lauantai 31. maaliskuuta 2012

Maaliskuun viimeinen--makeaa mahan täydeltä!

Kirkas taivas, aamulla oli pakkasta -10 astetta. Hanki kantaa kävellä.  Loistava sää liikkua ulkona, mutta sitä ennen keittiöpuuhat pois tieltä..
Voita ja sokeria, sekä niitä munia, joista tuntuu nyt olevan pulaa. Hassua, joulún aikaan ihmiset hamstrasivat voit ja nyt sitten munat. No kyllä leipomuksiini riittää niitä ilman hamstraustakin.
Huomenna tulee vieraita ja tekaisin klassisen kirpeän makean Sitruuna-marenkitortun, jonka tiedän maistuvan kaikille. 
 Ohje torttuun..
  Pohja; 120 g voita. 2,5 dl venhäjauhoja, 1 rkl sokeria ja 2 rkl kylmää vettä.
  täyte: 3 dl vettä, 1.5 dl sokeria,3 rkl perunajauhoa, 2 rkl voita, 3 keltuaista ja kahden sitruunan 
  mehu.
  marenki: 3 valkuaista ja 6 rkl sokeria.
  Valmistus: Nypi voi, jauhot ja sokeri sekaisin ja lisää kymä vesi nopeasti sekoittaen. Taputtele 
  taikina voidellun ja korppujauhotetun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Paista 200 asteessa 
  15 min. Jäähdytä.
  Täyte: Mittaa kiisseliä varten kaikki aineet kattilaan ja kuumenna koko ajan sekoittaen. 
  jäähdytä.
  Marenki: Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää vatkauksen loppuvaiheessa sokeri vähän 
  kerrallaan.
  Lopuksi: Lisää kiisseli torttupohjan päälle ja levitä tai pursota marenki päälle, Paista torttua n.175 asteessa kunnes marenki on saanut väriä. Varo tummumista (palaa helposti) Jäähdytä ennen tarjoamista.


Hommat tehty ja pääsee kantaville hangille etsimään pajunkissoja rannoilta. Kylläpä oli makeaa liikkua ja katsella kaunista luontoa!

                          
                          Hyvää palmusunnuntaita ja aprillipäivää!

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Aamuauringon valoa...

Tämän aamuinen blogitarkastelu toi iloisen yllätyksen, kun sain Sylviltä hienon tunnustuksen. Kiitos ♥Mukavalta tuntui saada! Tunnustus olisi tarkoitus jakaa viidelle eteenpäin ja sellaisille blogeille joilla on alle 200 lukijaa. Mietin ja tuli valinnan vaikeus, on niin monta eri tavalla kaunista blogia, joiden seuraaminen on  ilo. Joten nimeämättä jää tällä kerralla.


Niinkuin otsikko kertoo, oli kaunis aamu ja yöllä oli satanut hieman uutta lunta. Oikein hyvä ulkoilusää. Tehtiin pitkähkö lenkki ja Mintun tassutkin pysyivät melko puhtaina. Maalaismaisemia katseltiin tällä kertaa...Ja samalla saimme kuulla aamuista linnunlaulukonserttia, se on kevätmieli siivekkäilläkin.


 Entisen maatalousoppilaitoksen  tienoilta lähdettiin oikopolkuja rantatielle ja kotiin.  Rantatiellä oli tällä kertaa muitakin kulkijoita. 


Pienet eskarilaiset olivat menossa ja mitä ilmeisimmin tehneet virpomisvitsoja. Siitä tuli mieleen että kauppalistaan täytyy lisätä suklaamunia sunnuntain varalle!

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Ajankohtaista, pääsiäinen lähestyy

Näin pääsiäisen alla muutama sananen kukista. Sain tuliaiseksi  pienen kirjasen,  Kirjapajan kustantaman Kukkien kielellä.
 Katsotaanpa mitä kirja kertoo pääsiäisen suosituimmista kukkasista....Ensiksi se tunnetuin, eli narsissi
Välität vain itsestäsi! Et vastaa rakkauteeni.
Nimi on peräisin Kreikan mytologiasta. Narkissos oli nuorukainen, joka rakasti vain itseään ja Jumala rankaisi niin että kuoltuaan Narkissos muuttui kukaksi.
Koska narsissi on vuoden ensimmäisiä kukkia, se mielletään myös kevään vertauskuvaksi ja japanilaisessa perinteessä se merkitsee iloa ja puhtautta.


