tulitikkulaatikkonsa paikallaan; jos akuttimet ovat vedetyt vinoon ylös, jos piano seisoo avattuna, jos sisäpiika käy kengät lintassa, ynnä muuta"
Vaimon erityisistä velvollisuuksista kirja opastaa seuraavalla tavalla:
"Se aika, jonka hänen miehensä viettää kotona, tehdään hänelle niin hauskaksi kuin mahdollista. Laattiain peseminen ja muut sellaiset askareet ovat järjestettävät niin, etteivät ne häntä häiritse, lapset ovat totutettavat siihen, etteivät häntä vaivaa, palkolliset osoittavat hänelle kunnioitusta ja tulevat huoneisiin siivosti ja ihmisittäin puettuina-lyhyesti sanoen, miehen kotona ollessa pitää sopusoinnun ja hauskuuden vallita kaikkialla."
Yksityiskohtaiset ohjeet jatkuvat mm. näin
"aina kun miehensä tulee kotiin, vaimon velvollisuus on ottaa hänet vastaan iloisilla kasvoilla ja ystävällisellä hymyllä, näyttämällä hänen olevan tervetullut kotiinsa, ja että on yksi paikka, jossa hän on ylimmäinen, parhain, rakkain"
Teos antaa myös tarkat ohjeet lastenkasvatuksesta, palkollisten kohtelusta ja vieraiden vastaanottamisesta ja tietenkin omasta olemuksesta:
"Vaatimattomuus vaikuttaa kaikkiin, ja siinäkin, missä varat sallisi ylellisyyttäkin, on hänen velvollisuutensa itseänsä kohtaan, ettei anna kiusaukselle valtaa. Vaatimattomuus ei kiellä, vaan enemmän suosii siistiä pukua. tahraiset hameet, ratkenneet, huolimattomasti kiinni ommellut reunusteet, silittämätön tukka, hiuspaperrus, linttaanmenneet syylingit-nämä voivat muuttaa ihanimmankin vaimon Megåraksi"
Tähän tapaan on perheenemäntiä neuvottu yleisissä asioissa.
Mitä taas tulee varsinaisten käytännön asioiden ohjeisiin, niitä on joka sektorilta: Kotitalouden hoidosta tarkkoine ruokaresepteineen. Lastenhoitoon, seuraelämään ja kaikkeen mahdolliseen, jopa karjanhoitoon. Käsitöitä unohtamatta.


Ruokaohjeita on valtavan paljon, aina teurastuksesta alkaen. Osaa voi soveltaa vielä tämänkin ajan keittiössä. mutta paljon on myös nykyihmisille outoa. Tässä eräs esimerkki:
               
               "Kuningattaren keittoa  (Portage a la Reine)


Kaksi vanhaa kanaa keitetään,kunnes liha helposti erkanee luista, jolloin kansi otetaan padasta. Liha leikataan pois, puhdistetaan tarkkaan nahasta ja kalvosuonista, leikataan hienoksi ja survotaan huhmarissa. Noin 1/8 kilokrammia riisisuurimoita keitetään vähässä kananlihaliemessä; survottu kananliha pannaan sekaa ynnä kuusi kananmunanruskuaista; kananlihaliemi lisätään siihen, kunnes kaikki on muodostunut sakeaksi velliksi; suolaa, pippuria ja muskottikukkaa pannaan sekaa; liemi siivilöidään hienon jouhisiivilän läpi ja nautitaan paistettujen leipäviipaleiden kanssa."


Lievätkö kuvan kaukaiset sukulaiset noudattaneet näitä ohjeita huushollissaan. Jää arvailujen varaan. 

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Sunnuntaiaamuna

Kuljen kaunista kävelytietä rantamaisemia ihaillen. Kuuntelen kirkonkellojen soittoa ja pikkulintujen sirkutusta puissa ja pensaissa. Hengitän puhdasta raikasta ilmaa. 


Ajatukset kumminkin ovat toisella puolella tätä yhteistä maapalloamme. Miten voikaan muutamassa sekunnissa kaikki muuttua. Sanat eivät riitä..
Joten lainaan tähän Lumiomenan blogista lukemani runon:


-Päivät keväällä niin pitkiä ja kuitenkin miten nopeita.
 Hetkessä tämä päivä muuttaa eilisen päivän-
        -Kotomichi-


 Laulu mikä on soinut mielessäni eilisen ja tämän aamun.  Ja tämä Green Fields

torstai 10. maaliskuuta 2011

Kevättuulia ja merkkejä

Kevät keikkuen tulevi ja sen kyllä uskoo, tuuli puhaltaa myrskylukemissa.  Paras varmaan laittaa kiviä taskuun jos aikoo aukeilla paikoilla pystyssä pysyä.
Tuulessa lepattavat korvat


Mutta eilinen päivä oli kaunis, tosin  tuulinen ulkoilupäivä. Järvien jäiltä ovat lumet jo osin hävinneet, joten nautinnollista oli Mintun kanssa siellä kävellä.
Jäät ovat alkaneet sulaa ja aaltojen loiskintaa katseltiin, niin sinistä...  


Tuulee
Rauhallista menoa
Kovin oli hiljaista, yksi ainoa jäällä liikkuja näkyi meidän lisäksemme, vaikka on hiihtolomaviikko
Pilkkijöitäkään ei näkynyt. Olivat varmaan menneet toisille vesille. Sieltäpä meidänkin kalamies saaliinsa eilen kotiin kotiin kantoi. Tämän määrän jaksaa vielä syödä. Toisin on joskus kun niitä sinttejä tulee sankokaupalla. Silloin niistä riittää vaikka naapurin kissoillekin. . 


