tiistai 27. syyskuuta 2011

Marjoja ja sieniä edelleen..

Luulin jo säilöntäkauden loppuvan, mutta vielä mitä. Puolukoita, sieniä, niitä riittää. Alkavat varastot täyttyä.
 Sunnuntain sienistä leivoin piirasta iltapalaksi ja osan pistin kuivúmaan. Puolukoista syntyi tuoremehua viinihapon avulla ja survoin  loput sokerin kera soseeksi.
 Sienipiiraaseen katselin täytteeksi jääkaapista löytyvää, joten olkoot se nyt nimeltänsä sitä sun tätä Ruskapiiras a'la Riitta.
 Ja näin sen tein
 Pohja: 
50 g voita, 1,5 dl hiivaleipäjauhoja, 0.5 dl perunasosehiutaleita
1 tl leivinjauhetta, vajaa ½ tl suolaa, 1 dl laktoositonta maitojuomaa
Täyte:
n. ½ l suppilovahveroita, 2 keskikokoista porkkanaa karkeana raasteena
2 isohkoa sipulia hienonnettuna, puolikas punaista paprikaa, öljyä ja voita paistamiseen.
 1 rkl hunajaa, mustapippuria, suolaa maun mukaan
Päälle:
 150 g eestiläistä savujuustoa raasteena., 2 munaa, 1dl laktoositonta kuohukermaa ja 1 dl laktoositonta maitojuomaa. ripaus paprikajauhetta (suolaa) Savujuustoraasteen voi jättää pois, jos käyttää kerman ja maidon sijasta Kippari-savujuusto ruokakermaa.
 Pohjataikina:
 Sekoita pohjan kuivat aineet pehmeään voihin ja lisää maito. Sekoita tasaiseksi ja jätä odottamaan täytteen valmistuksen ajaksi.
Täyte:
 Freesaa sieniä pannulla niin kaun kuin neste on haihtunut. Lisää rasva ja sipulit ja porkkanaraaste. Kääntele kunnes hieman paistuvat ja lisää paprika pieninä kuutioina. Hauduta hetki ja mausta sopivaksi.
 Taputtele pohjataikina voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Lisää täyte ja  kaada sen päälle munamaitoseos, johon juustoraaste on sekoitettu.
Paista .200 asteessa 30-40 min.
Lisäkkeeksi sopii raikas salaatti.




       Tänään sataa ja tuulee, joten ruska-aika taitaa pian olla ohitse,
        lehdet lentävät puista siihen malliin. Sieniaika jatkuu...
                                        


  

maanantai 26. syyskuuta 2011

Viikon alkaessa

Syyssää näyttää parhaat puolensa. Niinpä läksin pyöräilemään arkisille asioille, kirjastoon ja ruokakauppaan. Kameran otin mukaan ja samalla reissulla keskustassa olevan lammen rannalle katselemaan syysluonnnon kauneutta. 
                       Urheilukentän varrelta laskeuduin alas...
                           Tikka oli aloittanut arkiviikon myös ruoan hankinnassa
                                Tyyntä ja luonnonrauhaa melkein keskellä kaupunkia
                                                 Ja lisää
                                         Vielä kerran,,,

 Kirjastoreissukin onnisti. Erään lempikirjailijani uutuus odotti ottajaansa. Ja olin sen ensimmäinen lainaaja.


Tällä viikolla en tosin ehdi kirjaan tarttua, kesken on sivupalkissa oleva, jonka aion lukea tänään loppuun. Puolivälissä viikkoa matkaamme jälleen eteläiseen osaan maata muutamaksi päiväksi. 

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Ystävyydestä!

