lauantai 29. lokakuuta 2011

Lauantaina leivotaan

Aamupäivän reilu pari tuntia sujui piirakoita pyöritellessä. Pitkään aikaan ei tuo pulikan pyörittäminen ole kiinnostanutkaan, joten nyt oli aika saada pakastimeen jotain varatarjottavaa.
Nämä perinneleivonnaiset maistuvat edelleen kaikkien suissa ja osa tuleekin syötyä heti lämpiminä.
 Saman uuniin lämpöön lykkäsin mustikkapiirasta viikonlopun makeaksi kahvileiväksi.  Nopea herkku ja vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa auttaa makean nälkään.


Piiraiden paiston välillä pistin sopan kiehumaan, tällä kertaa punajuurisosekeittoa. Jääkaapista löytyi tarpeet seuraavanlaiseen keittoon.


                                Punajuurisosekeitto 4:lle


                     0.8 l vettä, 1 kasvisliemikuutio
                    3 isoa keitettyä ja kuorittua punajuurta
                    n. 10 cm pala purjoa, 150-200 g parsakaalia
                    1 pieni valkosipulin kynsi
                    n. 1 dl kuohukermaa (hyla)
                    50 g maustettua tuorejuustoa (kreikkalainen valkosipuli)
                    valkopippuria, hunajaa 2 rkl ja suolaa maun mukaan


  Paloittele kasvikset ja lisää kiehuvaan veteen, samoin liemikuutio, mausteet ja hunaja. Keitä pehmeiksi.
 Soseuta esim sauvasekoittimella ja lisää kerma ja tuorejuusto. Kuumenna ja tarkista maku.
 Lisää saatavissa olevia tuoreitä yrttejä, esim ruohosipulia, persiljaa .
 Ripottele keiton pinnalle halutessasi aurajuustomuruja.
 Löysin omalle lautaselle oikein virkeää viinisuolaheinää. Se on näköjään aloittanut uuden kasvukauden.


 Nyt ei enää paljon värejä luonnosta löydy, nämä viimeiset värikkäät lehdet keräsin eilen.
                                      
  Aurinko paistaa ja syystuuli lennättää viimeisiä puista irronneita lehtiä.   Kuolleet lehdet, nyt erään lempilaulajani laulamana.


 Hyvää lokakuun viimeistä viikonloppua kaikille ♥
                   



torstai 27. lokakuuta 2011

Metsän henkeä etsimässä!

Paikkakuntamme paikallislehti järjestää yhdessä perinteikkään puunjalostusyrityksen kanssa valokuvauskilpailun, johon voivat kaupunkimme asukkaat osallistua. Siinä on kaksi sarjaa: puu ja metsänhenki. 
 Ei, en aio siihen kumminkaan osallistua. Sen verran on itsekriittisyyttä tallella. Tämä teema sai minut kumminkin miettimään mikä on metsän henki ja tarkastelemaan noita kuviani sillä silmällä.
 Mitä etsin metsistä ja luonnosta, jossa niin mielelläni vaeltelen 
Tällä viikolla katselin ihaillen valon ja varjon leikkiä raikkaassa syyssäässä.
Pehmeä sammal jalkojen alla,  kostean metsän tuoksu, hiljaisuus ja koirani löytämät jäljet. 

Joen rannat, nyt jo lehdettömien puiden reunastamina. Rikkumaton rauha aivan asutuksen liepeillä

 Näissä maisemissa löydän sen metsänhengen, ja minulle se tarkoittaa mielenrauhaa ja hyvää oloa.            
                                

tiistai 25. lokakuuta 2011

Satuilua!

Lumiomenan blogissa on kiva haaste: marraskuun loppuun mennessä tulee lukea satu ja tehdä siitä arvio.   Tämän haasteen tiimoilta eilen kävin kirjastossa tutkimassa lastenosaston satujen maailmaa.
Ja melkein satumaista on että tähän vuodenaikaan kelloköynnös  kirjaston edustalla oli vielä näin kaunis.


