torstai 30. kesäkuuta 2011

Laiskottelua..

Näin helteellä on parasta ottaa rennosti. Mikäs sen mukavampaa kuin istua varjossa tai peräti lojua riippukeinussa (haave). Lukea mielikirjoja,


 joita tyttäreni toi juhannuksena luettavakseni. Hanna Tuurin Orapihlajapiirin luin jo ja pidin. Siitä löytyy arvio ainakin täältä.
 Käden ulottuvilla kun on kylmää juomista ja mansikoita, kyllä hellekin menettelee
Metsämansikat, kuva Katjan


 Välillä tosin pitää huolehtia kukkamaiden ja hyötykasvien janontarpeesta, ja nauttia niiden tuoksusta. Tänään aukaisi kukkansa pioni. 


Näin kesäkuu päättyy lämpimissä tunnelmissa. Tervetuloa heinäkuu.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Kesäkuun viimeisiä

Kauniista ja lämpimistä päivistä nauttivat nyt sekä ihmiset, niin myös linnut. Ja minä olen yrittänyt toimia lintukuvaajana, HUOM yrittänyt. Tässä yksi yritys..


Viime viikolla olisi ollut mahdollisuus saada kuvaan sorsaemo ja kymmenen poikasta. Läksivät uimaan rantakaislikosta jalkojeni juuresta, mutta kamera oli kotona..Kännykällä yritin ottaa kuvia, mutta eipä niistä ole katseltavaksi. Sen jälkeen olen kantanut kameraa päivittäin mukana, mutta   poikuetta ei ole näkynyt.
Sitten kuulin tositarinaa tästä lintuemosta: Vie poikasiaan melkein kaupunkimme keskustan läpi lammelle. Autoliikenne seisoo ja odottaa  kun mamma lapsiaan johdattaa liikenteen seassa. Olisi se mukava nähdä..niin ja kuvata myös.

 On joella toki muitakin lintuja, eilen huomasin telkkäemon lapsineen. Hiippailin hiljaa lähemmäs koira mukana taluttimessa ja kamera valmiina.. Ja niinhän siinä kävi että, kun koira huomasi linnunpojat, ja tempaisi oikein kunnolla, niin meinasipa tämä "kuvaaja" pudota laiturilta. Taisi siinä tulla suustani muutama sivistyssana. Ja tässäpä kuvauksen tulos, oikein tarkkaan kun katsoo, näkyy siellä linnuntapaisia.
 Kait se on viisainta  lopettaa tämä ns lintukuvaus ja kuvata vaan muuta luontoa ja kukkia, kuten tätä keijunkukka akileijaa,,,
 Ja vaikka näitä puuveneitä rannalla..

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Juhannuksen tunnelmia

Tätä juhannusta vietettiin lastenlasten seurassa täällä kotona ja pieniä luontoretkiä tehden. Aattopäivänä retkemme suuntautui Virmasveden rantamaisemiin Autuaankankaalle  
Mustolanmäki juhannusaattona 2011

Ja siellä pitkin kaunista luontopolkua seuraten rannalle katselemaan aaltoja ja aarteita etsimään



Ihasteltiin metsäkukkia ja ulpukankukkia, nautittiin pienet eväät samalla seuraten muurahaispesän kuhinaa.

Lapset nauttivat ja me aikuiset myös, hyttysetkin pysyivät poissa kiusaamasta kovan tuulen ansiosta. 
 Eilen retkemme suuntautui lähivesien äärelle joen rantaan ja Minttukin pääsi mukaan. Jokivarret ovat nyt keltaisenaan kurjenmiekan kukkia..

Sää oli aamupäivällä tyyni ja aurinkoinen, tosin painostava, enteillen iltapäivän ukonilmaa.
Juhannusvieraidemme lähdettyä toisten isovanhempiensa iloksi, me sateen hieman hellittäessä lähdimme katselemaan maalaismaisemia. 
Mansikkamaiden reunustamia kyläteitä pitkin ajeltiin ja pian alkaa hyörinä näilläkin pelloilla.
 Eräällä pienellä lammella huomasi joutsenpariskunnan nauttivan juhannusrauhasta.  
Näin se tämä juhannus oli ja meni rauhallisesti osin auringosta nauttien ja välillä sadetta pitäen

Linkki
Autuaankannas ja muita kohteita Savossa.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Keskikesän juhlaa..

