tiistai 30. elokuuta 2011

Siivekkäitä ...

Pihapiiri on ollut täynnä siivekkäitä viime aikoina. Ja optimistisena kuvittelen vielä onnistuvani saamaan linnuista oikein hyvän lähikuvan. Uskollisesti istun pihatuolissa kamera valmiina, mutta kun ei niin ei..Siellä ne taas istuvat korkealla männyn latvassa ilkkumassa epäonniselle kuvaajalle,   tai piileskelevät tiheässä tuijassa syömässä siemeniä.


Mutta jos ei oman pihan linnut , niin korvauksesta sitten puutarhamyymälän papukaija..   Siellä  se oikein poseerasi häkissään ja jotain asiaakin oli, en vaan ymmärtänyt mitä tahtoi sanoa.
 Toiset pihan siivekkäät eli lukuisat perhoset,  taas suostuvat yhteistyöhön
Sveisin minttu kerää perhosia ja muita hyönteisiä tosi paljon. Ei se mikään kovin kaunis kasvina ole, mutta perhosien takia annan sen rehottaa ja levitä varaston seinustalla.
Toinen hyönteisten ja myöhemmin lintujen suosikkikasvi on aurigonkukka ja nyt niitä on  ja monenvärisiä. tykästyin viime kesänä punaiseen perinteisen keltaisen lisäksi.

 
 Keltaisia auringonkukkia löytyy  täältä. Nostalgista musiikkia ajalta jolloin vielä kirjoitettiin oikeita kirjeitä ja niitä oli niin ihana saada.  
Siivekkäistä puheenollen, vieläköhän on kirjekyyhkysiä viemässä viestejä?

lauantai 27. elokuuta 2011

Elonkorjuun aika!

Vähän joka puolella vietetään tämän viikonlopun aikaan sadonkorjuujuhlia.  Me kävimme katsastamassa kesän satoa täällä!
Paikkahan on mualiman napa, joka oli täynnä  satoa pelloilta, puutarhoista ja metsistä. Sää suosi tapahtumaa ja hyväntuulista väkeä oli kertynyt paikalle tuhansittain. Erityisen suosittu oli neuvontajärjestöjen teltta, ja sienineuvonta  näyttelyineen. Nyt ovat savolaismetsät täynnä sienia ja lajirunsautta löytyy harvinaisen paljon.

 Itsekin pääsin haistelemaan tuoksuvalmuskaa ja opin erottamaan kumpi on ukon- ja akansieni.
Eli ukonsieni se tuossa kuvassa on..Herkullinen ruokasieni ja komea katsella. Tämänkin lakin läpimitta oli n.25-30 cm.
Viime syksyn löytö
Maa- ja kotitalousnaisten neuvonta on tällä kertaa keskittynyt  rukiin ylistykseen. Tarjolla oli oikeaa kunnon ruispuuroa ja yleisö pääsi seuraamaan työnäytöksessä kuinka se  kunnon ruisleipä syntyy.
Nostalginen olo tuli taas, kun seurasi taitavien käsien  pyöritellessä taikinasta komeita limppuja.
Lapsuus-ja nuoruusvuosiini niin tuttua, kun omasta viljasta leivät valmistettiin, ja itsekin pääsi jo pikkutyttönä sitä taitoa opettelemaan.


Kaupungintalon ympäristöön oli koottu olonkorjuujuhlaa, jossa oli kaikkea mahdollista, hieronnasta terveysneuvontaan ja tietenkin myytävää laidasta laitaan.  


Oma olo korjaantui kyllä katsellessa  kesän sadosta notkuvia toripöytiä ja kukkaloistoa.


              
                                     

torstai 25. elokuuta 2011

Sumu yllätti

Aamuisen pyöräretken aikaan nousi melkoinen sumu, eteenpäin näki muutaman kymmenen metriä.
 Joenranta näyttää aurinkoisina kesäpäivinä  parhaat puolensa


Tämänaamuiset näkymät olivat hieman erilaiset..