Kiitos Nenunen ja Aikatherine tästä mukavasta ystävyyden tunnustuksesta.  Tahtoisin jakaa tämän niin monille eteenpäin, joten en nimeä ketään erikseen. .. Näillä Elina Karjalaisen Uppo -Nallen sanoin, oikein hyvää aurinkoista sunnuntaita ystävät:
-Mitä voisi lahjoittaa sille, joka omistaa jo kissankellon, vanamon säteet, kevätauringon.
-Jolla on talvi ja syys.
 -Kävisikö ystävyys-

lauantai 24. syyskuuta 2011

Sadepäivien puuhastelua

 Tämän päivän tihkusateinen sää ei innosta pahemmin pihan syystöihin. Niinpä nostin esille  vanhat kauniit puurasiat, joissa on vanhoja valokuvia..
Isompi on tädin jäämistöstä ja nyt ajattelin käydä valokuvat tarkkaan läpi ja poistaa kaikki kuvat, joissa on aivan tuntemattomia henkilöitä. Tädin tuttavien perhekuvia, kiitoskuvia, hautajaiskuvia ja  matkakuvia. Vanhimmat kuvat -40 ja-50 luvulta, sekä aiemmilta vuosikymmeniltä, säästän kaikki. Samoin kuin sukulaisten ja henkilöiden jotka ovat tutuiksi tulleet.


Näitä selatessani, etsin tietoisesti kuvia joissa olisi kuvattu jotain toimintaa, työntekoa ja sen sellaista. Mutta aika vähän niitä on.  Mukavia muita muistoja senkin edestä ja muutaman skannasin...
Lapsuusmuistoja 50-luvulta...


Siella sitä oltiin heinätöissä, hoideltiin kotieläimiä..  Tulipa jälleen nostalginen olo. Eipä ole näilläkään vainioilla enää heinäntekoa. Puun taimet sinne isä istutti jo kolmekymmentä vuotta sitten.


Ylläolevan lahoavan riihen kuvasin elokuun sumuisena aamuna. Se ei liity lapsuusmaisemiini.



keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Vaahteran lehtiä...

Pihallamme oli kaksi vaahteraa, Nyt ei ole enää kuin yksi. Tuntuu omituiselta kun katselee tyhjää tontin reunaa. Miten monet kerrat tuli ihasteltua sen latvuksia keväisin, lehtien ja kukkien puhjettua keltavihreään
Ja syksyisin sen väriloistoa, ensin muutamaa värikästä lehteä ja yhä enemmän lisääntyvää värimaailmaa
Nyt puusta on jäljellä kanto, kasa oksia ja värikkäät viimeiset lehdet maassa.

Nyt tyhjään paikkaan pitäisi suunnitella jotain toista, vähän pienempää  puuta. Olisiko se  Mognolian vaahtera vai joku muu. Keväällä vasta ajateltiin istuttaa. Aikaa on siis harkita..
Toki pihassa on muutama muukin puu sen jäljelle jääneen vaahteran lisäksi, koivu ja pari isoa tuijaa. Ne saavat olla rauhassa moottorisahalta.  Varsinkin tuijat ovat lintujen suosiossa. Tänäänkin kävi sellainen kuhina tiheässä oksistossa, kun pikkulintujen parvi siellä siemenien kimpussa ahersi.




Vähemmän on vaahteran lehtiä siivottavana kuin menneinä syksyinä. Olisin sitä mielelläni kyllä tehnyt. Mutta puu oli vaurioitunut ja voinut kaatua talon päälle. joten sen aika oli mennä..


  Lisää syystunnelmia täältä





maanantai 19. syyskuuta 2011

Kaunista syksyä

Olipa eilen oikea ulkoilijan toivesää ja siitä piti ottaa kaikki irti. Päivällä pyörälenkille ja kamera mukaan...
Läheinen joenrantamaisema oli huikaisevan kaunis.  Pyöräilin vähän kauempana sijaitseviin  rantamaisemiin katselemaan näkyisikö saukkoperhettä, joka siellä asusteli keväällä. 


Ei siellä saukkoja näkynyt, mutta hienoa luontoa senkin edestä. Sunnuntain rauha oli rikkumaton vaikka ysitie onkin melkein vieressä.


