sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Pohjanmaalla 2

Kaunista kesäiltaa vietettiin pitkään istuskellen ja jutellen, sekä herkkuja nauttien. Tyyni lammenpinta ja hämäryys herkisti mielet ja kielet. Niinpä miesväki intoutui laulamaan, ja hienolta kuulostivat venäläiset laulut. kuten tämä esimerkiksi. Sisareni miesystävä on aktiivinen musiikin harrastaja, kuorot, puhallinorkesteri ym, joten  komeaa oli kuulla kesäyössä tutut sävelet. Eikä naapuritkaan häiriinny tuolla mökillä kun niitä ei ole...


Seuraava päivä valkeni yhtä kauniina ja lämpimänä kuin edellinen. Aamu-uinti lämpimässä vedessä ja luontoretkelle. Lampea kiertelevä maasto on hyvin monimuotoista...


Jyrkkiä kallioisia mäkiä ja kumpareita, soita, lehtomaisia alueita. Mustikkaa, puolukkaa, lakkaa ja hyviä sienipaikkoja.  Perhosen toukkaa arvuuttelimme porukalla ja ehkäpä se on haapaperhosen


Eipä uskoisi olevansa Etelä-Pohjanmaalla, vaan esim. Kainuussa...
Leppeissä merkeissä päivää vietimme, mutta illansuussa kumminkin lähdimme kotimatkalle. Kerran vielä pulahdus lampeen ja auton nokka kohti Savonmaata.


Hyvä oli keli ajella ja rauhallinen liikenne Saarijärven kautta.  Yksi pysähdys Kivisalmen sillan kohdalla Konneveden ja Rautalammin rajalla. Kamera esiin, muutama kuva utuiselta  järvenselältä hetkeä ennen auringonlaskua


Ja kotiin oli enää puolen tunnin matka.

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Pohjanmaalla

Torstain suunniteltu matka lakeuksille ja vähän muuallekin meinasi jäädä tekemättä. Tapahtui jotain  dramaattista.  Olimme juuri lähdössä siinä kahdeksan maissa aamulla kun mieheni puhelin soi, kotisairaanhoitaja soitti että miehen täti ei ole kotona, postit laatikossa ja lääkkeet ottamatta. Arvelimme heti että täti 88 v. on lähtenyt kielloista huolimatta metsään mustikkaan.  Soitto hätäkeskukseen ja etsintä käyntiin. Mies hälytti paikalle serkkunsa ja yhdessä lähtivät avuksi poliiseille. Ja kun mies tietää missä täti tavallisti marjoja on poiminut, osasi hän mennä katsomaan ja täti löytyi elossa, tosin jo heikkona, ei olisi enää selvinnyt kovin pitkään...  Kun tilanne selkeni ja tädinkin luvattiin selviytyvän kovasta koettelemuksestaan hyvässä hoidossa, lähdettiin matkaan muutama tunti myöhässä aiemmin sovitusta. 


Ensimmäinen etappi reissulla oli Ähtärin kauniissa maisemissa mummelin ja Himmun kotona.  Kovin oli Himmulla kodin puolastaminen mielessä kun vieras koira sinne omalle reviirille tuli.
Kukahan tuo on ?
Minttu  on ihastunut!!! Himmu vähän miettii ja kysyy neuvoa.
Ja Minttuakin hermostutti . Mutta luulen kyllä että ystäviä näistäkin karvakuonoista olisi tullut jos olisivat pidemmän aikaa saaneet tutustua omassa tahdissaan. Vierailumme kesti nyt aikataulun mentyä uusiksi vain vähän aikaa, mutta mukava oli tavata mummeli ihan livenä. Netin  välityksellä olemme tunteneet jo useamman vuoden ajan. Kiitokset sinne Ähtärin kauniisiin maisemiin ja toivottavasti tapaamme uudelleen...
Matkamme jatkui Alavudelle, lakeuksien kautta
Ja vihdoin sisareni ja hänen miesystävänsä vieraiksi  kallioiden ympäröivän lammen rannalla sijaitsevalle mökille.  Ilma oli mitä parhain, kukat kukoistivat. En koskaan ole nähnyt niin komeita krasseja aiemmin. Siemenet näihin komeisiin kukkiin ovat peräisin Bretagnesta 
Lomatunnelma valtasi mielen ja aamun tapahtumat väistyivät hetkeksi taka-alalle. Kun vielä ongella tuli komea ahvensaalis, kesäfiilis oli kaikilla mitä parhain. Mintullakin kun hän rannalla odotteli kalamiehiä



Ahvenet savustumaan ja niitä sitten saunan jälkeen maistelemaan ja ihailemaan illan hämärtymistä ja auringonlaskua.