 Satuja luettiin minulle ennenkuin osasin itse lukea ja ostettiin myös satukirjoja.  Mutta se Topeliuksen satu Adalmiinan helmi, joka oli lapsuusaikani suosikki, on hävinnyt vuosien saatossa.   Kirjaston valikoimista se löytyi..
 Luin sen nyt uudelleen vuosikymmenten jälkeen ja ehkä vuodet ovat tehneet tehtävänsä, koska ei se nyt enää mitenkään erikoinen ollutkaan. Mutta luulen että prinsessasatuna se edelleen viehättää nykyisiäkin pikkutyttöjä. Kiltti satu, jossa kaunis, mutta korskea ja kauneudestaan ylpeä prinsessa joutuu koettelemuksiin kadotettuaan helmensä ja sen myötä ulkoisen kauneutensa. Mutta saa tilalle jotain tärkeämpää, sisäisen kauneuden ja hyvyyden.  Ja tietenkin kadonneen helmen takaisin ja vielä  kauniin ulkomuotonsakin. Puhumattakaan prinssistä. Jotenkin tästä sadusta tulee mieleen Lumikki ja Prinsessa Ruusunen, mutta ilman pahoja haltijattaria,  eikä ole ilkeitä äitipuoliakaan. 
Kuvitus kirjassa on ehkä näin aikuisen makuun turhankin hempeää, mutta makuasioitahan nämä ovat..


Monta muutakin klassikkosatua on jäänyt mieleeni vahvasti. Osa pelotti  ja osa itketti. Peloittavina koin Tuhannen ja yhden yön tarinoista joitain, samoin Grimmin saduista osa. Surulliseksi teki ja tekee vieläkin Andersenin Pieni tulitikkutyttö.
Nyt kun jälleen luen aika paljon satuja lapsenlapsilleni, pidän eniten muumikirjoista, miten viisaita ne ovatkaan...

lauantai 22. lokakuuta 2011

Sateinen lauantai

Nyt ei paljon ulkoilulenkit kiinnosta, rännän sekaista vettä on tullut koko aamupäivän. Maisema on harmaa ja puut lehdettömiä, mutta kun pitää silmät avoimena, löytyy luonnosta kumminkin vielä kauniita syksyn sävyjä.

Sisäpäivänä riittää puuhaa: omenista kakkua uuniin (se, joka piti tehdä jo eilen). Sitten on vuorossa  Mintun inhoama homma, eli korvat pitää saada siisteiksi. Eihän tuonnäköisenä voi lähteä sinne Vantaalle pariksi viikoksi hoitoon..

Sateen loppumista odotellessa, kuunnellaan ja katsellaan musiikkia hieman aurinkoisemmista maisemista. 

torstai 20. lokakuuta 2011

Nyt kaivataan lämmintä!

Joka vuosi se tulee yllättäen, kylmä ja pimeä tuulinen  myöhäissyksyn sää.  Ensilumi ja liukkaus  puuttuvat sentään vielä. Onneksi on pihan syystyöt loppusuoralla. Viimeiset yrtit kerätty ja laitettu nippuihin kuivumaan, kukkasipulit, ne heräteostoina hankitut, ennätin myös pistää   maahan ennen sen jäätymistä.


Takassa palaa tuli jo harva se päivä. Sen ääressä on mukavaa istuskella, mietiskellä ja  katsella kynttilöiden  liekkejä ja nauttia vaikka kuumaa kaakaota lempimukista.


Etsin jo esille lämpimiä vaatteita.  Katselin pitkästä aikaa omia neuletöitäni, joita en ole käyttänyt vuosiin. Ihan käyttökelpoisia vielä ovat, tuokin pipo. Siihen kun teen ison tupsun, niin uusiutuu kummasti.


Vasemmalla alhaalla oleva torkkupeitto ei ole omaa käsialaa, vaan tädin jäämistöstä. Täyttä villaa ja en sitä raski käyttää. Ihailen vaan...


Kun otsikkossa viitataan että lämpöä  kaivataan, niin sitä ei meidän tarvitse odotella ihan ensi kesään saakka. Matkasuunnitemat ovat jo pitkällä ja  odotellessa tulee noita viime reissun kuvia katseltua vähän väliä..
 Sitten tallataan näitä polkuja, tai ainakin suunnitelmissa on...


                                      Ja rantakatuja  myös!


 Sitä ennen lämmintä päälle ja ulkoilemaan säästä huolimatta!

maanantai 17. lokakuuta 2011

Näitä polkuja tallaan..

