tiistai 15. tammikuuta 2013

Olipa mukavaa luettavaa..

Sinikka Nopolan lyhytnovellit Matkustan melko harvoin ja muita kertomuksia.
WSOY 2012, sivuja 140.

Kokoelman tarinat liikkuvat arjessa ja ilmiöissä, kuten vierailusta Facebookiin ja siellä tykkäämisiin, loppuhalauskompleksiin: miten halata lähtöhetkellä oikealla tavalla, ja  miten käytännön ihminen toimii muistotilaisuudessa, ja monta muuta  tarinaa..yhteensä 40, jos oikein laskin.
 Tekstit ovat mukaansa tempaavia, oivaltavia ja erittäin nautittavia. 

 Oman osansa saavat kodin tuiki tarpeelliset keittiövälineet, kuten haarukka ja lusikka
Kaappien kätköistä vanhoja hopeisia

"Olen usein miettinyt minkälaista olisi olla haarukka tai lusikka. Olen kyllä tietoinen, että haarukka en voisi olla, sillä haarukka on mies" 
 Tarina jatkuu pohdiskellen miksi lusikka on naisellinen ja haarukka miehinen:
"Voisiko kukaan ajatella, että esimerkiksi Pörssiklubilla, missä miehet nauttivat monen ruokalajin   aterioita, kaikki särvittäisiin lusikalla? Ei.
Ja miehet ovat keksineet siitä johdetun sanankin:haarukoida:
 Esimerkkinä tämmmöinen lause:
Haarukoin tässä erilaisia vaihtoehtoja, mitä tulee läpinäkyvien teippirullien aikataulutukseen siinä katsannossa, että voimme haarukoida tapahtumaan optimaalisen paljon sellaista väkeä, mikä on haarukoitavissa suur-Helsingin alueelta"

Ja lusikan yhteydestä naisellisuuteen muunmuassa tällä tavoin:"Lusikalla syötetään joko hyvin nuorta, hyvin vanhaa tai hyvin sairasta. Lusikka kuuluu naisten maailmaan: lusikan läheisyydestä maksetaan hyvin huonosti, maailman sivu velliä ja muussia on lapattu lasten ja vanhusten suuhun ilmaiseksi. Miksi siitä vieläkään pitäisi maksaa, ihmettelevät haarukkatarinassa  esiin nostetut miehet"

Eräässä tarinassa on lisää juttua keittiövälineistä, kuten lettupannusta ja kauhoista. Ja  tämä tarina sai minut tarttumaan vanhaan valurautaiseen lettupannuun ja paistamaan lettuja...
Ja maistuihan ne mansikkahillolla

 Minusta tarina on niin osuva ja hauskasti oivallettu, että laitan pitkähkön lainauksen tekstistä....
"Lättypannu on kuin  esineiden Pekka Töpöhäntä- tuo huonompiosaisten kulkurikissojen kadehtima perhekissa. Lättypannu elää yleensä mukavassa perheessä, jonka jäsenet ovat  iloisia ja toiveikkaita.
Lättypannu on kuin ydinperheen nelihuoneinen koti. Neljä lättyä pannulla on kuin neljä perheenjäsentä. Niiden kehitystä on kiintoisa seurata. Yksi paistuu muita nopeammin, siis johtaa, yksi taas on pienin ja näyttää surkeammalta, mutta siitä saattaa tulla kaikkein paras ja haluttavin.
Tasa-arvo ei milloinkaan kohtaa yhtä aikaa kaikkia neljää. Aina on joku taikinan määrästä johtuen onnistunein, joku repaleinen, joku liian ohut ja palamisherkkä tai liian paksu ja hitaasti kypsyvä"
Lisäksi tarinassa on nostettu esiin kauhat, miten nykykodeissa on joka tarkoitukseen sopiva työväline, tarjoiluväline ja jne. Eli kauhatkin ovat erikoistuneet tai erikoistumassa 
 "Jäätelökauha on tehnyt nopeasti vakuuttavan uran. Kaikki tuntevat sen. Se on vahvatekoinen ja treenattu, sillä sen tehtävä on kaivaa jäätelöstä palloja. Yksinkertaista työtä? Väärin. Vaatimukset  kovenevat, pallojen on oltava koko ajan pyöreämpiä, sileämpiä....."

Mitäs meidän rakkaille puukauhoille kuuluukaan,  näinä erikoistumisen aikoina "nöyrä, kouluttamaton puukauha raatoi aamusta iltaan sekalaisissa töissä, hyppäsi puurosta soppaan ja sopasta soossiin, eikä ollut koskaan salonkikelpoinen"Siellä se työt tehtyään makasi uupuneena ja harmaantui hiljaa"

Mutta..
"Ja yllätys, puukauhat tulevat taas, sillä puu on must-juttu. Äidit ja isoäidit ovat nousemassa laatikoistaan, puukauhojen arkuista kuin ylösnousemuksen ihmeen sanansaattajat. Eläköön puukauhat, aterinlaatikon harmaat pantterit"

Sinikka Nopolan tuotannosta itselleni on tutumpia Heinähattu ja Vilttitossu ja tietenkin Risto Räppääjä, jotka hän on tehnyt  yhdessä sisarensa Tiina Nopolan kanssa.
  
Pidin niin paljon tästä novellikokoelmasta, että lähdenkin tutkimaan kirjaston sivuilta mitkä hänen aikaisemmista kirjoistaan ovat hyllyssä.