 Harmaata, sumuista säätä onkin ollut koko päivän. Onneksi pihassa kukat vielä jaksavat ilahduttaa. Daaliat ovat tulleet "hulluiksi". Korkeutta on  liki pari metriä. Mittasin oikein. Eivät ole lannistuneet sateesta, jota on  tullut välillä rankasti. Kukkivat kyllä tänä vuonna yöpakkasiin asti.
 Syksy kumminkin on ihan pian ja pensaissa ja puissa joka päivä ruskan värit lisääntyvät. Pihavaahterat alkavat ensin..Sumun keskeltä pilkotti iloista väriä.


Antaa syksyn tulla.  




keskiviikko 24. elokuuta 2011

Kaunis tunnustus!

Kiitos mummeli, kun muistit tällä kukkasella. Se tuo valoa  pilviseen sadepäivään.
Tehtävänä tällä kertaa on nimetä kymmenen suosikkia ja nyt ne ovat  seuraavanlaisia:


1. Suosikkiväri: Lämmin punainen
2. Suosikkieläin: Koira tietenkin.
3. Suosikkinumero: Seitsemän. olenhan syntynyt seitsemäs päivä.
4. Suosikki alkoholiton juoma: Kahvi
5: Facebook vai Twitter: Ei kumpikaan.
6. Intohimosi: Kirjat ja suklaa, vieläpä yhtä aikaa usein.
7. Saada vai antaa: Antaa.
8. Suosikkikuvio: Pyöreä.
9. Suosikki viikonpäivä: Lauantai 
10. Suosikkikukka: Ruusu


Haluaisin ojentaa tämän värikkään kukkasen kaikille, jotka sitä eivät vielä ole saaneet. Olkaa hyvä!



tiistai 23. elokuuta 2011

Liikutaan luonnossa

Noilta metsäretkiltä löytää muutakin kuin suuhunpantavaa.  Hienoja käpyjä ja luonnon muovaamia kummajaisia. 
Onkohan tässä mäyrä, näätä, vai niiden risteys?
 Kiipeilypuu. Ihan selvästi karhunpoikanen..
                                       Mikäs tuo sitten lienee? 


Syyskesä on hienoa aikaa liikkkua luonnossa. Lämpimät värit lisääntyvät päivä päivältä.


Pihlajanmarjoja täällä on kohtalaisen paljon ja ruusun kiulukoita. Linnuille riittää evästä. 


  Metsämarjoja on, puolukoita, mustikoitakin, ja juolukkaa, variksenmarjaa.
 Jotkut jo poimivat puolukoita. Me odotamme vielä..


Kyllä luonnossa viihtyy, tuumaa lenkkikaveri

lauantai 20. elokuuta 2011

Ullakkojen kätköistä: Lehtikatsaus

Me Naiset. 1962 ja 2011
Jotain etsin ullakolta ja silmiini osui lehtinippuja.  Me Naisia 60-luvun alkuvuosilta, Viikkosanomia jokunen samalta ajalta ja Seuroja 50-luvulta. 
Nyt sitten näitä lueskelen innoissani ja vertailen mikä on muuttunut.
Mitäs naistenlehtien suosioissa olikaan vuonna -62? 


Kuninkaallisia vauvauutisia. Eipä maailma hirveästi olekaan muuttunut. Samat uutisethan ne nytkin kiinnostaa, kun iltapäivälehtien lööpit hehkuttavat Ruotsin tulevasta vauvasta sivukaupalla.

 Entäpä muut aikakausilehdet sitten? Äitini tilasi Seuraa niin kauan kuin eli. Muutamia on säästynyt   näihin päiviin asti
Ja vuoden -55 lehdestä luin huvittavan reportaasin miten perheenisä selviää kodin- ja lastenhoidosta. Näin vuonna 1955.
-Porsaita äidin oomme kaikki-
"Sanasta miestä, sarvesta härkää. Isä tuli luvanneksi äidille vapaapäivän, ja kun tuli sitten talvi ja tiistai, lupaus kaivettiin esille. Mikäs auttoi...sanasta miestä..
 Tämä on traagillinen kertomus erään aviomiehen kovasta kohtalosta eräänä iltarupeamana. Eipä silti, etteikö mies siihen itse ehdoin tahdoin antautunut, mutta kuitenkin. Kohtalotoverit jalossa maskuliinisuvussa- ehkäpä itse äitikultakin- todistavat, ettei kerronta poikkea totuudesta. Tälläinen on tosiaan äidittömän perheen isällinen ilta yhdessä Tuulan, Karin ja Juhanin kanssa"


Luulenpa että nykyisät pärjäävät hieman paremmin arkisissa askareissa, vai mitä?