 Entäpä tulppaani, keltaiset tulppaanit ovat myös suosittuja pääsiäisen kukkia. Mitä siitä kerrotaan kirjassa...
"Tulppaani on kotoisin Vähä- Aasian aroilta. Turkin hovissa tulppaani symboloi  elämää ja hedelmällisyyttä ja kukan kunniaksi järjestettiin suuria juhlia." ( lainaus kirjan tekstistä)
Keltaiseta tulppaanista ei mainita mitään, mutta punaisesta sanotaan näin, "Ihailen sinua, mutta en ole ihastunut. Olkoon lempemme kotimme"


Keltainen krysanteemi on myös suosittu pääsiäisen aikaan..
Sydämeni on vapaa ( kirjan tekstiä)
Kiinassa ja Japanissa kukalla on suuri symboliarvo. Kukka ilmentää pitkää,onnellista ja antoisaa elämää, mutta myös vetäytymistä yksinäisyyteen.
Krysanteemi yhdistetään myös katoavaisuuteen ja etenkin valkeana se on suosittu hautakoriste.

Kun otsikkona on ajankohtaista, on taas "pakko" laittaa yksi kuva näistä valkeista linnuista.  On niitä kyllä mahtavaa seurata .. Aika isoja pääsiäistipuiksi, eikö?
Päivälepo!!! 26.3.12




                                        

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Syödään kalaa..ja marjoja!

Ahven on on käynyt pyydyksiin, toisin sanoen pilkkimiehen onkeen, kiitettävästi. Isoja köriläitä ja välillä pieniäkin. Alkaa tulla tutuksi, kun noita fileitä viiltelen pakastimeenkin.


Huomenna laitan  Kahen kalan kiäryleitä ( Kahden kalan kääryleitä) Kevyttä ja keväisen väristä... Ohjetta muuntelin hieman, koska  alkuperäisessä neuvotaan käyttämään siikaa.


 Ohje 5:lle...          500 g ahvenfileitä
                              250 g kirjolohiviipaleita
                              0.25 dl sitruunanmehua
                              noin 1.5 tl suolaa
                              sitruunapippuria
                              tilliä
Nosta fileet leikkulaudalle ja laita niiden päälle ohuita kirjolohiviipaleita. Mausta. Kääri rullille ja kiinnitä tikuilla. Mausta vielä pinnalta. Kypsennä  uunissa kalaliemessä 20 min. Varo kuivumista.
Kastikkeeksi sopii esimerkiksi kylmä kermaviilipohjainen yrttikastike (tilli ja ruohosipuli) tai ihan perinteinen pinaattikastike. 
Lisäkkeeksi keitetyt kasvikset kevään väreissä (porkkanaa, parsakaalia ym) 


 Pakastimessa on vielä marjoja ruhtinaallisesti. Tuli viime kesänä jälleen kerran oltua hamsterina.
Onhan niitä koetettu syödä monella tapaa. Perinteistä marjapuuroa, kiisseleitä, piiraita  ym ym.
Paras tapa kumminkin  C-vitamiinin ja muiden hyvää tekevien säilymiseksi nauttia ihan sellaisenaan, kuten mansikat näin.. Kohmeiset marjat ja loraus hunajaa..
 Mustikoita ja vadelmia voi välillä kokeilla vaikka  hyytelössä, jonka teko on helppoa ja nopeaa hyytelösokerin ansiosta. 
 Keveästi kevääseen ja lisää makeita mansikoita löytyy täältä..



torstai 22. maaliskuuta 2012

Kevättä se tekee

Joka toinen päivä sataa ja joka toinen paistaa. Aurinkoisina päivinä lenkit ovat pidempiä ja kamera kulkee mukana hyvin usein.. Eilen oli sen auringon vuoro ja nyt sitten tarkastelen mitä tulikaan "saaliiksi"
Tällä kohdin tapasin entisen naapurin, jota en pariin vuoteen ollut nähnyt. Siinä vierähti tovi jos toinenkin kuulumisia vaihtaen, iloisia ja surullisia.  Matkaa jatkoin Mintun kanssa eteenpäin toiveena vihdoinkin saada  koskikara kuvatuksi, mutta  oli ehtinyt lähteä  juttutuokion aikana. Kovasti koetin pitää silmäni auki kun päästiin saukon asumisalueella. Eipä ollut minulla onnea nähdä sitäkään, vaikka se kuulemma oikein esiintyy välillä, sukeltelee, ja sitten istuu jään reunalla kalaa popsimassa.
Ei se mitään, aurinko paistoi täydeltä terältä ja suuret valkeat linnut sentään olivat jälleen joessa, myös  vuosia sitten puolisonsa menettänyt yksinäinen.
 On  jotenkin liikuttavaa seurailla sen hiljaista oleilua. Lähistöllä taas taisi olla menossa kosiskelupuuhat..