 
Jatkuu.........

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Luonnon rauhaa

Sunnuntai.iltana  hetken mielijohteesta lähdettiin ajelemaan noita tuttuja metsäautoteitä. Pysähdettiin välillä ja vietettiin hetki erämaajärven rannoille. Tämä kaunis ja kivinen järvi sijaitsee lapsuudenkodistani n. kolmen kilometrin päässä.  Ensimmäiset käyntikerrat siellä olen matkannut isäni reppuselässä pieniä kinttupolkuja pitkin ja yökalaan. Ja niitä yökalareissuja muistelen edelleen lämmöllä. Järvellä on vähemmän kaunis nimi, Kakkinen, ja se sijaitsee Natura-alueella entisen Karttulan kunnan puolella. Yhtään ainoaa kesämökkiä rannoille ei ole saanut rakentaa, ja siksipä se onkin säilynyt oikeana rauhan tyyssijana.

Meillä on soutuvene siellä, mutta eilen emme menneet vesille. Tyydyimme vaan ihailemaan  tyyntä järven selkää ja kuuntelemaan hiljaisuutta.
 Metsätiet kulkevat pitkin hiekkaharjuja ja kanervat parhaillaan kukkivat jäkälien koristamina monien satojen metrien matkalla
. Yksi pidempi pysähdys  ja kuvaushetki ennen kotiinpaluuta keskellä metsää. 


Kumpare taustalla on nimeltänsä kalakukko, kuinkas muutenkaan.
Nuotiopaikka, montakohan tarinaa ovat kivet kuulleetkaan vuosien saatossa

Tasainen kuin leikattu ja hiottu

Jäin ihmettelemään miten luonto on tehnyt kivistä näin hienoa taidetta värisävyineen. Onko se jäkälää, sientä vai joku kemiallinen reaktio...

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Surullinen siiliemo

Lukuvuorossa ja kesken on Anna Janssonin uusin Gotlantiin sijoittuvä dekkari Unissakävelijä, mutta nyt näiden järkyttävien uutisten aikaan en pysty lukemaan sitä.

 Muistelen tässä sen sijaan viime kesää ja pientä siilinpoikaa, jonka eräänä helteisenä päivänä huomasin pihanurmikolla. Oli kymmenen senttiä pitkä. Koetti siinä mennä eteenpäin, vaan ei jaksanut. Juotimme sille vettä ja nostimme varjoon suojaan kuumalta auringolta.
 Sitten parin päivän päästä näimme sen uudelleen, oli siis päässyt turvaan emon luo. Lapsenlapsemme olivat vierainamme ja kutsuin heidätkin ihailemaan pienokaista.
 Mutta sitten ollessamme jo sisällä, huomasin harakan pienen kimpussa ja niinhän siinä sitten kävi  pieni menehtyi, vaikka koetimme sitä pelastaa.


Pari iltaa myöhemmin istuin kaikessa rauhassa ulkona tuolissa, kun emosiili juoksi pihaa edestakaisin, pysähtyi eteeni, katsoi  silmiini,  kuin sanoen auta. Oli surullista katsoa sen hätää.
Tänä kesänä siilit ovat olleet poissa...Paitsi yhden kerran viime viikolla näin. Jospa palaavat vielä.



Mietin tässä voiko norjalaiset äidit koskaan selvitä surustaan.. 







perjantai 22. heinäkuuta 2011

Pihan viikkokatsaus

Oranssit liljat hehkussaan, nauhus kurottelee kukintojaan taivasta kohden ja ihanat punaiset daaliat, jotka vuodesta toiseen jaksavat kukkia syksyyn saakka.  Ne ovat tämän viikon aikana aloittaneet kukintansa.