 Oikein ihanaa Mittumaaria  kaikille lukijoille Kävin poimimassa niittykukkia tuohon vanhaan soppakulhoon. En laskenut montako erilaista siinä on, joten taikoihin voisi tarvita vielä jonkun lisää...


  Kauniita kesäpäiviä ja valoisia öitä kaikille.


tiistai 21. kesäkuuta 2011

Auringon kertomaa

 Kiitos Mummeli♥ Kun sain tämän palkinnon, mietín vähän aikaa minkä tarinan tämä hymyilevä aurinko minulla tahtoo kertoa.
Palasin ajassa kaksi vuotta taaksepäin ja tarina jonka kerron, on totta


                                       Keijujen metsä


Aurinko nousi pilvien takaa valaisten läheisen metsän puiden latvoja. Iloinen ääni  kuului  yläkerrasta " Mummi, mummi, tänään mennään katsomaan keijukaisten kotia, otetaan eväät ja taikasauva, sinä lupasit, muistatko"
 Ja muistihan mummi. Aamupalan jälkeen pakattiin käsilaukkuun (pitäähän käsilaukku olla mukana metsässäkin) pikkueväät, otettiin taikasauva käteen ja pieni käsi turvallisesti mummin kädessä ylitettiin tie. Ja siinä se metsä olikin heti.
 Kuljettiin korkeiden saniaisten reunustavaa polkua. Aurinkon valo siivilöityi korkeiden puiden lomitse ja kastepisarat kimmelsivät lehdistöissä. "Katso mummi, minä heilautan taikasauvaa, eikö olekin pajon timantteja" Ja nyt mummikin näki ne, eikä mitään kastepisaroita. Todellista taikapölyä levisi ympäristöön.
Hetken päästä kuului taas, "mummi, katso, keijukaisia, tuolla on niiden koti."
Maalaus Stephen Mackey
Kurkistelin keijutyttöni osoittamaa saniaispensasta, ja eikö vaan siellä jotain taianomaista näkynyt.
Matka jatkui kallioille,  eväät nautittiin, laulut laulettiin ja tarinat kerrottiin.
Ja taas päästiin keijujen jäljille "Mummi katso, keijut ovat käyneet juomassa, tuossa on niiden pikarit"
Kuva  Katjalta lainattu
Niinhän siellä oli, juomaakin pohjalla jäljellä näissä pikareissa.
 Oli aika lähteä kotiin ja aurinko hymyili meille tietävän näköisesti. Hetki sadun maailmassa teki mummillekin hyvää ja kevein askelin  käsi kädessä kotia kohti.


Palkintoon kuului  jakaa tämä aurinko eteenpäin kahdelletoista, mutta en tapani mukaan nimeä ketään erityisesti, vaan toivotan kaikille lukijoilleni aurinkoista kesää. Kaikki olette palkinnon ansainneet.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Sateen ropinaa ja yllätyspalkinto

Juhannusviikko alkoi sadesäällä ja kukat ja kasvit virkistyivät silmissä.  Tosin tässä valkeiden kukkien kollaasissa  kukat nuokkuvat veden painosta.
20.06.11 
Viime viikolla reissulta palattuani ,blogissa odotti mieluisa yllätyspalkinto Aili- mummolta. Kiitos siitä.
Palkinnon saamiseen liittyi tehtävä kertoa kolme totuutta itsestä ja kolme tämän hetken toivomusta.
Ja totuudet ensin.
1.Näin juhannusviikolla huomaan taas tekeväni samat leipomukset ja perinneruoat kuin aiempinakin vuosina. Eli kunnioitan vanhoja perinteitä
2 Syyllistyn usein tekemään ensin ja katúmaan jälkeenpäin
3. Enkä pääse eroon pahasta tavasta murehtia etukäteen asioita, joille en voi mitään. Yritän koko ajan päästä tuosta tavasta eroon


Ja sitten ne tämän hetken toivomukset
1.Toivon lapsilleni ja lastenlapsille onnellista elämää
2.Oman terveydentilan säilymistä kohtuullisen hyvänä mahdollisimman pitkään
3.Ja lopuksi toivon tämän kotimaamme pystyvän säilyttämään hyvät peruspalvelut kaikille  jatkossakin.