Kevään eteneminen tuo noille lähivesille  pian muutkin vesilinnut. Pidetään silmät auki ja kamera mukana varmuuden vuoksi. Lokit tuntuvat kirkuvan juuri nyt..


Tämä vuodenaika alkaa olla sitä koiranomistajan "laatuaikaa", ainakin pitkäkarvaisten lemmikkien omistajilla. 
Suihkua tarvitaan, onneksi  Minttu menee sinne vapaaehtoisesti.
Minnehän tänään, mentäisiinkö metsälenkille. Ei  tassut likaannu!!

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Uuden viikon alkaessa.

Eilisen hienon sään jälkeen päivä valkeni harmaana ja kevääntulo ottaa takapakkia. Ennenkuin menen tämän päivän mietteisiin, muutama kuva eilisen tunnelmista..
                                     Huomenta, sanoi tämä tipi ja pisteli 
                                     kauranjyviä poskeensa.
                          Kalaa tulee, oikeita körmyniska-ahvenia. Pilkkikelit ovat 
                          pian ohi, jää on jo paikoin heikkoa..
Jäätilanne joessa 18.3.12
Tänään liput liehuvat Minna Canthin ja tasa-arvon päivän kunniaksi. Miten hyvin sopiikaan nykypäivään Minnan mietteet yli sadan vuoden takaa..


"Semmoinen laki ja semmoinen järjestys! Rikkaita nostetaan, köyhiä poljetaan, laitetaan pauloja eteen joka haaralle. Rikkaita laki suojelee, mutta meitä se vainoo. Ja meidän pitäisi vaan olla nöyrä ja totella. Ei, aikansa sitä kestää, mutta viimein mieli kumminkin myrtyy"
                              -Minna Canth-
Kuopiossa vietetään Minnan päiviä. Jos nyt olisin siellä, pistäytyisin Korttelimuseossa täällä.
Mutta koska sinne en nyt pääse, leivon Minnan kakkua ..
                    
                             Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Hieno ilta teatterissa

Perjantai-illan teatterikokemus viipyilee mielessä pitkään. Kävimme katsomassa Kuopion kaupunginteatterin tämän näytäntökauden suursatsauksen, musikaali Katrinan
Musikaali perustuu Sally Salmisen romaaniin Katriina, ja tapahtumat liikkuvat Ahvenanmaalla sijaitsevalla Vårdön saarella.
Kirjailija Sally Salminen


 Luin käsiohjelmasta miten paljon vaatii työtä ja taiteellista näkemystä muokata kirjan teksteistä näyttämölle aivan uusi suuri musikaali,. Ja siinä työssä olivat onnistuneet kaikki, niin käsikirjoittaja, säveltäjä, ohjaaja ja näyttelijät ja muu taiteellinen ja tekninen henkilökunta. 
 Tarina on vahvan naisen selviytymistaistelu vaikeissa olosuhteissa. Katrina pettymys on valtava kun paljastuu mihin hänen puolisonsa hänet vie. Kurjaan torpparimökkiin karulle kalliolle. Johan, hänen vastavihitty miehensä kun on lupaillut kaunista, omenatarhan ympäröivää kartanoa. Mutta Katrina ei  halua ottaa armopaloja vastaan, vaan kovalla työllä ja merimiehenä työtä tekevän miehensä pienillä tienesteillä kitkutellaan eteenpäin.
Elämä antaa ja ottaa Katrinalle, syntyy lapsia  ja neljästä lapsesta hän menettää kolme, mutta elämänusko kantaa eteenpäin parempaan huomiseen.
 Musikaali kosketti ja ihastutti ja on helppo yhtyä näihinkin ylistäviin arvioihin..
"Merellinen musikaali on tavoittanut järviseudun yleisön"
Katsojan mielipide palautelaatikossa: Musiikki toimii todella upeasti. Etenkin päänäyttelijöiden esitykset ovat huiman hyviä- Puvustus ja lavastus10+ musa 11, ihana, upea"
 Pieni kuopiokanavan videonpätkä esityksestä löytyi teatterin sivuilta..