Ja nämä kisumirrit ovatkin olleet hoidossani tämän viikon. Kuuluu  jokavuotiseen ohjelmaan, varma kevään merkki sekin.
Arka Zitas 5v.


Muru 16 v.



 

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Hyvää naistenpäivää

Tänään on kulunut sata vuotta kun kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran samaan aikaan Yhdysvalloissa ja Euroopassa. 


Alueemme valtalehti onkin omistanut monta sivua naisille, hyvä. Uutiskuvissa on käytetty ainoastaan naisten kuvia. Monet jututkin sivuavat naisenelämää huumoria unohtamatta. 

Hyvää naistenpäivää ja laskiaistiistaita.  Lisää kukkia  meille, olemme päivämme ansainneet.



sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Pientä puhetta....

Viime vuoden loppupuolella perheen isä oli jälleen työmatkalla Euroopassa pari viikkoa ja äidillä pitkät työpäivät. Niinpä oli taas mummin ja ukin apu tarpeen. Päivät sujuivat mukavasti, mutta välillä lapsille tuli isin ikävä ja äitiäkin odoteltiin malttamattomina töistä kotiin.
Niinpä eräänä päivänä pikkuneiti vajaa 5 vuotta keksi josko karattaisiin äidin työpaikalle. Pikkuveli 3 v. oli ideasta oikein innostunut. Tuumasta toimeen. pakattiin reput ja mummilta eväitä pyydettiin.


- Miten on, Helsinkiin äidin töihin on pitkä matka- ukki kysyi -miten sinne menette-
- Bussilla- vastasi idean keksinyt vajaa viisivuotias.
- Eihän teillä ole rahaa bussilippuun- jatkui keskustelu
- No, sitten kävellään-
- Mutta matka on pitkä, ei pikkuveli jaksa kävellä-
- Otetaan rattaat, minä työnnän pikkuveljeä-
-Mutta ethän sinä jaksa niin pitkää matkaa-
- Levätään välillä ja minä voin välillä istua ja O työntää-
-Entäs kun tulee ilta, ettekä ennätä perille sitä ennen-
-Sitten nukutaan kuusen alla-
- Entä aamulla kun on nälkä, mistä saatte aamiaista-
- tullaan välillä kotiin ja äiti laittaa-
Jos voisi lentää , karkumatka sujuisi nopeammin..


Tässä keskustelun vaiheessa mummia ja ukkia nauratti jo niin kauheasti että oli pakko mennä välillä toiseen huoneeseen. Ja pienen neuvonpidon jälkeen pakattiin reppuihin eväät ja lapset karkasivat vanhempien makuuhuoneeseen eväitään syömään. Tämä karkumatka päättyi yhteiseen nettisurffailuun 



 Pikkuneiti haluaa balettivideoita ja junamies tietenkin niitä junavideoita. Ja mummilla on omat juttunsa.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Koiratarinaa..

Ihmisen parhaasta ystävästä. Hyvin usein luemme lehdistä uutisia sankarikoirista ja Kennelliitolla on tapana muistaa näitä ihmisen parhaita ystäviä tunnustuksilla  hengenpelastustehtävistä ja muista uroteoista
Eräänä päivänä kuulin  tositarinan miten lemmikkimme ovat avuksi hädän hetkellä: Päivälenkkiä taas kuljimme, Minttu ja minä, kun huomasin tuntemattonan vanhan rouvan meitä odottelevan potkukelkkaan nojaillen. Hän siinä silmät vesissä silitteli koirani ja kertoi heillä olleen samanrotuisen ja vieläpä samannäköisen welshin. Kun me siinä aikamme lemmikkejämme kehuttiin, hän siinä sitten kertoi miten koira oli toiminut hädän hetkellä. Rouva oli saanut  sairaskohtauksen kotipihallaan. Oli ennättänyt sanoa vieressä touhuavalle koiralleen että menepäs isän luo apua hakemaan ja niin oli koira lähtenyt kauas pellolla apua pyytämään. Ajoissa oli rouva sitten päässyt hoitoon.  
Koiraikävä rouvalla on  kova.  Maalta  oli tämäkin rouva miehineen muuttanut keskustan kerrostaloon asumaan ja ilman koiraa yrittävät nyt sopeutua kaupunkilaisiksi.



Ja oma karvainen kaveri odottaa tuhisten lenkille lähtöä, mutta ohjelmassa on vähemmän mukava juttu, kuten kuvasta näkyy, saksia tarvitaan taas.
.



keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Virtaavat vedet


Vasemmalta
Pieni kotiseutukierros kauniin aamupäivän aikana suuntautui vanhan emäpitäjän maisemiin  ja kuvattavaakin löytyi. Ensimmäinen pysähdys oli Nokisenkoskella ja sillalta vasemmalle ja oikealle avautuvat järvimaisemat, joita kelpaa ihailla talvella ja kesällä.. 




Nokiselta matka jatkui kohti  Tyyrinvirtaa, joka sijaitsee Rautalammin kirkokylästä n. 5 kilometrin päässä. Koko talven olen suunnitellut meneväni sinne joutsenia katselemaan, jotka pitävät tätä sulana pysyvää virtaa talvehtimispaikkanaan. Pysähdys tien poskeen  ja kameran kanssa sillalle katselemaan. josko näkyisi. 
Näinkin pariskunnan kauempana ja niitä sitten katselin aikani. Siirryin toiselle puolen ja ikäänkuin morjestamaan tuli tämä yksinäinen. Komea oli ja  toisiamme siinä kaikessa rauhassa katselimme. 


Aikamme siinä ihmettelimme molemmat ja sitten tämä komistus jatkoi matkaansa.. Arvokkasti lipuen ja välillä katsellen taakseen . Ja me jatkoimme omaa matkaamme kotia kohden.