torstai 31. tammikuuta 2013

Tammikuun katsaus

Näin kuukauden päättyessä vilkaisin kuvakansioihin mitä kaikkea onkaan tullut kuvatuksi kuukauden aikana.  
 Muutamia ennen julkaisemattomia, eli sekalainen kattaus pian taakse jäävään kuukauteen...
                                                Jäätä näkyvissä ja alla vähän lisää
   
                                               Rannoilla kuljeskelua, valonilmiöitä ja jäätä...
                                            
                                                  Lunta ja jälkiä, mikä meni?

                                              Havupuita metsissä ja rannoilla
                                                    luminen polku
Rantamänty
        Viime vuonna arvuuttelin tätä havupuuta. En tunnistanut lajiketta ja syksyllä kysyin Heliltä 
 (kaupunkimme puutarhuri)   Douglaskuusiahan ne ovat kuten moni arvelikin.. Tästä viimevuotiseen kuusijuttuun...

                                                         Joen kummajaisia
mitä tästä tulee mieleen..
                                      Tämä puuhun nouseva "karhunpentu" on tämänpäiväinen

Lisäksi olen yrittänyt kuvata lintuja vaihtelevalla menestyksellä ja tämän linturikkaan tammikuun vihoviimeinen lintukuva. Hieman on ruuhkaista "piparipurkilla"  
         

tiistai 29. tammikuuta 2013

Pieniä kevään merkkejä

Tänään kuulin tutun titityy titityy...Jostain luin etteivät tintit enää osaa tuota laulua. Hölynpölyä, niin iloiselta kuulosti ja monta kerta


 Ei se laulu meidän pihalta kuulunut, nämä pistävät sen kun ennättävät murua rinnan alle. Nyt on rasvakakku  suosikki.

Kevään merkkejä on se että pakastimeen säilötty marjasato on monella hupenemassa ja nyt onkin oikea aika nauttia marjoista.  Meillä on vielä vaikka kuinka paljon, tietäähän sen vanhastaan. Niitä nyt yritän käyttää monella lailla ja tämänpäiväiset annokset näin..

Mansikkaa, mustikkaa ja vadelmaa salaatissa ja tuttu marjasmoothie samoista marjoista lisäksi juomassa on myös banaaninpuolikas ja laktoositon maitojuoma, eikä yhtään lisättyä sokeria.

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, meilläkin iski flunssa-aalto ( kai sekin on kevään  merkki monesti, siitä ikävämmästä päästä), joka osoittautui normaalia rankemmaksi. Ruoka ei oikein  maistunut, joten  piti eilen kokeilla miten olisi kuuma ja tulinen broilerikeitto. Katsastus jääkaappiin mitä tarpeita löytyy ja syntyihän niistä soppa, joka olikin niin hyvää että piti santsata..
Kuva ei nyt kovin edustava ole, hoksasin vasta kattilan tyhjennyttyä että olisihan tuon voinut tarjota tyylikkäämminkin..
 Näin sen tein;                  300 g broilerin maustamattomia filesuikaleita
                                              2 porkkanaa
                                              2 sipulia, toinen punasipuli ja toinen keltasipuli
                                              3 valkosipulin kynttä
                                              1 oranssi paprika
                                              currya ja cajun-mausteseosta noin 1½ rkl
                                              inkivääriä jauheena noin tl
                                              suolaa
                                              pätkittyä spaghettia noin kourallinen
                                              vajaa litra kasvislientä
                                              chiliä varovasti, tai sweet-chilimaustekastiketta
                                             1 prk Musta-Pekka ruokakermaa 
Valmistin näin: Kuoritut, paloitellut kasvikset freesataan öljyssä kattilassa. Lisätään kasvisliemi.
Broileri ruskistetaan kevyesti öljyssä, johon on lisätty curry, Kaadetaan kattilaan ja lisätään muut mausteet ja pätkitty spaghetti. Keitetään n. 10-15 min ja lisätään ruokakerma  ja tarkistetaan maku. Päälle vielä runsaasti vihreää..