 Kauniiden syyspäivien houkuttelemana päivälenkilläkin tulee viihdyttyä tavallista kauemmin ja ajatuksetkin liitelevät siellä ja täällä. Asemankelloa vilkaisen ja jatkan matkaa...


 Tämä rautatieaseman vieressä oleva kujanen on varmaankin nähnyt aikoinaan monta romanttista kohtausta.. On monet jäähyväiset jätetty ja lemmenvalojakin  vannottu. Niistä varmaan nimikin on tullut 
Romanttiselta kujalta mennään alas ja matka jatkuu....
Mihin se jäi?
   Rantaa kierrellen ja  ja katsellen vanhojen talojen pihapiiriä.
 Eipä ole Kopolan talolla aitan polulla astelevaa emäntää ja kasvit ovat sen umpeen  pistäneet.


 Toisin on tien toisella puolella ja talon nimi onkin Onnela. Kauniisti on entisöity vanhaa kunnioittaen


Pihapiirit katsastettuani, matka jatkuu. Ja mikäs sen mukavampaa kuin katsella sorsapariskunnan rauhallista eloa..
Kaksin aina kaunihimpi
Kotiinpäin, pää välillä pilvissä, mutta jalat kumminkin maassa.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Hyvä elää ja asua!

Ylläoleva teksti mainostauluissa  tienvarsilla on tervetulotoivotus  pieneen kotikaupunkiimme.
Tuohon mainoslauseeseen on  ollut helppo yhtyä. Onhan täällä tullut vietettyä koko tähänastinen elämä. Palvelut ovat olleet kattavia ja lähellä, ja hyvät liikenneyhteydet joka suuntaan. Ja kaunis luonto on  vieressä.


Mutta nuorisomme on alkanut voimaan huonosti, kuten muuallakin maassa. Loppukesällä alkanut järjetön ilkivalta vaan jatkuu. Harva se päivä saa kuulla ja nähdä uusista tapauksista. Rikotaan paikkoja, murtaudutaan liikkeisiin tarkoituksena saada ainoastaan tuhoa aikaan. Esimerkkinä lähellämme oleva pikku pizzeria, joka monen vuoden jälkeen avasi ovensa muutama viikko sitten.
 Sinne murtauduttiin pari viikkoa sitten, sotkettiin ja särjettiin. Nuori turkkilainen yrittäjä laittoi paikat kuntoon uudelleen, mutta viime viikolla kivitettiin sitten ikkunat hajalle.
Mietinkin nyt onko kyse rasismista, vai mistä..
Tekijät tiedetään, mutta  ilkivalta vain jatkuu. Poliisi on kuulemma voimaton, kun  nämä isänmaan toivot ovat alaikäisiä.
 Jollakin tavalla heidät pitäisi saada ottamaan vastuuta  teoistaan, mutta millä tavoin? Ovatko vanhemmat välinpitämättömiä, vai sinisilmäisiä?
 Surettaa ja huolestuttaa tämä ilmiö. Emme elä enää lintukodossa täälläkään.
 Toivottavasti tämänkertainen ilkivalta on ohimenevä ilmiö ja tekijät miettisivät mitä tuli tehtyä...


        
                      Hyvää syysviikonloppua kaikille!                 
  
Savon Sanomissa aiheesta uutta kerrottavaa.  Linkki       

torstai 13. lokakuuta 2011

Syyslomalaisia

Saimme vuorokaudeksi mieluisia lomalaisia  vieraaksemme Vantaan suunnalta ja tänään jatkoivat  vieraisille toisten isovanhempiensa luokse. Tähän, tällä kertaa lyhyeen, vierailuun ennätti kumminkin sisältyä kaikkea kivaa : leikkimistä,  melkein kaikki pehmolelut joutuivat  koulun penkille, äidinkielen tunnille ja eskarilainen opettaa innolla..
 Autoleikit ukin kanssa,  olihan ´noita autoja mukaan otettu koko repullinen


Käytiinpä kaupassakin ja mieluisessa sellaisessa. Paikkakunnallemme on viime vuoden aikana tullut uusia pikkuyrityksiä ja Chic Chic -asustemyymälä on aivan ihana, ainakin naisväen mielestä. sieltä  eskarilainen sai valita  mieleisiä aarteita. Ja mummikin sortui taas pikkuostoksille..