Illalla auringon laskiessa kävimme vanhan teollisuustaajaman, Iisveden, Asemalahdella katselemassa järvenselkää.
 Ei kulje junat enää puutavaralastissa tälle asemalle. Onneksi rakennus on kunnostettu ja osin asuin- ja yrityskäytössä.
 Pikkuisen myöhästyttiin, aurinko oli ehtinyt painua puiden taa, mutta kaunista  oli.



 Tänään päivä valkeni eilisen kaltaisena hallayön jälkeen. Ja halla vei paljon pihan kukkasista ja se tietää pihapuuhia tälle päivälle. 
                                               

lauantai 17. syyskuuta 2011

Ruusuinen tunnustus

Kiitos mummelille kauniista ruusuista, jotka eilen sain. Ja kuten tapana on, tähänkin liittyi muutama kysymys omista mieltymyksistä,
Tässäpä nämä viisi vastausta..


1.Lempiruokani: Vaihtelee sesongin mukaan, näin syksyllä  kasvikset, hedelmät, marjat, sienet ja kala eri tavoin valmistettuna ja ihan sellaisenaan.


2. Lempimakeiseni: On ehdottomasti suklaa.  Tämä uutuus oli oikein hyvää...
3. Lempilukemiseni: kotimainen ja ulkomainen proosa. Vaikeaa valita jotain ykkössuosikkia, niitä on niin paljon.
4. Mieleisin paikka tehdä käsitöitä: Nykyisin teen hyvin vähän käsitöitä, mutta sohvannurkka on ihan mukava paikka ja samalla voi vilkuilla televisiota.
5. Lempielokuvani: Monta hyvää, mutta klassikoista yksi suosikkini on Casablanca ja uudemmista The Queen Helen Mirrenin loistavan roolisuorituksen vuoksi
 
  Tavoistani poiketen, tällä kertaa  nimeän blogit joille haluan ojentaa ruusukimpun.  Olkaa hyvä!
 Katja-Lumiomenalle
 Leena Lumille
 Anja Reginan aittaan
 Unelmalle Mamman maailmaan 
 Ja Aili-mummolle erikoisesti tänään kun nimipäivää vietät!

torstai 15. syyskuuta 2011

Kiitos kirjasta

Sain viime viikonloppuna tyttäreltä tuliaiseksi Mirjami Hietalan uusimman kirjan Isoveli.
Kirjaa odotin luettavaksi innolla ja päätin että jotain arviota siitä teen. Kirja kertoo kahden naisen, äidin ja tyttären kertomana Veikosta, sokeasta ja kehitysvammaisesta perheen esikoisesta. Sota-ajasta, ja ajasta jolloin sisar ottaa vastuun veljestään vanhempien kuoltua. 
 Mutta en taida pystyä arviota tekemään., Teos tulee niin liki omaa elämääni monessa. Kirjailija on kaukainen sukulaiseni ja muistan hänen perheensä jokakesäiset vierailut kotonani, Enolassa, kuten sanoivat.  
Lukukokemus tuo taas niin lähelle ne tuntemukset mitä vain äiti kokee vammaista lasta hoitaessaan. Meidän vanhin lapsemme, poika, syntyi hoitovirheen vuoksi monivammaisena ja vaikeahoitoisuuden takia hän vietti kahdeksanvuotiaasta alkaen elämänsä laitoshoidossa ja nukkui pois  melkein kuusi vuotta sitten. Ei ole päivää ettenkö häntä muistele.
 Kehitysvammaisuutta pohdin tänäänkin aamulenkilläni. Mietin kuinka paljon heidän elämänsä on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikaan. Osa käy töissä ja harrastaa ihan sitä samaa mitä ns. terveet. Kohtaan heitä päivittäin, koska lähistöllä sijaitsee kaksi palvelutaloa. Vaihdetaan kuulumisia ja iloitaan tulevista tapahtumista ja retkista. Toisille tuottaa suurta iloa päästä silittelemään Minttua. 
Kirja kirvoittaa myös monta muuta muistoa. Niinpä kirkon ohikulkiessani muistui mieleeni kuinka mekin lapsena käytiin  siinä kirjan suuressa keltaisessa talossa seuroissa ja Siionin virsiä veisattiin  muiden mukana, vaikka ei niitä kotonani laulettukaan..
 Muistot muistakin sukulaisista ovat nyt vahvoja, kuten kuvassa näkyvän kaatuneiden muistopatsaan tekijästä, isäni Heikki-serkusta.
 Kirja pysyy mielessäni pitkään. Leenan blogissa taannoin kyseltiin lukijoiden sielunkirjoista  Tämä teos on minulle sellainen.
 Lukekaa  Katjan arvio tästä teoksesta.
Mirjami Hietalalta on ilmestynyt kuusi aikuisten romaania. Kaikista olen pitänyt.