20 kommenttia:

  1. Kiva kun kerroit meillekin kirjan hauskoista tarinoista. Etenkin tuo tarina lättypannusta...taidankin ilahduttaa isäntää pitkästä aikaa pitsireunaislla letuilla.

    Mukavaa illan jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Letut taitavat olla kaikkien mieleen, meidänkin isäntä pisteli poskeensa aimo annoksen;D lakkahillolla.
      Mukavaa tiistai-iltaa!

      Poista
  2. Oikein hienoja puukauhoja nuo isäsi tekemät!:)))
    Leppoisaa tiistai-iltaa, Minttuli!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinulle! Isä oli mestari kädentaidoissa, kanteleenkin teki!

      Poista
  3. Ihania puukauhoja,eihä noita raaski käyttää,ai kun rupesikin tekemään lettuja mieli ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei raski, ei saa enää mistään tilalle.
      Hyvää illanjatkoa Ritva!

      Poista
  4. Tuon Nopolan kirjan lukisin minäkin mielelläni, vaikuttaa hauskalta. Ukin tekemät puukauhat -kuva ei näy ainakaan nyt (klo 19.20), toivottavasti kyse on jostain tilapäisestä häiriöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kirja välipalana, pitäisit varmaan!
      Nyt pitäisi kuvan näkyä, latasin uudelleen.
      Terkut sinne:)

      Poista
  5. "Matkustan melko harvoin", sanoi Sinikka Nopola!?
    Minulla taiskin sitten käydä säkä koska tapasimme muutama vuosi sitten Budapestissä. Hän oli siellä kirjaansa markkinoimassa ja olin tilaisuudessa jossa oli meitä Suomalaisia ja Unkarilaisia kutsuttuna. Minä tämmönen kahella sormella kirjoittaja ja toiset alan ihmisiä!

    Hyvä ja mielenkiitoinen suullisen puheen antikin hänellä on, joten kuuntelin mielenkiinolla ja enkä ole unohtanut sitä tilaisuutta. Paikalle menin koska olen Risto Räppääjän ihailija....;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään Risto Räppääjästä, myös elokuvana. Lasten kanssa on kiva yhdessä katsoa ja lukea kirjaa:)

      Poista
  6. Oi kun rupesi mieleni tekemään lettuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten vain paistamaan!
      Mukavaa päivää!

      Poista
  7. Mielenkiintoinen kirja. Risto Rääppääjäa on luettu ja elokuvakin katsottu, lastenlasten kanssa. Olen myös nähnyt elokuvan Ella ja kaverit, samassa seurassa. Eilen tein pannukakkua mummoilureissullani ja kaikki meni.

    Luen parhaillaan Matti Klingen kirjaa Kadonnutta aikaa löytämässä, mielenkiintoinen sekin.

    Oikiein mukavaa keskiviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta! Lastenlasten kanssa lukeminen on niin mukavaa aina:)
      Varmaan mielenkiintoinen lukukokemus Klingen kirja onkin.
      Mukavia lukuhetkia näin talven keskellä.

      Poista
  8. Nytpä tekisi kauheasti mieli lukea tuo kirja.

    Kivasti kirjoitit.

    VastaaPoista
  9. Tuostapa tulikin mieleeni, että lettuja paistoin viimeksi mökin kenttäkeittiöllä. Ihan vesi herahti kielelle lettukuvastasi. Puukauhat on in, minullakin muutama pappani veistelemä ja todella taidokas puukauha jäljellä. En henno niitä kyllä soppaan kastaa...säilytän muuten.
    Nopolan kirjat on suosittuja, minulta vielä kaikki lukematta. Mutta ehkä joskus sitten.
    Hyvää torstaipäivää sinne mansikkapitäjään. Täällä on aurinkoista, untuvalunta satoi pari senttiä ja maa on valkoinen ja täynnä timantteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anja, samoin sinne!
      Käytän kyllä puisia kauhoja, ei sen parempaa puuronkeittovälinettä olekaan. Mutta nämä kuvassakin olevat saavat olla koristeina,ne muistot, ne muistot..
      Täällä se pakkasukko tuli taas, kaunista, mutta niin kylmää

      Poista
  10. Onpa hauska juttu! Puiset keittiövälineet ovat nyt kova sana.

    Arvaa vaan paistoinko eilen lettuja. Minulla on erityisohje eräästä keittokirjasta ja julkaisen sen jossain vaiheessa, mutta arvelen, että sinä teet letut melkein juuri niin.

    Hiukan harmittaa, kun menin antamaan Merille kaikki hopeiset aterimet...Minä en jaksanut niitä putsata, mutta tytär kyllä viitsii. Ne olivat ihanan vanhanaikaisia ja edesmenneeltä anopilta saatuja.

    Nyt lähden lenkille, otan myös sukset esille ja sitten syön lettuja. Ilallalla Anna Kareninan 13. filmatisointi ja pääosassa Keira Knightley, sen jälkeen pizzalle. En ole syönyt pizzaa vuoteen.

    Kaunista, herkullista loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Tuossa Nopolan kirjassa saavat myös puuhengarit arvoa!

      Letut ovat lohturuokaakin, minun pitää aina paistaa lapsenlapsille lettuja kun vanhemmat ovat matkoilla tai muuten on ollut kurjaa.

      Hienon lahjan olet antanut Merille, hän osaa varmasti antaa arvoa perintöhopeille..

      Mukavaa lenkkipäivää, aurinko paistaa ja lumitähdet kimmeltävät!

      Poista