PS:  Älä unohda näitä, vaikka tämä vuodenaika onkin vähän haasteellista. Ei aina löydä kovin hyväkuntoisina myymälöistä pikkupaikkakunnilla..
  
                                  


.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Lintubongailupäivänä pääosassa (lintu)koira

Piti bongata ulkona tunti pihan lintuja, mutta tyydyin laskemaan siivekkäitä vierailijoita ainoastaan sisätiloista ikkunanlasin läpi.
 Kuusi päivää jatkunut kuumeilu toi niin voimattoman olon ettei oikein  vielä uskallakaan lähteä tuonne hyytävän viiman armoille.
Lintukoira bongailee lintuja viime maaliskuussa

 Sen sijaan tämän päivän pääroolissa olkoon tuttu karvainen kaverini, ihmisen paras ystävä, koira.

Pistäydyin kirjastossa ja hyllyssä aivan kuin minua odottamassa oli ylläoleva teos: 
KOIRAN FILOSOFIA
Eero Ojanen
2012
Kirjapaja 
 Kirjan tekijä on filosofi ja vapaa kirjoittaja ja hän on saanut Suomen tietokirjailijat ry:n Tietokirjailijapalkinnon 2009.
 Kirjassa tekijä pohtii mikä tekee koirasta niin erityisen, onhan koira ja ihminen kulkeneet yhteistä matkaa tuhansien vuosien ajan. Hän on etsinyt koiraan liittyviä kuvauksia, pohdiskeluja ja esimerkkejä mm. uskonnoista, kansanperinteestä ja myös oman aikamme kulttuurista.
Koiriin liittyviä tarinoita on kerrottu ja julkaistu tuhansia vuosisatojen aikana ja yksi vanhimpia lienee tekijänkin alkulehdille nostama:
"Eräs vanhimpia nimeltä tunnettuja koiria on Argos, josta Homeros kertoo Odysseijassa yli 2500 vuotta sitten.  Kun kuningas Odysseus palaa kotisaarelleen vuosikausien retkiltään, hän halusi tulla naamioituneena saadakseen selville millainen tilanne kotona oikeastaan oli.. Ihmiset eivät häntä tunteneet, mutta yksi ei erehtynyt, raihnainen Argos-koira, joka heti tunnisti isäntänsä. Se oli odottanut 20 vuotta. Tunnistettuaan tulijan se jaksoi vielä heilauttaa häntäänsä ja kuoli, luultavasti onnesta"

Vielä en ole koko kirjaan tutustunut, lukiessa menee aikaa, jään välillä muistelemaan noita  tarinoita ja tekoja joita kumpuaa mieleeni omistakin koirista..
 Laitan tähän muutaman kuvan jotka kertovat olennaisen täydellisestä luottamuksesta, joka vallitsee pienten lasten ja koiran välillä

Tästä se alkaa, ystävyys

Kuva puhukoon puolestaan....



Päivittäiset tapaamiset, aina yhtä mukavia..

torstai 24. tammikuuta 2013

Talvipäivän kuvat

                                       Aamulla  aurinko nousee, tulee pakkaspäivä
                                            
                                                      Keskipäivällä
Pakkanen kiristyy
                                                  Illalla

                                     Hiihtolatu on on hyvässä kunnossa ja valaistu

maanantai 21. tammikuuta 2013

Ruokitaan lintuja

Nyt maistuu linnuille ruoka ja mukavaa seurattavaa riittää niiden käyttäytymisessä. Aivan selvästi on muodostunut pihamme vierailijoista kahden kerroksen väkeä..
Tiaiset ovat ylimpänä, etenkin nämä sinibaretit. Ei ole asiaa muilla pähkinäpurkille silloin kun ovat paikalla.Yritystä kylläkin... muutaman kerran olen nähnyt mustarastaita, mutta kovin ovat arkoja, hämärissä yleensä ilmestyvät..
Niinpä  lumella kylvettiin auringonkukan siemeniä ja kauraa ja ne ovat houkutelleet myös muita lintuja.
 Keltasirkut tulivat suurina parvina ja niillä on tapana seurata ruokintapaikkaa turvallisesta paikasta, pihatuijamme on  hyvä  siihen.
                          Ja kun huomaavat reitin olevan selvän, silloin on kuhinaa
Myös urpiaiset käyvät silloin tällöin koivussa, mutta katsovat parhaaksi  siirtyä lähimetsään..