 "Katrinan tarina on kunnianosoitus ihmisen arvokkuudelle asemasta riippumatta ja sydämen viisaudelle, jota ei opita koulussa"  Lainaus  KOLMAS SOITTO lehtisestä


torstai 15. maaliskuuta 2012

Joutsenten perässä..eli mummi lumihangessa

 Kaunis tuulinen päivä ja normaali päivälenkki.   Minttu huomaa jotain kauempana joen jäällä..
Siellä ovat taas.  Täytyy päästä lähemmäs katselemaan..


Etteen päen, sano mummo lumessa ja uppos lumhankeen. Mutta eipä mitään, ylös vaan ja askel askeleelta matkaa jatkettiin  umpihangessa ja päästiin laiturille
 Ja kyllä kannatti. Siellähän ne uljaat linnut olivat, neljä tällä kertaa..
 Lumihankikävelyn jälkeen maistui  kupillinen kahvia erityisen hyvältä, eikä  pala juustotorttua ollut ollenkaan hassumpaa..
 Ohje tähän torttuun....
                                              Cheese cake
                              Pohja: 100 g voita, 3/4 dl sokeria
                                           1    muna
                                          2.5 dl jauhoja ja 1/2 tl leivinjauhetta
                              Täyte:200 g tuorejuustoa, puolet maustamatonta ja 
                                                puolet appelsiinin makuista
                                          0.5 dl sokeria, tai maun mukaan
                                          1 rkl sitruunanmehua ja 1 tl vaniljasokeria
                                          2 rkl maizeinaa
                                          2 keltuaista
                                          2 dl kuohukermaa
                                          2 valkuaista
 Sekoita pehmeä voi ja sokeri, lisää muna ja jauhot. Levitä taikina voidellun piirasvuoan póhjalle ja reunoille.
Paista pohjaa n. 10 min 200 asteessa ja valmista sillä aikaa täyte: vatkaa kerma ja valkuaiset eri kulhoissa. Sekoita täyteen muut ainekset huolellisesti ja lisää siihen kermavaahto ja valkuaisvaahto varovasti. Kaada täyte  esipaistetun pohjan päälle ja paista 150-170 asteessa n. 30- 40 min. Jäähdytä.  Tarjoiluun sopii hyvin esim vadelmahillo.
                   

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Hyvän mielen kymppi!

Nenunen yllätti ja lähetti haasteen. Kiitos siitä! Haasteeseen kuuluu listata kymmenen asiaa, joista saan hyvän mielen. Kymmenen on helppoa luetella
1. Aamuaurinko ja muuttolintujen konsertti, ei  kiirettä mihinkään.
2. Koirani Minttu, lenkkikaveri, ja aina yhtä riemukas vastaanotto kotiin palatessa, olipa poissa vain puoli tuntia tai koko päivän.


3. Luonto kaikkina vuodenaikoina. Metsän hiljaisuus ja rauha. 


4. Lasten ja lastenlapsien kanssa  yhdessä vietetyt hetket. Lasten ilo ja elämysten jakaminen heidän kanssaan.


5. Lukemista odottava mieluinen kirja ja pala lempisuklaata naposteltavaksi
6. Uunista leviävä paistuvan leivän tuoksu,  ensimmäinen kantapala maisteltavaksi voin sulaessa päällä..


7. Hyvä ruoka, parempi mieli. Yhdessä ystävien kanssa nautitut ateriat  keskustelun polveillessa kaikesta maan ja taivaan välillä.
8. Kohtuullinen terveydentila, mikä ei ole itsestäänselvyys kellekään
9. Monet ihanat ja mielenkiintoiset  blogit, joissa käyn päivittäin. 
10. Päivä päivältä lisääntyvät kevään merkit, joita  vesistöjen äärellä on helppo havaita.
Kurjenmiekat maaliskuun alussa
Hyvään mieleen ei tarvita paljon. Katsokaa alla olevaa kuvaa. Mitä siinä näette?


 Tämä haaste on jo kiertänyt monilla blogeilla, joten en nimeä nyt ketään erityisesti, mutta monta aihetta on hyvään mieleen meillä kaikilla!



sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Saako olla kahvia?