Lisäksi yrtit ovat saaneet kasvun voimaa. Joka vuosi kokeilen jotain uutta, ennen tuntematonta yrttiä. Tämän vuoden uutuuteni ovat iisoppi, veripeippi ja laventeli.
Klikkaa ole hyvä..
Tässä kollaasissa on ylhäällä vasemmalla hento laventelini, joka aukaisee kukkiaan. Odotan että niitä tulee lisää ja pääsen tekemään  hurmaavia kimppuja kuivamaan. Oikealla ylhäällä on rosmariini, se kaikkein mieluisin yrttini
Keskellä vasemmalla on uutuus, veripeippi, japanilaisten persilja, kuten myyjä minua valisti. Ja sen vieressä suursuosikki oregano. alhaalta löytyy tuttu tilli, jota käytän paljon ja pakastan hienonnettuna.
 Ja viimeisessä oikealla olevassa on sitten tämän päivän keittotarpeet. lipstikkaa ja juuri maasta nostettua sipulia sekä siihen käytettävää ruokakermaa.
 Ja keiton keitän suunnilleen tällä tavalla: ( mukailin taas pikkuisen omaan suuhun sopivaksi)
 1 kkp hienonnettuja lipstikan lehtiä, 3 varhaissipulia varsineen, 1 l vettä, 1 kasvisliemikuutio, 2-3 
 rkl vehnäjauhoja, ripaus sokeria ja valkopippuria, suolaa tarvittaessa. Ja lopuksi 1 dl Kippari savujuusto ruokakermaa (on laktoositonta) ja 1 dl kuohukermaa.
Valmistus menee näin: kuullota hienonnetut lipstikan lehdet ja sipulit voi-öljyseoksessa, lisää jauhot ja sekoita. Lisää vesi ja liemikuutio sekä mausteet. hauduta keittoa n. puoli tuntia. Lisää kermat, kuumenna ja nauti. Lisukkeiksi sopii krutongit, tuoreet sämpylät, paahdettu ruisleipä tms.


 Aiemmin en hoksannut tehdä lipstikasta mitään muuta kuin kuivattaa mausteeksi. Ja täältä blogistaniastahan tähänkin  keittoon ohjeita löysin.
 Kiitos Unelma ja muut kun patistelitte käyttämään. Nyt tämä keitto maistuu jopa ennakkoluuloiselle miehellekin erittäin hyvin.
 Hyvää viikonloppua, sään salliessa mustikoita poimimaan (ja vähän lisää mansikoitakin)

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Luonnosta löytää...

Nyt on aika poimia marjoja muualtakin kuin pelloilta. Viime lauantain saalis oli näitä lakkoja, tai suomuuraimia, hilloja, valokkeja......Tuli neljä litraa täysin kypsiä ja roskattomia  vitamiinipommeja.  Uudelle "metsästysreissulle" näiden perään mies juuri äsken lähti. Saas nähdä löytyykö, koska niitä on vähän tänä kesänä.
 Mustikat meillä vielä odottavat huomiseen, tai loppuviikkoon. Sato on nyt runsas, joten etsiä ei tarvitse.

Luonto myös kukkii edelleen ja peurankelloja  löytyy lenkkipolkujen varrelta paljon
 Lumpeet koristavat jokea valkoisenaan. Tänään yritin niitä kuvatakin  Mintun kanssa kierrellessä.
 Mutta ei oikein lähelle päässyt ja koirakin putosi jyrkänteeltä veteen, joten jatkoimme matkaa. Huomasin luontoon levinnen valkoisen akileijan. Ja sen haluaisin omaan pihaan noiden roosanväristen kaveriksi..


Ja sieltä se Minttu kömpii  pöpeliköstä tällä luontoretkellä. 

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Tapahtumarikkaita päiviä

Keskiviikkona saimme vieraaksemme lapsenlapsemme vanhempineen.  Neljänä päivänä ehdittiinkin paljon.. Mansikat maistuivat...
Syöntikilpailu
Leikkimökistä tuli taidepaja ja näin hienoa jälkeä siellä syntyi..
 Lisäksi ehdittiin käydä uimassa puhtaassa ja lämpimässa järvivedessä, ei haitannut vaikka vähän sateli.


Perjantaipäivää vietimme Kuopiossa. Käveltiin kaupungilla ja ihmeteltiin Mualiman navan, eli torin suurremonttia, joka jatkuu ties miten kauan..
Luonnontieteellinen museo oli ihmeitä täynnä ja  lapset viihtyivät, vaikka vähän pelottikin välillä, on mammutti niin suuri ja moni muukin siellä oli jännittävää.
 Elämyksiä oli paljon, kuten linnunlaulujen ja muiden luonnonäänien kuunteleminen samalla katsellen lintuja.
Karhujen maailma oli tosi kiinnostavaa ja kun vielä siellä talvipesässä joku mesikämmen veteli unia..
 Museovierailun jälkeen suunnattiin Puijolle ja ylös torniin. Se oli taas uusi ja ihmeellinen kokemus.
pikkuisen jännittää