On ne urpiaisia, vaikka kuva ei näytä siltä.. Tulivat ihan lähelle, mutta Minttu taas karkoitti kaemmas..

Nyt ostamaan lisää pähkinöitä:)

lauantai 19. tammikuuta 2013

Kiitos tunnustuksista!


Kiitokset Ronjalle ja mummelille ihanasta sydämestä, mieluusti otan tämän vastaan!

 Sydän lähtee eteenpäin seuraaville mukaville blogeille, joilla on alle kaksisataa lukijaa. En ole ihan varma joko sydän on teille matkannut, mutta sydämiä ei kai koskaan ole liikaa..

               Maikku
               Anja Regina
               Ulleriina
               Beate
               Annele`s

Pakkanen hellitti täälläkin ja uutta lunta satelee hiljalleen. Eilinen pakkanen
 värjäsi taas taivaan, kuva napattu kesken ruonlaiton keittiön ikkunasta.

                                          Kuunpuolikaskin näkyi hyvin..


                                        Hyvää viikonloppua kaikille!

torstai 17. tammikuuta 2013

Jäätä, lunta..


                                          Talo jätetty tyhjilleen, kukkaset jäätyneet.....

Tammikuu  yli puolen välin, joki jäätyy pikkuhiljaa, mutta sulapaikkoja on vielä virtausten kohdalla


ja jääkukkia tumman veden yllä
                               Illan tullen kimaltavat tähdet taivaalla ja lumen pinnalla 
                                       
                                     Mukavia pakkaspäiviä!                                       

tiistai 15. tammikuuta 2013

Olipa mukavaa luettavaa..

Sinikka Nopolan lyhytnovellit Matkustan melko harvoin ja muita kertomuksia.
WSOY 2012, sivuja 140.

Kokoelman tarinat liikkuvat arjessa ja ilmiöissä, kuten vierailusta Facebookiin ja siellä tykkäämisiin, loppuhalauskompleksiin: miten halata lähtöhetkellä oikealla tavalla, ja  miten käytännön ihminen toimii muistotilaisuudessa, ja monta muuta  tarinaa..yhteensä 40, jos oikein laskin.
 Tekstit ovat mukaansa tempaavia, oivaltavia ja erittäin nautittavia. 

 Oman osansa saavat kodin tuiki tarpeelliset keittiövälineet, kuten haarukka ja lusikka
Kaappien kätköistä vanhoja hopeisia

"Olen usein miettinyt minkälaista olisi olla haarukka tai lusikka. Olen kyllä tietoinen, että haarukka en voisi olla, sillä haarukka on mies" 
 Tarina jatkuu pohdiskellen miksi lusikka on naisellinen ja haarukka miehinen:
"Voisiko kukaan ajatella, että esimerkiksi Pörssiklubilla, missä miehet nauttivat monen ruokalajin   aterioita, kaikki särvittäisiin lusikalla? Ei.
Ja miehet ovat keksineet siitä johdetun sanankin:haarukoida:
 Esimerkkinä tämmmöinen lause:
Haarukoin tässä erilaisia vaihtoehtoja, mitä tulee läpinäkyvien teippirullien aikataulutukseen siinä katsannossa, että voimme haarukoida tapahtumaan optimaalisen paljon sellaista väkeä, mikä on haarukoitavissa suur-Helsingin alueelta"

Ja lusikan yhteydestä naisellisuuteen muunmuassa tällä tavoin:"Lusikalla syötetään joko hyvin nuorta, hyvin vanhaa tai hyvin sairasta. Lusikka kuuluu naisten maailmaan: lusikan läheisyydestä maksetaan hyvin huonosti, maailman sivu velliä ja muussia on lapattu lasten ja vanhusten suuhun ilmaiseksi. Miksi siitä vieläkään pitäisi maksaa, ihmettelevät haarukkatarinassa  esiin nostetut miehet"