Kyllä kiitos, vastaan hyvin usein. Kuulun siihen joukkoon, joka ei saa päivää käyntiin ilman isoa mukillista vahvaa kahvia. Ja päiväkahvia ja iltakahvia..


Hieman historiaa:Tarinan mukaan Jemenin rannikolla vuorten paahteisilla rinteillä vuohiaan paimentavat munkit joutuvat joku ilta ihmetyksen valtaan, kun vuohet eivät totuttuun tapaan auringon laskiessa hiljentyneetkään, vaan jatkoivat kisailuaan. Etsiessään syytä moiseen alkoivat paimenet tarkkailla vuohien ruokailua. Epäilyksen alaiseksi nousi kiiltävälehtinen pensas ja sen punaiset marjat. (Jussi Talvi: Kahvin ystävän iloksi. Vuosi 1986. Julkaisija Oy Gustav Pauling)  Näin oli kahvi keksitty, kertoo legenda ja jatkuu..


Suomessa oli vuonna  1750 116 kahvia käyttävää taloutta, kaikki Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Pohjanmaan  rannikolla ja sieltä se sitten pikkuhiljaa levisi  koko kansan suosikiksi. 


 Oma kahvihistoriani alkaa lapsuudesta ja kahviin liittyviä muistoja tulvii mieleen. Kesäaikaan pikkulikan luottotehtävänä oli keittää kahvit heinäväelle ja tärkeänä, toisessa kädessä pärevasu pullineen ja toisessa kuuma kuparinen kahvipannu, juuri tuo joka allaolevassa kuvassa pyöreänä köllöttää, kantoi päiväkahvin kauas pellolle. Miten mukavaa oli jauhaa kahvinpapuja käsinveivattavalla kahvimyllyllä.  Sen tuoksun muistaa aina. Hyvin maistui väsyneille heinäntekijöille kahvi ja samalla sai keittäjäkin päiväkahvinsa. 
 Tosin kaikki kahvimuistot eivät ole yhtä auvoisia.  Keskipohjanmaalla oli vielä viisikymmentäluvulla  joissain taloissa tapana lisätä suolaa kahvin joukkoon keittovaiheessa. Sitä juomaa tarjottiin taloon poikenneelle pikkutytöllekin. Oli siinä  nieleskelemistä, eikä sitä tietenkään voinut jättää juomattakaan, kun kerran tarjottiin. Näin oli opetettu ja oppi oli mennyt perille.
Historian jääköön tällä kertaa ja hypätäänpä nykypäivään: Näinä päivinä meillä kahvikissoilla on valinnan varaa. löytyy erikoiskahvejakin joka makuun. Viihtyisiä kahviloita on viime vuosien aikaan perustettu myös pienemmille paikkakunnille ja asiakkaat ovat löytäneet ne. Pidän kahviloista ja joistakin on tullut suosikkeja, joissa on kiva pistäytyä useammankin kerran.
Karoliinan kahvimylly Joutsassa on sopivasti nelostien varrella ja jälleen sai uusimmassa Kodin Kuvalehdessä maininnan että parempaa ei olekaan. Olen samaa mieltä.
Turussa taas sain eteeni näin kauniin cappuchinon ja hyvää oli. Kulttuurikahvilan nimeä en muista, mutta sijainti Aurajoen rantamaisemissa on hieno!
 Kuopiosta lehden listoille oli päässyt kaksi kahvilaa, joista toisessa käymme joka kesä.

Korttelimuseon miljöö on muutoinkin hyvin viehättävä. Samalla käynnillä voi pistäytä museon sisällä ja katsastaa Minna Canthin, tunnetun kahvin ystävän salonkia.
 Matkoilla pistäydytään usein katukahviloissa. Lempikohteemme Puerto de la Cruzin monista kahviloista nostan tähän tunnetuimman, eli Cafe de Parisin. Usein se on täpötäynnä, eikä ihme, sijainti on ihanteellinen  rantakadulla ja tarjottavien laatuun ei tarvitse pettyä.
Irish coffeet lämmittävät viileinä päivinä


 Kotioloissa tavallinen suodatinkahvi on se jota meillä tavallisimmin juodaan, mutta joskus kaivan esiin Bialettini, eli mutteripannun. Sillä saa oikein hyvää espressoa jälkiruoaksi.
               
          
             
Ranskalainen iltakahvi La vie en rose


                  Makoisia kahvihetkiä kahvin ystäville!  Kahvilaulua kyytipojaksi!