Kurkistanpa Viikkosanomat nimiseen lehteen. Se oli isäni suosikki ja tiasi sitä niin kauan kun se ilmestyi.
 Lehti jota selailen on vuodelta 1965,  ja siitä löytyi mielenkiintoinen kuva
Kuvassa ovat suurmiehemme Runeberg ja Topelius.  J. C. Librin valokuva vuodelta 1863. Todellista historiaa valokuvauksen alkuajoilta. Kuvaan liittyvästä jutusta pieni lainaus:
-Helmikuussa 1863 käydessään Helsingissä, runoilija pistäytyi vuorimestarin (F. Tengström) kanssa tapaamassa Topeliusta. Lähdettäessä Tengsröm kutsui herrat virastoonsa vuorihallitukseen katsomaan joitain kokoelmia. vuorimestarilla oli viekkaus mielessä, hänellä oli valokuvaaja valmiina. Runoilijat istutettiin sohvaan ja tulosta pidetään hyvin onnistuneena-


Hieman helpompaa on valokuvaaminen tänä päivänä... 

Vielä palaan Me Naiset lehtiin hetkeksi, löysin palstan missä ihmiset ovat voineet valittaa, eli nimeltään purinapalsta. 
Vuonna -62 valitettiin lastenkasvatuksesta, kuten nykyisinkin, nuorten tyttöjen liiallisesta meikkaamisesta ja monesta muusta. Esimerkki: -Vihaan näitä nykyaikaisia valintamyymälöitä. Mitä ideaa on sulloa paljon tavaraa pieneen tilaan. Etsi siinä sitten omin päin ja vainukoiran tavoin mistä tarvitsemasi tuotteet löytyvät. Ja kassan luona pitää kumminkin odottaa pitkästymiseen asti-

Nämä lehdet säilytän nyt visusti ihan jossain muualla kuin ullakolla pölyttymässä.
  Musiikkia noilta kymmeniltä

torstai 18. elokuuta 2011

Luonto antaa satoaan

Sieniä, kaloja ja marjoja. Kyllä kelpaa.  Eilisen ja toissa päivän luonnonantimia on sienet ja isot ahvenet. Tänään sadepäivänä on ollut sienten jatkojalostusta. Kanttarellit ja rouskut on säilötty. Ahvenista osa popsittiin eilen tattien ollessa kyytipoikana ja loput fileet odottavat pakkasessa sunnuntaita.
 Tänään herkutellaan sienisalaatilla (kuvassa näyttää siltä että roskia olisi päällä, mutta se tumma on veripeippiä, japanilaisten persiljaa) Sienten lisäksi kuumia, vastakeitettyjä punajuuria ja viimeiset siiklit omalta pieneltä perunamaalta.


Punajuurista tulikin mieleeni eräs havaintoesitys noin kymmenen kiloa ja vähän enemmän vuosia sitten.


Opiskeluaikana jouduttiin harjoittelemaan tämän tästä yleisön edessä. Itse sain työparikseni ihanan rauhallisen nuoren naisen, joten toinen toistamme tukien mentiin nekin koettelemukset läpi. Ensimmäiset kerrat olivat tosi vaikeita  jännittämisen takia, mutta hyvin meni ja kiitostakin  saatiin.  Lehtijuttukin maakuntalehteen. Tottakai virheitäkin tuli ja niitä  sitten kollegat porukalla ruotivat, joita korvat punaisina joutui kuulemaan. Voi niitä aikoja.


 Silloin punajuuresta valmistetut ruoat olivat vielä harvinaisia, joten se herätti kiinnostusta. Ja kyllähän me tehtiin varmaan kynmmenen eri variaatiota tuosta herkkujuuresta tuoremehusta alkaen.
 Eräs ohje tuolta ajalta


Sinihomejuusto-smetanakastikkeessa haudutetut punajuuret (4:lle)


3 dl vettä, 2,5 rk vehnjauhoja, 6 säilöttyä punajuurta kuutioina
0.75 dl smetanaa, 75 g sinihomejuustoa, persiljaa
Sekoita jauhot kylmän veteen, kuumenna sekoittaen ja keitä n. 5 min. Lisää kuutioidut punajuret, kuumenna,  lisää juusto ja smetana, kuumenna. Ripottele pinnalle runsaasti persiljaa.
 Tarjoa esim. kala- kaali- tai jauheliharuokien lisukkeena.


