lauantai 27. huhtikuuta 2013

Kamera kulkee mukana..

Olisipa harmittanut vietävästi tänään jos olisin jättänyt kameran matkasta. Näin jotain mitä en aiemmin ollut nähnyt tuolla joella.
Kanadanhanhi
Katselin joutsenparia jälleen kerran kauempaa ja huomasin vastarannalla harvinaisen ison sorsan, tai luulin aluksi niin. Laiturin päähän pikaisesti  ja kamera esille ja hanhi se siellä uiskenteli lähellä joutsenia. Ihmeellistä miten hiljaa Minttukin jaksoi seurata lintua
Yksinäinen taisi olla kun koko ajan seurasi joutsenparia. Seurasín tilannetta pitkän aikaa, koko ajan kanadanhanhi seurasi eikä pariskunta sitä häätänyt pois. Uivat lähemmäs ja me Mintun kanssa koetettiin olla hiljaa pensaiden suojassa..

Tässä vaiheessa joutsenet alkoivat varoitushuudot,  meidän oli aika lähteä kotia kohti katsomaan televisiosta kansallisen veteraanipäivän pääjuhlaa.

                            Sinivalkoiset krookukset päivän kunniaksi kukkivat kauniisti!


  

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Viikonlopuksi makeaa

Makeanhimo ja leivontakärpänen iski ja päätin kokeilla uuden Pirkka-lehden ohjeen mukaan vadelmamutakakkua.

Makoisaa tuli, mutta muutama huomio jos haluatte ohjetta kokeilla.  Jauhoja on mielestäni liikaa, rakenteesta ei tullut tarpeeksi kosteaa niinkuin näissä mutakakuissa kuuluu olla. Paistoaika, noin 30 min oli varmaan sopiva.
 Marjoja on vielä pakastimessa vaikka kuinka paljon ja nyt pitää koettaa niitä syödä ihan sellaisenaan urakalla ja keksiä  jatkojalosteita (tähän kakkuun noita vadelmia ei paljoa mennyt) Löysin myös ison rasiallisen metsävadelmia ja niistä keitin hilloa, ah että se on hyvää. Paljon parempaa kuin viljellyistä marjoista tulee.
      
                                         Keväistä viikonloppua!
 Nautitaan kevääntulosta vaikka vähän satelisikin. Omat askeleeni taitavat taas kulkea  rantapoluille.  Ja eihän se kamera "uhkauksista" huolimatta tänä aamunakaan pysynyt kotona. Pari tuntia hurahti kuin siivillä seuratessa  lintujen keväisiä touhuja.
                     

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Joki virtaa vapaana

Eilinen myrskytuuli vei loput jäät joesta ja siinäpä sorsilla ihmettelemistä mennäkö vai ei.. 
   
Hyvin keinuttaa
                                 Tänään vesi oli niin sinistä 
     Joutsenet olivat valloittaneet rannan uimapaikan. Ovat ne aina vaan yhtä kauniita, eikä 
     malta olla kuvaamatta..
 Seuraavan kerran kun näitä tienoita kuljen, jätän kameran kotiin, kun  aina vaan  tulee noita joutsenkuvia lisää.


sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Sunnuntailenkin näkymiä

Kevätaurinko kirkkaimmillaan, eikä millään olisi malttanut lähteä kotiaskareisiin tämän aamupäivän lenkiltä..Ensiksi tavattiin västäräkki tepastelemassa joen jääriitten päällä.
 Sitten seurasimme telkkien riemukasta sukellus-ja lentonäytöstä, sekä rauhallista uiskentelua.
Matkaa jatkettiin ja tuttu joutsenpariskunta nautti suununtairauhasta sulassa sovussa muiden lintujen kanssa.
Lokkien lentonäytöksiä ja kirkunaa riitti pitkin matkaa. Naurulokkeja on nyt kymmenittäin.
                                         
                          Auvoisaa oli sorsaparinkin elo, eivät välittäneet koirastakaan.

         Eilen myrskytuulen puhaltaessa katselimme kun isokoskelo nautiskeli aalloista.
 Tämä laituri ja jokimaisemat ovat ne  mieleisimmät paikat  katsella lintuja
20.4.2013
Ps:  Lintukoira on toipumassa ja kovin aktiivinen jälleen. Eilen jo veteenkin olisi halunnut.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Hyvää viikonloppua!