tiistai 13. syyskuuta 2011

Maalaismaisemaa ja veden viljaa

Eilen oli vielä kesäinen päivä ja hieno ulkoilupäiväkin. Mies läksi kalareissulle kaverinsa kanssa, toiveena saada jälleen  isoja ahvenia...
Itse lähdin Mintun kanssa heti aamusta lenkille vähän eri suuntaan kuin tavallisesti. Joen toiselta puolelta katselimme maalaismaisemaa ja laitumilla olevaa nautakarjaa.


                                       Kauniita ruskan värejä joen törmällä


Kalamiesten saapuminen reissultaan meni myöhäiseen iltapäivään. olivat joutuneet myrskyn silmään ja poistulo sitten kasteli miehet läpimäriksi, Saalista oli tullut, yli 11 kg isoja ahvenia ja 1 kuhakin. Meille jäi siivottava saalista yli 5 kg. Komeita fileitä on jääkaapissa odottamassa ruoaksi valmistamista. Osa pakastettu  tulevaa käyttöa odottamaan


Nyt tutkailen kuvassa olevaa mainiota Savolaeasta keittokirjaa ja ehkäpä seuraavan ohjeen mukaan tällä kertaa fileistä valmistuu oikea herkkuateria

                          Ahventa rukkiin aromilla (5:lle)


0,750 g ahvenfileitä, ½ rkl suolaa, 1 tl sitruunapippuria,
1 dl vehnäjauhoja, 1 kananmuna, 75 g hapankorppuja ½ dl rypsiöljyä,
50 g voita ½ sitruunaa, tilliä ja ruohosipulia


Mausta ruodottomat kalafileet. Jauha hapankorput hienoksi esim monitoimikoneella tai sauvasekoittimella ja siivilöi ne.  Kasta fileet jauhoihin, munaan ja ruiskorppujauhelmaan. Paista rapeiksi pinnalta ja mehukkaiksi sisältä.
Koristele ruosipulilla, tillillä ja sitruunalla.
Tarjoa esim. muhennetun punajuuren, lohkoperunoiden ja sienimuhennoksen kera.
Hyvää ruokahalua

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Tapahtumarikas viikonloppu

Perjantaina saimme jälleen mieluisia vieraita viikonlopun viettoon, kun lapsenlapsemme vanhempineen ajelivat Vantaalta katsomaan savolaisia syysmaisemia.
Kaikki kesän jäljiltä olevat leikkikalut otettiin käyttöön, leikkimökissä taas maalattiin uusia taideteoksia mummille ja ukille ja tietenkin Minttu oli aina yhtä rakas...