Utuista

Kirkastuvaa
Korkealta näkee kaus, aina Vantaalle saakka, tuumasivat lapset. No ei nyt ihan  sinne kuitenkaan.
 Mutta kyllä ne maisemat ovat aina yhtä komeat, kävi siellä kuinka monta kertaa tahansa.
 Kotimatkalla kyselin mikä se oli parasta tällä kaupunkireissulla, vastaus oli kaikki.
 Eilinen lauantai puuhailtiin kotosalla ja uimareissulla. 
 Ja iltapäivällä lapset lähtivät käymään toisten isovanhempien luo ja kylpemään rantasaunassa.


Mummin ja ukin ilta huipentui mummin rakkaan ystävän 50-vuotispäivän vietossa. Juhla oli ihana ja lämminhenkinen, juuri niinkuin vain venäläiset juhlat parhaimmillaan ovat..Ruokaa, juomaa. kauniita puheita, laulua ja välillä ilon kyyneleitä juhlittavan poskilla...


Nyt lapset ja vanhempansa ovat matkalla kohti kotiansa. Hyvin viihtyivät täällä taas, koska molemmat ilmoittivat haluavansa olla täällä aina. 



keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Matkalaisia odotellen

Pian ovat pienet pirpanat vanhempineen täällä ja leikkimökkikin odottaa kesäasussaan omistajiaan.
 Heitä odotellessa tekaisin pari piirasta, suolaista ja makeaa. Klassinen muropohjainen mansikkapiiras ja kevyeen pohjataikinaan tavallinen kinkkujuustopiirakka. Tosin siihen sävelsin  taas noita omiani, eli täytteenä on  savukinkkua, paprikaa, persiljaa, ripaus valkosipulia ja Kippari-savujuusto ruokakermaa, munia ja lisäksi juustoraastetta
 Tuolta se näyttää uunissa paistuessaan, tuoksu on ihan jees.


Eilisen rankkasateen jälkiä tutkin myös. Vettä saimme kyllä riittävästi, reilun tunnin aikana sademittari oli täyttynyt, joten yli 50 milliä sitä tuli.
Jotkut kukat ovat maata vasten, mutta ruusut eivät moksikkaan kuten kuvassa näkyy. Päinvastoin, tämäkin Ingrid Bergman- lajike suorastaan tykkäsi..
  Nyt tulee taas vettä, näinköhän rantaleikit, joita lapset odottavat, jäävät. Toivotaan huomiseksi parempaa säätä...

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Kesäkelit jatkuvat..

Tämänkin viikon aloitimme hellesäässä ja oma viikonaloitukseni oli täällä..
Suontee-järven lämpöisessä uimavedessä. Kyllä kelpasi päivä aloittaa . Uimaseurana oli muutama ahven ja pääni yläpuolella liitelevä lokki.
 Aamupäivä on hurahtanut valokuvia lajitellessa, tuli otettua eilen iso määrä kuvia Kari Tapion muistomerkin paljastusjuhlasta. Noita kuvia pitäisi valita hänen lähisuvulleen annettavaksi.
Juhla oli koruton, mutta vaikuttava. Ja yleisöä oli paikalla arvioiden mukan 1500. Kyllä sen sielläkin näki miten rakastettu laulaja oli. Nenäliinat olivat monelle tarpeen...
 Nuorimman pojan, Joonan sanoin "Hän korosti aina sitä mistä on kotoisin, Kari Jalkanen , Suonenjoen Vasama ja sisärata"
 Muutama kuva eiliseltä



Jani ja Joona
Muistomerkin paljastuksen jälkeen yleisö siirtyi karnevaalialueella kuuntelemaan Janin konserttia. Hyvin lauloi, vetäisi ensimmäiseksi isänsä hitin Aaveratsastajat, ja kunhan aikaa kuluu luulenpa hänen kehittyvän erinomaiseksi  esiintyjäksi. Valitettavasti ukkosenilma oli lähellä, joten katsoin parhaaksi lähteä kotiin ennen myrskyn puhkeamista.
 Maakuntalehti oli tänään huomioinut tapahtuman näyttävästi,


Alkanut viikko on taas mukavia tapahtumia täynnä, keskiviikkona saapuvat mummin kullanmurut ja viikonloppuna juhlitaan ystäväni merkkipäivää...
Ja tietenkin mansikoita riittää nyt joka päivälle.