Ensimmäiset orvokkiamppelit hankittiin tänään puutarhalta ilahduttamaan muutoin vielä niin ankean näköistä pihapiiriä.
Sininen ja valkoinen, näitä aina valitsen.
Kaktukset kukkivat runsaasti, teki mieli ostaa

Tutussa kukkapuutarhassa on aina yhtä mukavaa pistäytyä, nytkin oli talon kisu jo vastassa ja syliin pyrkimässä..
Samoin siivekäs koetti parhaansa seurustella, vaan en kyllä selvää saanut mitä oli asiaa. Miten liene kaverille käynyt, viimeksi kaijoja oli kaksi.
Muidenkin siivekkäiden menoa on tällä viikolla tullut seurattua. Paljon on tullut jo vesilintuja ja tästä kookkaasta sukeltajasorsasta, eli isokoskelosta tein ensimmäisen havainnon, Aika kaukaa kuva on otettu, mutta tyttökoskelo siellä jään reunalla tepasteli yksikseen.

                                                             klik...
                                      Kevätkukkien aikaan, mukavaa viikonloppua ♥

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Karvaiset kaverit

 Tämän kauniin orkidean  ystäväni Irina toi minulle kiitokseksi kun kävin muutaman päivän ajan ruokkimassa heidän kissojaan. Upea valkoinen ja suuri kukkakaunotar, toivottavasti saan sen menestymään.
 Vanha kissarouva Muru on jo 19-vuotias ja nuorempi kissaneito Tsitas 6 vee.
Tsitas


Muru kaksi vuotta sitten
Oma karvainen kaverini Minttu on väsynyt eikä ruoka ole oikein maittanut.  Kevään tulo on iloinen asia yleensä, mutta... 
Lempipaikalla  pikku lenkin jälkeen. 

Jälleen on aika vuodesta jolloin Mintun allergiaoireet  pahentuvat. Niinpä oli taas eläinlääkärille asiaa. Korvatulehdukseen tippoja ja antibioottikuuri, muihin iho-oireisiin lisää kortisonia, omega-rasvahappoja ja tehovoidetta. Otettiin varalta maksakokeet kun kortisonia on jouduttu  antamaan jo pitkän aikaa. Onneksi arvot olivat kunnossa. Silti huolettaa jatko...Minttuhan on vasta vajaa 7-vuotias. Toivottavasti tehokuuri auttaa ja hän on taas iloinen itsensä, kun reilun kolmen viikon päästä olisi jälleen Vantaalle meno viikoksi hoitoon.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Vielä kerran jäätä

Kevät etenee nyt ja pian voimme heittää hyvästit pilkkikeleille ainakin virtapaikoissa. Tosin meidän mies kyllä aikoo vielä tulevalla viikollakin ahvenia vetää avannosta. Kuulemma jäät kestävät suurilla selillä vielä pitkään.
Satuin viikolla paikalle kun tämä railo aukesi. Melkoista pauketta kuuntelin aikani ja siinähän se syy oli.
Tässäkin jonkunlaista jäänmuodostusta..

 Vesilintuja ilmestyy pikkuhiljaa lisää. Joutsenten seuraksi telkät ovat saapuneet, tosin pysyttelivät piilossa minulta toistaiseksi. 

                                                Morning
                                           Klikkaa koko näytölle!

torstai 11. huhtikuuta 2013

Kevättä tekee...

Aamun linnunlaulukonsertteja  alkaa kuulua enemmän ja enemmän.   Yksinäinen sirkku yritti aamulla parhaansa, mutta kaveria ei vielä ilmestynyt samalle oksalle.
 Aamupäivän  lenkkipolun varrella   varpunen lauleli  ja hänelle lensi kuin lensikin puolisoehdokas..
 Mutta entäpä tämä vakaa pariskunta, joita käyn nyt päivittäin ihailemassa, mitä nyt puuhaavatkaan..
                                                Tuossahan menee pää pyörälle..
Näin tänään..
                                

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Tulihan ne, joutsenet

Tänäkin vuonna, vaikka myöhässä kuten kaikki muutkin kevään merkit. Eilen näin ensimmäiset, pariskunnan ja yksinäisen.
 Tänään seurailin Mintun kanssa jonkun aikaa pariskunnan touhuilua ihan läheltä..
                                             Peilaillaan...
                                           Eilen ryvettiin pohjamudissa
                               Puhdistus on tarpeen näin kauniina päivänä
                                                
                                               Tarkkaa hommaa
                                                 No niin, valmista tuli
                                                Käymme yhdessä ain...

