torstai 31. toukokuuta 2012

Toukokuun viimeistä viedään...

Koleaa ja kylmiä öitä. Hallakin on joissain paikoin vieraillut.  Hyvin on tämä säätila sopinut luonnossa liikkumiseen, ei ole ollut vielä hyttysiäkään riesana metsälenkeillä.
 Metsäorvokit, metsätähdet, mesimarjat ja metsämansikat ilahduttavat juuri nyt kukinnallaan.
 Uskaltauduimme myös suolle katsomaan, suopursut aloittelevat kukintaansa..
Voimakatuoksuinen
Kosteikkoa

Upottavaa hetteikköä

Tupasvillaa valkoisenaan..
Suossa on jotain arvoituksellista, jonka usva peittää...


                      "Vihreäharsoinen haltijatar sanoi:
                        Kauneinta on suo
                        Sitä ei voi kukaan selittää,
                        Liukukaa kerran veneessä kun
                        taivas on himmeän sininen,
                        mustaa suojokea 
                        ja kuu paistaa
                        ja suosta nousee usvaa
                        ja väkevän pursun tuoksua"


                      --Katri Vala: Haltijattaret--

tiistai 29. toukokuuta 2012

Sinistä ja punaista, ajankohtaisia kukkijoita

Lemmikit kukkivat sinisenään luonnossa. Luonnonkukista herttaisimmat, sen jo nimikin kertoo..  Annan niille tilaa  levitä pihallakin rajoitetusti.
 Toisen luonnonkukan, puna-ailakin kukinta-aika on myös parhaimmillaan. Onhan ne teiden varsien väriläikkiä.  ja leviävät runsaina kasvustoina. 
 Mustikat kukkivat parasta aikaa, mutta mitenhän käynee sadon. Ensimmäinen hallayö oli viime yönä ja lisää luvassa. Tosin varjopaikoissa en vielä havainnut kukkien auenneen.

Pihassakin kukkii ja kasvaa: Kerroin aiemmin hankkineeni ensimmäisen kärhön tänä keväänä ja hyvin on lähtenyt kasvu käyntiin..
Somat nuppuset
Tässä auenneet
Kärhön istutin leikkimökin kuistia somistamaan ja kovin se jo nuppuja työntää kiipeillessään  hentona pitkin tukea..Pitäisiköhän vielä toisellekin puolelle sisäänmenoa  istuttaa toinen.

 Meidän korkeuksilla tulppaanien kukinta  vielä jatkuu...
Suu auki...

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Suvi sunnuntain..

Laulun sanoin "kesän kirkas huomen" oli tänään aamulla kierrellessäni  aamulenkkiä Mintun kanssa.
Joella oli menossa melontatapahtuma ja tuttavani juuri lähdössä osallistumaan noin 6 km pituiselle reissulle. 
Osallistujia ei näyttänyt kovin runsain joukoin matkaan lähtevän, taisi olla ainoastaan 6 kanoottia joiden menoa seurattiin hetken aikaa
Kaunista, lämmintä ja ainoat äänet olivat pikkulintujen riemukas konsertti. Joen rannan metsikössä  pesii mm. ruokokerttusia. Niitä on rengastettu juuri noissa maisemissa. Tänään yritin niitä kuvata, mutta ovat aivan liian nopeita.. 
                          Täällä pesii muitakin laulajia ja konsertit hivelevät korvaa..


  "Tuoksuvat tuomien valkoiset kukkaset" joka puolella  helluntain kunniaksi. Kauniita ovat, mutta niiden voimakas tuoksu on melkein huumaavaa ja panee nenän vuotamaan..

         Hetki vielä katsellen tyyntä veden pintaa heijastuksineen, se on Kesä ♥


perjantai 25. toukokuuta 2012

Vihertää se....keittiössäkin

Näin helluntain alla on mukava katsastaa mitä löytää pihalta ruokapöytään..
Raparperit ovat kasvaneet roteviksi, siispä piirakkaa leipomaan. Ensimmäinen lipstikkakeitto syötiin juuri loppuun ja hyvää oli.
Oikeassa yläkulmassa on uutuusyrttini, kanelibasilika,. Ihana tuoksu, sen käytöstä etsin lisää tietoa täältä. Toivottavasti kasvaa yhtä hyvin kuin se tavallinen.