Muukin syksyn sato on parhaimmillaan. Nautitaan niistä.







tiistai 16. elokuuta 2011

Vantaalla ja vähän Helsingissäkin. Osa 2

Sunnuntain aamupäivän aikaan lähdettiin koko porukka Koiramäen pajutallille. Paikka sijaitsee Tuusulan puolella muutaman kilometrin päässä heidän kotoaan. Miten viehättävä paikka, vanha maalaismiljöö. Lapset ovat käyneet siellä pari kertaa aiemminkin, joten intoa täynnä he halusivat esitellä sitä mummille ja ukille.  Ja kyllä kannattikin...
Paju taipuu taitajien käsissä, ei voi kuin ihailla......Voisiko uskoa että nämäkin hevoset ovat käsityötä. 


 Ja mitä muuta näimme ...Lintuja ja muita eläimiä, peikkometsän ihmeitä..


Lapset nauttivat, varsinkin peikkometsästä, siellä ei tarvinnut pelätä. Luonnonmateriaaleista tehdyt hahmot ovat kerrassaan hellyttäviä, kuten kiipeilevät ja keinuvat peikot.
Sekä tietenkin Koiramäen oma väki
Lasten  riemua oli mukava katsella ja kyllä me aikuisetkin siellä viihdyimme. Aikaa oli vain liian vähän tällä kertaa, kun piti kiirehtiä kotimatkalle. Toisaalta hyväkin, eipä sortunut tekemään heräteostoksia liikaa, jotain pientä kumminkin tarttui mukaan...
Ensi kerralla sitten enemmän aikaa. Viehättävä paikka ja kahvilassa tuoksui tuore kahvi ja kaneli.




maanantai 15. elokuuta 2011

Jälleen Vantaalla ja Helsingissäkin osa 1

Perjantaina ajeltiin jälleen kerran tervehtimään lapsenlapsia ja heidän vanhempiaan pääkaupunkiseudulle. Mukavaa oli, vaikka välillä kiirettäkin piti. Lauantaiksi oli alustava suunnitelma tehdä retki koko porukalla johonkin monista mielenkiintoisista käyntikohteista. Suomenlinaa mietittiin, mutta tuli muutos suunnitelmiin. Koiramme oli jostain saanut rajun vatsataudin ja  kun Minttua ei oikein voinut yksin jättää moniksi tunneiksi.
Päätettiin tehdä tyttöjen reissu Helsingin merellisiin maisemiin ja pojat tekivät oman retkensä Ilmailumuseoon, jossa on koettavaa isoille ja pienille miehille.
Meillä tytöillä olikin oikein kiva päivä ja seuraavat kuvat kertokoot...
Kävely kohti Kaivopuistoa, kauniita rakennuksia ja vehreyttä
Kaivohuoneen upeita kukkaistutuksia
Lapsen iloa, kun sai juosta pitkin avaraa puistoa
Tähtitornin alueella piknikin viettäjiä



Patsaita ja muistomerkkejä, joita lapsi tutki innokkaasti ja lukien ihan itse tekstit
Vilkasta vesiliikennettä, varsinkin purjeveneitä  todella paljon
Merta piti päästä tutkimaan oikein kunnolla...
Ja jotkut katselivat sitä päät alaspäin. Hurjaa touhua tuo benjihyppy, korkealta tulivat alas.

Pieni kahvi-ja jäätelöpaussi Cafe Ursulassa katsellen vastapäätä olevaa Suomenlinnaa ja taas jatkettiin matkaa


Kauniita rakennuksia riittää  ja laivoja. Etelä-satamasta hypättiin ratikkaan ja huristeltiin pitkin kaupunkia. Mummille mukava elämys sekin. Ja kun vielä söimme hyvän lounaan ja kävimme Stokkan leluosastolla, niin retki oikein onnistunut kaikken tyttöjen mielestä.
Mintunkin vatsa oli rauhoittunut ja pojat päässet omalle reissulleen, joka oli ollut mieluinen  etenkin 3-vuotiaalle, joka oli päässyt helikopterin kyytiin...