 Lisäksi mummin tietokone ja tulostin olivat ahkerassa käytössä, junavideot katsottiin taas ja kuviakin piti jälleen saada..
 Syksy on jo pitkällä. Seuraavan kerran tapaamme nämä vieraamme marraskuun alkupuolella, kun yövymme heidän luonaan matkallamme Teneriffan saarta kohden.


 Syksyinen luonto näyttää nyt harmaalta, sää on pilvinen ja puut alkavat olla lehdettömiä.  Ja syysvärit ovat enää muistoissa ja valokuvissa..




maanantai 10. lokakuuta 2011

10.10. Aleksis Kiven päivänä

Kansalliskirjailijan päivää vietetään ja sen kunniaksi kaivoin kirjahyllystäni Seitsemän veljestä.
Vuosikausia on kulunut kun viimeksi sen avasin ja oikein piti muistella veljessarjan nimiä. Muistin vielä kumminkin.  Mutta ikäjärjestys meni väärin.  Muistin virkistämiseksi  vanhimmasta nuorinpaan; Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni,Timo. Lauri ja Eero.
 Tämän minun kirjani on kuvittanut Erkki Tanttu...

Kuvat ovat   hauskoja ja oikeasti on ilo lueskella tätä kaikille tuttua teosta samalla  tutkien tilannekuvia veljesten seikkailuista, niin lukkarin koulussa kuin muuallakin. 



 Tänään vietetään myös suomalaisen kirjallisuuden päivää ja niinpä aamupäiväisellä kirjastokäynnillä lainasinkin pari kotimaista  tänä vuonna ilmestynyttä teosta; Essi Tammimaan Paljain käsin, josta arvion on tehnyt mm. Katja ja Claes Andersonin  Oton Elämää.  Pari lahjaksi saamaani kotimaista uutuuskirjaa odottaa. Ne ajattelin säästää matkalukemisiksi.


 Vielä palaan hetkeksi Seitsemän veljeksen elämään ja kuuntelen tätä Rajattomien esittämää laulua.



sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Aivan tavallinen viikko

Tämä lokakuun ensimmäinen viikko hurahti ilman sen kummempia tapahtumia. Päivittäisiä pikku lenkkejä Mintun kanssa pitkin jokirantoja ja metsiä kierrellen. Vähän pihan siivousta  ja arkista oloa. Pieni kuvakierros viikon varrelta.. 
 Lokakuun  kolmas päivä ja maanantai, viimeiset kukat kukkivat ja pihan siivousta aloitellaan..




 Ruska-aika on loppumassa ja joenrantaa ennen lehtien varisemista, torstain  kuvia.
                                            Yksinäinen järviruoko samana  päivänä.


 Mintun uudet koiraystävät, vilkaita ja kilttejä whippettejä, edelleen torstain joenvarren reitillä.




 Lauantaina ihmeteltiin sienen kasvupaikkaa. Lajia en tutkinut tarkemmin, joku helttasieni se on.
Metsälenkillä kauniissa ja kuulaassa säässä valon ja varjon leikkiä sammalpoluilla.


 Ja oravan kohtaaminen sai Mintun hurmokseen, kiskaisi hihnaa niin että kaaduin rähmälleni. Onneksi oli pehmeä alusta..


Illan tullessa odottelin tähtisadetta ja katselin kuuta, joka vetäytyi pilviverhon taakse. Niipä se tähtien ilotulituskin jäi näkemättä..
 Sunnuntaiaamu valkeni kauniina, joten ulkoilusää on mitä mainioin. Lenkkarit jalkaan ja menoksi. 

torstai 6. lokakuuta 2011

Taas tunnustetaan

Sain Aili-mummolta tunnustuksen tehtävänä kertoa itsestäni kahdeksan uutta asiaa, joita en ole ennen kertonut. Paljon olen tunnustanut ja kertonutkin tämän "blogiuran" aikana, mutta eiköhän se kahdeksan vielä.. kas näin
1. Olen elänyt koko ikäni  kotiseudullani, lukuunottamatta kahta ensimmäistä kouluvuottani, jotka kävin äidin kotona Ruotsalon kylällä Keski-Pohjanmaalla. Ja isäni suku on tullut tälle paikkakunnalle  1600- luvulla Kuurinmaalta, nykyisen Latvian alueelta.
2. Lapsena kaipasin isoveljeä. Ja melkein sellainen oli Erkki-serkkuni. Minua reilun vuoden vanhempi.
3.Taito, jonka olisin halunnut oppia, oli soittamisen taito. Toivoin omaa pianoa, mutta en saanut.