Lauantai oli  täynnä toimintaa, Kuopioon heti aamupäivästä. Ensin vierailuja tuttujen luona. Sen jälkeen mummi ja ukki suuntasivat jokasyksyiseen Kalaryssäykseen satamatorille




Tapahtuma on kolmipäiväinen ja kerää vuosi vuodelta enemmän kävijöitä Kallaveden rannalle. Sää suosi jälleen, mitä nyt pieni sadekuuro sattui poislähtiessä.
Kala oli tänäkin vuonna se pääasia. Paljon oli taas kaikenlaisia kalajalosteita myytävänä, lähinnä rannikkoseuduilta., Ahvenanmaata myöten. toki oman alueen tuotteita myös näkyi jonkun verran.
  Olihan siellä myös eläviä kaloja, kuten kaviaarikala sampi, jonka kasvatusta on aloiteltu Varkaudessakin. Jo kuulemma tuottavat tuota arvokasta herkkua..

Kotiinpaluun jälkeen piti vielä tehdä pieni metsäretki, jota joulutyttä oli kovin odottanut. Aurinko paistoi jo matalalta , kun sinne metsän poluille ehdittiin. 


Ja pääsihän lapsi poimimaan puolukoita ja sieniäkin. Ihmettelemään naavaisia puita. Nauttimaan eväitäkin. Päivän päätteeksi saunaan ja unten maille. Ja me aikuiset jatkettiin iltaa maistellen  päivällä ostamiamme kalaherkkuja, hiillostettua siikaa, savusiikaa ym, Ahvenamaan makean mustan leivän kera...




Tänään  vielä ehdittiin leikkiä yhdessä, kokeilla miten hatut sopivat päähän... Lähtömusiikki, soitot ja laulut vanhoilla sähköuruilla..... Heippa seuraavaan kertaan!

torstai 8. syyskuuta 2011

Säilöntäaikaa..

Sieniä, marjoja, vihanneksiä hedelmiä... Kaikkea on nyt runsain mitoin ja aika moni ahertaa keittiössä saadakseen satoansa talteen.
Tomaatti on tuottanut runsaan sadon, mutta kaikki hedelmät eivät ehdi kypsyä tänäkään syksynä, osa jää vihreiksi. Mutta ei hätää, tällä ohjeella niistä voi tehdä makoisaa ..


    Vihreät tomaatit


1 kg vihreitä tomaatteja
1 l vettä
1 rkl suolaa
n. 700 g sipulia


Mausteliemi:
6 dl vettä
3 dl väkiviinaetikkaa 
3 dl sokeria
1 kanelitanko, 1 muskotinkukka, 5 mausteneilikkaa


1. Pistele tomaati esim haarukalla, etteivät kuoret irtoa. Keitä puolikypsiksi (n.20 min) suolavedessä. Kaada vesi pois.
2. Kiehauta mausteliemen ainekset  (lisää mausteet sideharsopussissa)
3. Lisää mausteliemeen esikeitetyt tomaatit ja suikaloitu sipuli. Keitä kunnes tomaatit ja sipulit ovat kypsiä (n. 15 min) Tölkitä kuumana liemineen hyvin pestyihin kuumiin tölkkeihin.
Säilytä kylmässä.


Kuvassa on tomaattien lisäksi Leena Lumin ohjeella tehtyä luumuhilloa punaisista luumuista, on muuten hyvää!

Syyskuun kuvia

 Metsään mentiin, sieniä on ja paljon. Nyt kävi niin etten tunnistanut kaikkia lajeja...





Vaikka oli "sienikoirakin" mukana. Sen verran asia vaivasi mieltä että on varman tehtävä uusi reissu tutkimaan onko tuossa toiseksi alimmassa kuvassa joku valmuska vai mikä? 


Harjoittelin kuvaamista pimeällä pihalla. Käytin salamaa ja iso auringonkukka tuli kuin tulikin kuvaan..


Pihan vaahteran värikkäät lehdet, kokeilin niidenkin kuvaamista.. Hieman lisää harjoitusta tarvitsee vielä..


 Ja sitä harjoitusta jatkoin, kun  kuu nousi oranssin hehkuisena puiden takaa


Ei oikein puiden takaa näkynyt kunnolla, joten kipaisu läheiselle pimeälle polulle..
Jopa rupesi näkymään..
                                            Erivärinen kuu...