Villivihannesten paras keräilyaika alkaa olla käsillä. Hanskat käteen ja nokkosia keräämään. Kunhan katsoo mistä kerää...Nyt ne ovat parhaimmillaan ruoanvalmistukseen. Joka kevätkesä leivon seuraavanlaista piirasta.
                                                  Feta-pinaatti (nokkosista) piiras


                                            Pohja: 1 dl vettä, 1/4 osa palaa hiivaa
                                                        1/4 tl suolaa, 1 rkl oreganoa
                                                        1 rkl voisulaa
                                                        2½ dl vehnäjauhoja
                                           Täyte: 150 g esikäsiteltyä nokkosta
                                                       1 sipuli, 3 valkosipulinkynttä
                                                       1 rkl voita
                                                       3 dl ruokakermaa
                                                       3 munaa
                                                       1 rkl oreganoa, ½ tl mustapippurirouhetta
                                                       180-200g fetajuustoa
Valmistus: Sekoita kädenlämpöiseen veteen hiiva, mausteet, voisula. Lisää jauhot ja alusta kimmoisaksi. Kohota kaksinkertaiseksi. Vaivaa taikinaa jauhotetulla alustalla ja levitä se pyöreän (halkaisijan.26 cm) vuoan pohjalle ja reunoille.
Anna kohota täytteen valmistamisen ajan.
Hienonna sipuli (tähän aikaan voi käyttää myös ruohosipulia runsaasti) nokkonen ja valkosipulin kynnet. Paista niitä voisulassa hetkinen niin että sipuli hieman pehmenee. Ota pannu liedeltä ja lisää joukkoon sekoitetut täyteainekset, viimeiseksi valutettu ja paloiteltu feta. Kaada pohjan päälle ja paista n. 40 min 200 asteessa.


Vähän vielä kukkasista: posti kulki ja toi minulle poikasen. Kiitos Tiitsa. Virkeä on, vaikka postipoika oli kantanut paketin ilmoitusviestin varmaan naapurin postilaatikkoon. Näitä hömmelöitä tapahtuu täälläpäin aina välillä..
Apostolinmiekan poikanen
Jokavuotiset miehen mieleiset amppelikukat, petuniat  roikkuvat jälleen ovenpielessä..Ja toivottavat aurinkoista helluntain aikaa kaikille♥


                                                      

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Sinistä ja vihreää....

Aurinkoisia päiviä ja kirkkaita vesiä.  Kyllä kelpaa kuljeskella vetten äärellä.  Tänään nähtiin myös lintuja..

Aamupäivällä matkalla Kuopioon pysähdyimme hetkeksi miehen kotikylän rantamaisemiin. Tällaisiä näkymiä voi ihastella 9-tien varrella noin 30 km Kuopiosta etelään. 
 Kaupunkireissun jälkeen  Mintun kanssa joenrantalenkille ja näimme  joen muuttuneen vihreäksi...

 Vesilinnut hautovat. Emo kökötti paikoillaan ja tuleva isä piti hieman silmällä ohikulkijoita.
 Kevätkesä on parhaimmillaan. Metsäkin kukkii valkoisenaan käenkaalia, jota myös ketunleiväksi kutsutaan. Metsätähtiä ja orvokkeja odotellaan. Mustikka kukkii paikoin.
Näitä syötiin lapsena salaa
            Suuressa kuusessa korkealla huomasin kukkia ja kerkkiäkin. 
                                    Tälläistä näimme tänään. Luonto hellii nyt.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Aurinkoa maanantaina...

Viikon alkajaisiksi bongailtiin jälleen  lintuja joen rannalla. Eipä näy enää vesilintuja, ovat siirtyneet pesimispuuhiin. Lokit kirkuvat senkin edestä ja istuvat välillä laiturin nokassa. 
 Huomasin myös tutun rantatien saaneen nimen. Sopiva nimi onkin annettu, kulkeehan tämän rauhan raja joenuomaa pitkin.