4. Laulamasta lakkasin, kun nuorin lapseni kerran laulaessani hänelle kehtolaulua tuumasi; ole äeti hiljoo,että minä suan nukkua. No kehtolaulut aloitin sitten uudelleen lastenlasten kanssa.


5. Kummoinen käsityöihminen en ole koskaan ollut, vaikka omistan kangaspuut (kudoin kankaitakin nuorena) ompelin melkein kaikki lasten- ja omatkin vaatteet Neuloin paljon jne.
 Käsitöiden tekeminen loppui siinä vaiheessa kun alkoi tulla liikaa rasitusvammoja ja niitä sitten leikattiin pariin otteeseen. Mutta vielä minä ne keskeneräiset joskus valmiiksi teen..
6. Yritän olla puuttumatta liikaa toisten asioihin, vaikka sorrun usein tuputtamaan mielipiteitäni.  Jospa vielä opin...
7. Tähän aikaan vuodesta kärsin kroonisesta matkakuumeesta ja noin kuukauden kuluttua sitä lääkitsen täällä


8. En ole vitsin kertoja, mutta  nauran hyville vitseille. Viime viikolla sain sähköpostissa seuraavan savolaisvitsin, jolle nauroin melkein vedet silmissä


 Tapahtui Kuopiolaisessa hampurilaisravintolassa... Savolainen McDonalsilla


-Ja mitäs teille?
-Mitteepä tässä, kiitos vuan kysymästä.
-Tarkoitin siis, mitä te syötte?
-Purkkoo, tässä o kyllä jo maku männy..
-Mutta mitä tilaatte nyt?
-Savon Sanomia ja Aku Ankkoo, mutta nyt ottasin hampurilaesen.
-Selvä. Ja minkähän  hampurilaisen?
-No eikös se ou se systeemi, jossa on pihvi ja kaks kuorta. Pitäsj se teijän tietee.
-Syötkö täällä?
-Sillon tällön harvakseltaan.
-Öh...siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä?
-Purkkoo vuan eelleen, mutta maku, se on kyllä männy jo.
-Puhen tilaamastasi hampurilaisesta. Tuleeko se mukaan?
-Kah, jos vuan tahtoo.
-Siis otatko mukaan?
-Tule vuan jos haluat.
- Selkeä kysymys:syötkö tilaamasi ruoan täällä?
-Onko siellä tilloo? Uattelin kyllä että pöyvässä..
-Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet?
-Jos vuan mahtuu, vähä kyllä eppäilen.
-Eli: kaikkia mausteita vai ei kaikkia mausteita?
-Joo..mutta kanelin suap jättee poekkeen.
-Eipä sitä yleensä...no, kaikkia muita saa panna?
-No sehä olj muute aeka suora ja hävytön kysymys, hävetkee nyt vähäsen.
-Voi helvetti teidän kanssa!
- Vai niin, jotta tällästä palaveluu. Taijanpa sitte jättee tilloomata ja hakkee torilta muikkukukon..........!


 Kiitos Aili-mummo. Kiva tätä oli tehdä ja  jospa muutkin osallistuisivat,
  heitän pallon kumminkin yhdelle ja jospa Sirpa ottaisit kopin, ..


keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Syksyistä...

"Syksyn lehti maahan ehti" ;vanhan  laulun sanat pyörivät mielessä pihan lehtiä haravoidessa.
Tilhiparven pyrähtäessä tyhjentämään orapihlajia marjoista
 Vielä löytyi muutama kukkanen sadesäätä ilahduttamaan.


Illat ovat pimeitä ja  valoa tarvitsee tämäkin tonttu osatakseen kotiin..
  
                                               Tunnelmallisia syyspäiviä ja- iltoja.
                                              
                                             Melankoliaa