Eräässä tarinassa on lisää juttua keittiövälineistä, kuten lettupannusta ja kauhoista. Ja  tämä tarina sai minut tarttumaan vanhaan valurautaiseen lettupannuun ja paistamaan lettuja...
Ja maistuihan ne mansikkahillolla

 Minusta tarina on niin osuva ja hauskasti oivallettu, että laitan pitkähkön lainauksen tekstistä....
"Lättypannu on kuin  esineiden Pekka Töpöhäntä- tuo huonompiosaisten kulkurikissojen kadehtima perhekissa. Lättypannu elää yleensä mukavassa perheessä, jonka jäsenet ovat  iloisia ja toiveikkaita.
Lättypannu on kuin ydinperheen nelihuoneinen koti. Neljä lättyä pannulla on kuin neljä perheenjäsentä. Niiden kehitystä on kiintoisa seurata. Yksi paistuu muita nopeammin, siis johtaa, yksi taas on pienin ja näyttää surkeammalta, mutta siitä saattaa tulla kaikkein paras ja haluttavin.
Tasa-arvo ei milloinkaan kohtaa yhtä aikaa kaikkia neljää. Aina on joku taikinan määrästä johtuen onnistunein, joku repaleinen, joku liian ohut ja palamisherkkä tai liian paksu ja hitaasti kypsyvä"
Lisäksi tarinassa on nostettu esiin kauhat, miten nykykodeissa on joka tarkoitukseen sopiva työväline, tarjoiluväline ja jne. Eli kauhatkin ovat erikoistuneet tai erikoistumassa 
 "Jäätelökauha on tehnyt nopeasti vakuuttavan uran. Kaikki tuntevat sen. Se on vahvatekoinen ja treenattu, sillä sen tehtävä on kaivaa jäätelöstä palloja. Yksinkertaista työtä? Väärin. Vaatimukset  kovenevat, pallojen on oltava koko ajan pyöreämpiä, sileämpiä....."

Mitäs meidän rakkaille puukauhoille kuuluukaan,  näinä erikoistumisen aikoina "nöyrä, kouluttamaton puukauha raatoi aamusta iltaan sekalaisissa töissä, hyppäsi puurosta soppaan ja sopasta soossiin, eikä ollut koskaan salonkikelpoinen"Siellä se työt tehtyään makasi uupuneena ja harmaantui hiljaa"

Mutta..
"Ja yllätys, puukauhat tulevat taas, sillä puu on must-juttu. Äidit ja isoäidit ovat nousemassa laatikoistaan, puukauhojen arkuista kuin ylösnousemuksen ihmeen sanansaattajat. Eläköön puukauhat, aterinlaatikon harmaat pantterit"

Sinikka Nopolan tuotannosta itselleni on tutumpia Heinähattu ja Vilttitossu ja tietenkin Risto Räppääjä, jotka hän on tehnyt  yhdessä sisarensa Tiina Nopolan kanssa.
  
Pidin niin paljon tästä novellikokoelmasta, että lähdenkin tutkimaan kirjaston sivuilta mitkä hänen aikaisemmista kirjoistaan ovat hyllyssä.



sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Sunnuntain iltapäivällä

                  Hetki ennen hämärän laskeutumista, taivaalla oli melkoinen valonäytelmä
                                  Kamera oli kotona, mutta ehdin kuin ehdinkin noutaa sen..
                                                   Ihana valo vain hetkisen....
                                                           kesti..

lauantai 12. tammikuuta 2013

Yksitoista...

Sain mukavan haasteen Annelen blogista vastata yhteentoista kysymykseen....
 Kysymykset ja vastaukset  tulevat tässä...
 1. Minkä vuodenajan ihminen tunnet olevasi ja miksi?