 Tämän palkinnon voivat vastaanottaa kaikki halukkaat. En nyt nimeä ketään erityisesti. 
 Ja nyt loppui sade, käen kukunta kuuluu sisälle asti. Ja ulos on mukavaa lähteä happirikkaaseen säähän.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Pitkin ja poikin Turussa ja vähän Naantalissakin osa 2

Keskiviikon iltapäivää vietimme Aurajoen rannalla Vaakahuoneella katsellen pois purjehtivaa Kaljaasi Ihanaa
Samalla oli tilaisuus kuulla Pori Jazz Alls Starin loistavaa musisointia tunnin ajan. Ja tottakai näin jazzmusiikin ystävänä se oli hieno kokemus: miljöö, musiikki ja kesä...
 Vielä olisi ollut tilaisuus kuulla Laura Sippolaa, mutta  kiiruhdimme toiseen kohteeseen kuuntelemaan jousien sointia, mutta kun paikalle ehdimme, tilaisuus olikin peruttu kolean ja sateisen sään takia.
 Vettä tuli jo taivaan täydeltä, joten kuppi kuumaa välillä teki hyvää Cafe Artin miellyttävässä miljöössä. 
Sieltä sitten hotellin saunaan lämmittelemään ja  lepäilemään..
Torstaina huoneen luovutuksen jälkeen suuntana oli Luostarinmäki. kohde johon myös halusin tutustua. Saimme seuraa pikkuneidista ja äidistään koko päiväksi ja ja mikäs sen mukavampaa.

Tässä lienee asunut soitinrakentaja

Vuohi puuttuu katolta..

Merimiehen koti
Meille sattuikin hyvä tuuri, saimme oppaan vain meidän pientä porukkaa varten, joten paljon tuli infoa paikasta. 
Sää suosi, leppoisaa oli ja paljon kiinnnostavaa nähtävää. 
Mäeltä sitten takaisin keskustaan, lounastamaan ja viettämään aikaa yhdessä ennen kotimatkaa.
Seuraavalle matkalle piti jättää esim. Ruissalo ja moni muu kiinostava kohde.
 Kiva reissu, joskus sitten uudelleen..
Kesäyö Laura Sippola

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Pitkin ja poikin Turussa ja vähän Naantalissakin osa 1

Tiistaiaamuna astuin junaan ja suuntana Suomen Turku. Käymättä siellä on ollut ja nyt oli hyvä syy sinne tehdä pieni kesäretki., eli en ollut vielä tavannut nuorinta suvun jäsentä, nyt 8 kk ikäistä hurmaavaa suomalais-ranskalaista  neitiä. Siskoni teki minulle seuraa Tampereelta ja iloisen rupattelun merkeissä loppumatka sujuikin sukkelaan. Perillä pikkuneiti äiteineen olikin jo vastassa. Hotelliin sisäänkirjautumisen jälkeen hypättiin paikallisbussiin ja viettämään iltapäivää heidän kotonaan.
Hyvin sujui tutustuminen ja "vauvaa" puhuttiin ahkeraan, Korut kaulassani olivat oikein suosittuja tutkittavia. neiti on on neiti pienenäkin.
Illansuussa lähdimme takaisin  keskustaan ja tutustumaan kaupunkiin kävellen. Aurajoen rantoja ihaillen suuntasimme kohti Tuomiokirkkoa ja sinne kuuntelemaan urkukonserttia. Oli vaikuttavaa nähdä kansallispyhättö omin silmin ja kuulla komeasti soivat urut. Urkutaitelija oli japanilainen , kansaivälisiä palkintoja saanut nuori nainen.