 Viikonloppu meni  yhdessä hujauksessa. Saimme jälleen pienet vieraat vanhempineen muutamaksi päiväksi luoksemme ja paljon ehdittiin yhdessä kokea. 
Lauantaina oli jopa kiirettä, piti ehtiä ukin kotikylälle katsomaan vanhoja autoja, traktoreita ja kaikenlaista muuta vekotinta. Siellä vietettiin jo perinteeksi tullutta tapatumaa,  "Wanhat vehkeet ja rompetori" Ukki joutuikin olemaan siellä koko pitkän päivän talkoopuuhissa. 
 Lapsia ei ne vanhat autot sun muut paljoa kiinnostaneet, vaan "aarteiden" etsintä oli paljon mielekkäämpää. 
Ja löytyihän niitä kummallekin, eivätkä maksaneetkaan paljon mitään. Nelivuotias oli hyvin onnellinen löytäessään pikkuautojen seasta ihka oikean keltaisen ratikan. Ja kun vielä pääsi vanhan linja-auton kyytiin, oli hymyä koko poika.
Hymy oli herkässä muillakin matkustajilla ja juttu lensi kunnon savolaiseen tapaan. Linja-autossa oli tunnelmaa..Meinasi vain tulla ongelmia kapeilla kyläteillä ohituksissa, koska tämänvuotinen kevättapahtuma sai ennenäkemättömän suosion. Pysäköintipaikoista taisi olla pulaa, tienvarret täynnä autoja kilometrien matkalla.
Mitkäs meita aikuisia sitten kiinnostivatkaan..
   Laite kuvassa on pärehöylä. Olisi taas saanut varapäreitä mukaan. Entiset ovat vielä käyttämättä, joten uusia ei tarvitse.
Zetoristit vanhoinen traktoreineen ja motoristit kiinnostivat kaikkia. Ja tietysti ne vanhat autot. ja limusiini..
Kuva viime vuodelta
Kyllä noilla kelpaa ajella ...
   Tunnelma tapahtumassa oli oikein mukava, ihmiset viihtyivät pitkälle iltapäivään. Oma osansa oli tietenkin sopalla ja soitannalla ja tuttujen tapamisella. 
                          Kiitos kuuluu aktiiviselle kyläyhdistykselle!






sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Toiset yksitoista..

Meidän vaahtera kukkii parhaillaan
Irene Vironperältä antoi tunnustuksen ja haasteen, sekä  11 kysymystä vastattavaksi. Sain mahdollisuuden valita kumman haluan.  Hänen kysymyksensä olivat niin mielenkiintoisia, joten  valitsin kysymykset. 
1. Kuvaile kotiasi muutamalla sanalla?
   -Punatiilinen setsemänkymmenluvun omakotitalo, jossa ollaan asuttu  pian 37 vuotta Osin remontoitu ja lähellä keskusta-aluetta.
2. Mikä sana kuvaa parhaiten puutarhaasi?
   - Helppohoitoisuus, ei juurikaan enää hyötypuutarhaa.
3. Miten lataat paristojasi parhaiten?
  -Liikkuen luonnossa koirani kanssa kaikkina vuodenaikoina.
4.Lempipuusi?


 - Voi, monta, ehkä se on kumminkin lehtikuusi. Tai  tuo vaahtera.
5. Lempikuukausi?
  -Toukokuu, luonto herkimmillään, uuden kasvun aika.
6 .Mikä kotihomma on mieleisintä?
  - Leipominen.
7. Mitä rikkaruohoa kasvaa pihallasi eniten?
  - Voikukka rehottaa.
8. Mitä sipulikasvia suunnittelet istuttavasi ensi syksynä?
  - Kirjopikarililja on uusi tuttavuus, joten sitä.
9. Lempirunoilijasi?
  - Tämä on hankalaa, on niin monta. Ehkä Lauri Viita.
10. Minkä historian henkilön/sankarin nahkoissa haluaisit viettää yhden vuorokauden?
   - Minna Canthina, hän oli aikaansa edellä.
11. Lempilintusi?
   - Pääskynen.