    -Kevät on minun vuodenaikani, olenhan syntynyt huhtikuussa. Keväisin tunnen olevani 
     täynnä energiaa niin kuin luontokin.
2. Kun nyt katsot oikealle puolellesi mitä näet?
    -  Koirani makoilemassa pikkusohvalla ja seuraavan touhujani puolella silmällä
3. Kun katsot vasemmalle puolellesi, mitä näet?
   -Täpötäyden kirjahyllyn.
4. Mistä asioista nautit elämässä?
   -Tällä hetkellä kiireeömyydestä ja luonnossa liikkumisesta.
5. Jos sinun pitäisi valita punainen tai oranssi, se mieluisampi, kumpi se olisi ja miksi?
   - Punainen, miksikö? Näin talvella puen useinmiten ulkoilemaan lähtiessä punaisen 
      untuvatakin, joka on lämmin ja mukava.
6. Mitä aiot tehdä huomenna?
   - Sunnuntailounaaksi kalaa, ulkoilla sään mukaan joko lyhyen tai pidemmän aikaa, 
     sekä lukea.
7. Minkä elokuvan olet viimeksi katsonut?
    - Taisi olla vanha versio Seitsemästä veljeksestä, tuli televisiosta viikolla joku päivä.  
8. Jos sinulle tuotaisiin nyt lahja, mitä toivoisit sen sisältävän?

        - Iloitsen aina yllätyskukista ja niinpä kukkakimppu olisi mieleen.
9. Mikä on sinun lempiherkkusi?
   -  Vaikea valita, herkkusuu kun olen, mutta suklaa kaikissa muodoissaan maistuu aina.
10. Mikä laulu sinulle tulee ensimmäisenä mieleen?

     - Tiu tau tilhi.. parina päivänä ovat olleet taas ilahduttamassa-
11. Jatka lausetta Lähdin kävelemään...2-4 sanalla

                                        - aurinko valaisi männyn latvuksen-

Nyt pitäisi, kuten haasteisiin kuuluu, heittää tätä eteenpäin yhdelletoista blokkaajalle uusin kysymyksin. 
Mutta tällä(kään) kerralla  en keksi uusia kysymyksiä, joten kiitän kauniisti sinua Annele! 
Kysymyksiisi oli ilo vastailla:)))
  

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

"Lintubongaamista"

Kuulin eräältä luonnonystävältä ja luin lehdestä että asuinalueellamme on tehty havaintoja harvinaisesta harmaapäätikasta.  No siitä innostuneena silmät ja korvat avoimina olen kuljeskellut polkujen varsia ja metsäluontoa  jos vaikka..
 Toistaiseksi ei niin mitään havaintoa, mutta näitä tavallisia kylläkin riittää, nakuttelua kuuluu päivittäin.
 Onhan täällä siivekkäitä. Urpiaiset ovat tulleet viime päivien aikana, niitä sitten kuvaamaan tänään.  Kuvaamisen kanssa kävi kyllä kehnonpuoleisesti, vaikka oikein keikistelivät koivun oksalla.. juuri kun luulin saaneeni tähtäimeen, koira tempaisi ja se siitä urpiaisesta.  Mutta lohdutukseksi näin jotain tummaa vilahtelevan rannan ruovikossa
Kauempaa katsottuna luulin tavoittaneeni koskikaran, joita joessa näkee silloin tällöin, mutta taitaa olla mustarastas-rouva, vai onko?
-------------------------------------------------------------------------------------------------------

                   Etelän linnut ovat hieman kesympiä ja tottuneita poseeraamaan turisteille
                                             La Paloma ja lempitenorini  Placido Domingo

maanantai 7. tammikuuta 2013

Ja aurinko nousee....

Pieni poikkeama rannan kautta arkisella kauppareissulla aamun valjetessa..
                                          Avantouimarit olivat jo käyneet..
                                                kohti valoisampaa
                                                   Pakkanen noin 15 astetta
     

                                "Jokaisen talven sydämessä on väräjävä kevät, ja
                                   jokaisen yön hunnun takana on hymyilevä
                                   aamunkoitto"

                                ---Kahil Gibran---