Konsertin päätyttyä jatkoimme iltakävelyä ja kameraan kertyi monenmoista kuvattavaa: patsaita, kauniita rakennuksia ja yksityiskohtia..




Hotellin ravintolassa nautitun iltapalan jälkeen uni tuli houkuttelematta ja keskiviikkona odottivat uudet kokemukset.
Ystävät olivat tulleet tapaamaan meitä hotellille ja tarjosivat sitten meille unohtumattoman päivän Turussa ja Naantalissa.


Turun linnaan emme ehtineet sisälle. sieltä matka jatkui satamaan ja nyt näin sen Suomen Joutsenenkin. Olipa se komea ja paljon suurempi kuin oletin. Kaupungin kirjaston vanhassa rakennuksessa kävimme sisällä ihastelemassa ja haistelemassa kirjojen maailmaa.
Hieno ovenripa, montakohan kertaa lie tuostakin menty

Kauniit portaa ja veistos


Jatkoimme matkaa Naantaliin, hienoon kesäkaupunkiin. Siellä käynti on ollut toivelistallani pitkään ja nyt siihen, kiitos ystävien, oli mahdollista tehdä pikku retki. Satoi vettä, mutta eipä se pahemmin häirinnyt. Nautimme yhdessä lounasta, samalla katsellen Kultarannan tornissa liehuvaa Suomen  lippua. Kurkistimme kirkkoon sisälle ja jatkoimme kauniita pikku katuja pitkin kahville kuuluisaan kahvilaan.




Vielä jatkoimme matkaa ja pistäydyimme  parissa kohteessa; Naantalin kylpylän ylellisessä ilmapiirissä  ja sen jälkeen vielä yksi käyntikohde, josta on tämä allaoleva kuva. Koettakaa arvata missä suuri kukkakori sijaitsee?
Meillä oli hieno päivä.Kiitos vielä K ja J, seurasta ja muusta..
Huomenna jatkuu.....
Mitähän nämä ystävykset kertovat ...


sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Helluntaihellettä


Vielä on mittarissa melkein 28 astetta, ukkosta odotellessa. Viikonloppu on ollut touhua täynnä,  Pojanvesseli 9 vee lähti juuri kotiinsa oltuaan pari yötä vieraisilla. Ukin kanssa pari kalareissua, (saalistakin tuli) Mintun kanssa jalkapalloa, ja vieläpä pappatunturin kyytiä ja muuta mukavaa.


Mintulta meinasi veto loppua kesken leikin.. Lurps!
Ja nyt lepäilee sängyn alla, tuhina vaan kuuluu.


 Kuuma sää on tuonut tuholaisia pihan pensaisiin ja kukkiin. Kirvat ja toukat tekivät maihinnousun ja torjuntatoimet ovat tarpeeseen. Juuri kukkaan puhjennut lumipalloheisi on jo alaoksilta kaluttu ja juhannusruusu ja Mustialanruusu käsiteltiin juuri toluvedellä. Jos ei auta, on turvauduttava järeämpiin aseisiin
Muutakin kummallista pihalla on tapahtunut. Alppiruusuni vaihtoi väriä. Sain tämän muutama vuosi sitten äitienpäiväkukaksi ja se oli vaaleanpunainen. Tökkäsin pihalle kasvamaan ja kasvoikin, kunnes viime kesänä näytti siltä että henkensä heittää. Naapurin Irina ehdotti että kastele sitä piimällä ja kokeilin. Ja niin vaan heräsi elon puolelle, kasvu on ollut voimakasta ja nuppuja paljon. Nyt kun kukat aukesivat, yllätys, olivatkin muuttaneet väriä ja näyttävät tältä tänään..
Paitsi tuholaiset, ovat myös hyödylliset ötökät olleet vikkelinä. Koetin ottaa kuvaa niiden hyörinästä virpiangervossa, joka oli täynnä näitä työmyyriä. Olivat kovin nopeita ja minä hitaanpuoleinen..
Sadetta kaipaa pihan kasvit ja luonto. Sitä odotellessa  täytyy taas lähteä tarkistuskierrokselle ja antaa ensiapua kuivuudesta kärsille..
 Hyvää helluntain jatkoa.