 Kiitos vielä Irene! 

Uudet kysymykset jäävät tälläkin kertaa keksimättä...



torstai 17. toukokuuta 2012

Yksitoista...

Kuvien tarinan Sirpa haastoi vastaamaan yhteentoista laatimaansa kysymykseen. Kovin vaikeita Sirpa ei kysellyt,  näin kysymykset ja vastaukset tänään..


1. Mikä on lempivärisi?
   - Lämmin punainen  se on edelleen.


2. Mikä eläin olisit mieluimmin?
                                - Siitä ei liene epäilystäkään, koira.


 3.Laulatko itseksesi esim suihkussa tai autossa.
 - Jahas, laulan silloin kun kukaan ei ole kuulemassa.


4. Oletko optimisti vai pessimisti?
 - enemmän optimisti, vaikka taipumus murehtia etukäteen voi kertoa pessimismistäkin.
 5. Hiustesi tämänhetkinen väri?
  -On tälläinen
6. Oletko allerginen, jos niin mille?
 - Olen jonkun verran,  siitepölylle, joillekin mausteille ja vähäsen kissalle.


7. Mihin maahan haluaisit mieluiten matkustaa?
                                                 -Tänne uudelleen ja uudelleen
8.Juotko mieluimmin kahvin mustana vai maidon/kerman kanssa, vai oletko teeihminen?
 - Mustaa kahvia mieluiten, myös erikoiskahvit maistuvat, kuten cappuchino, joten sekä että. 


 9.Oletko illanvirkku ja aamuntorkku, vai päinvastoin?
 -Enemmän illanvirkku, mutta en kumminkaan aamuntorkku, hih.

10. Mikä olet horoskoopissa?
 - Oinas, aika tyypillinen vielä.

11. Jos saisit valita vain yhden kukkasen, mikä se olisi?
                                    -Kukkanen olisi tämä pioni, joka kasvaa pihallamme.

                                 Kiitos Sirpa, tämä tuli helposti ♥
Uusia kysymyksiä en nyt tee, vaikka olin jo niitä valmiiksi miettinyt. Aika monella blokkaajalla haaste on jo ollutkin.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Meillä on kesä....

Lämmin hellii nyt meitä täällä keskisessä Suomessa. Hento vihreys on vallannut puut ja pensaat..
Hyvin ovat kasvaneet..

Taustalla on vanha riihirakenus, lapsuuteni jännittävä ja pimeä piilopaikka
Piti päästä katselemaan metsämme lehtikuusien aluetta, Meidän lisäksemme myös linnut ilakoivat lämmöstä, monta laulajaa kuulimme, peippoja, kirjosieppoja tunnistin, sekä käen tietenkin.
Vielä ei näkynyt luonnonkukkia, mutta ihan pian ensimmäiset ketunleivät, metsäorvokit ja muut sieltä avaavat nuppunsa.

 Pihalla kumminkin saadaan nauttia monista kukkivista kasveista ja eräs lempikukkani on juuri orvokki, sekä luonnossa kasvavat lajikkeet, että  nämä puutarhan. Ja ne jaksavat ilahduttaa varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn..
Katsotaanpa mitä  Kirjapajan julkaisema Kukkien kielellä-kirjanen kertoo orvokista...
                             "Tunnustan sinulle salaisen rakkauteni!!"  Että tämmöistä!!
Orvokista kerrotaan lisäksi näin: "se edustaa hiljaisia hyveitä. Maria-kultin tärkeimpiä ominaisuuksia. Koska orvokin sininen väri muistutti Neitsyt Mariasta, kasvia alettiin jo keskiajalta lähtien maalata Mariaa kuvaaviin tauluihin. Kaiken lisäksi se tuoksuu taivaalliselta"
 Eipäs tuohon kollaasiin sattunut yhtään sinistä, No, korjataan tilanne...täältä löytyy.
                           Keväisiä päiviä!