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Matka on päättynyt

                                        Professori Kai Laitinen 27.9.1924-11.3.2013




Hänet siunattiin synnyinkuntansa Suonenjoen kirkossa pienen kutsutun saattojoukon läsnäollessa eilen. Tilaisuus oli kaunis, toivoa antava ja valoisakin. Samoin kuin muistotilaisuus.
 Seurakuntamme kirkkoherra käytti muistopuheessaan paljon lainauksia Kain muistelmateoksesta, joka ilmestyi vuonna 2004.
 Muistelmateos päättyy tähän runoon, jonka myös eilen kuulimme muistotilaisuuden lopussa

                                      Autuas ilma ja maa:
                                      Hellasta Pohjan mailla
                                      Saivat hetkisen heijastaa, 
                                      hehkua Hellaan lailla.

                                     Maassa, min kohta jo kytkee jää  
                                     hankien alle mi haipuu,
                                     kauneus, kauneus välkähtää,
                                     maan ilo, ihme ja kaipuu
                             
                                   -Otto Manninen Heinäkuun sää- 

 Kai Laitinen vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Iisveden rantamaisemissa Vaajaniemen koululla, jossa hänen vanhempansa olivat opettajina. Pitkät vedet...

 Näitä samoja rantamaisemia minäkin katselen ja kuvailen mielelläni .                                     
 Opin tuntemaan Kai Laitisen hienona, hyväntahtoisena ja sukulaisrakkaana ihmisenä. Savolaisuus säilyi hänessä, vaikka ura veikin häntä  välillä noille maailman rannoille.

 Täältä myös muistoja

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Ruokakirjan mukana Ranskassa

Välillä selailen noita ruokakirjoja, joita on vuosien varrella kertynyt monenlaisia. Yksi eniten katselluista on  Herkuttelijan keittiö-sarjaan liittyvä osa Ranska. Kaunis kuva-ja tietoteos, sekä ruokaohjeita paljon.

"Teos vie lukijan kylätieltä ruokapöytään. Se kertoo tärkeästä yhteydestä, joka vallitsee kunkin alueen historian, maantieteen ja ruokatottumusten välillä, ja esittelee ihmiset, jotka tekevät ruoasta sitä mitä se on"

Kirjan tekijöistä mainittakoon ruokaohjeiden laatijat, Scotton sisarukset, Marianne Comolli, Elisabeth Scotto ja Michelle Carles. Hienosta kuvituksesta vastaavat Pierre Husselnot ja Leo Meier. 

Herkuttelijan  keittiö on selonteko Ranskan perinteisen keittiötaidon aarteista, kertojana Gilles Pudkovski.
 Julkaistu suomeksi vuonna 1993 WSOY.
Kirja kattaa koko maan ruokakulttuurin, maakunnat pohjoisesta etelään ja piipahdetaanpa vielä saarillakin, Korsikassa.
 Kirjaa katsellessa päätin kokeilla vieläkö onnistaa noiden tunnettujen ohukaisten teko.
On kulunut vuosia kun viimeksi tein appelsiiniohukaisia toisella ohjeella mitä tämän kirjan ohje on.  Silloin onnistui... Miten nyt kävi, se onkin sitten toinen juttu.. Ohjeen kumminkin laitan jos vaikka joku innostuu kokeilemaan.


                                  Liekitetyt appelsiiniohukaiset 
                             
                       Taikina:    2 dl vehäjauhoja, 5 dl maitoa
                                        2 munaa
                                        1 rkl sokeria
                                        1 tl vaniljasokeria
                                        1 rkl öljyä
                                        hiukan suolaa
                      Täyte:        120 g voita
                                        2 appelsiinia
                                       1 dl sokeria
                                       3 rkl konjakkia
                                       6 rkl curacao-likööriä
Valmistus: tee ohukaistaikina ja jätä turpoamaan n.tunniksi. Lisää voisulaa taikinaan n.2 rkl.
Paista pienessä paistinpannussa voissa ohuita pitsisiä ohukaisia ja pidä ne lämpiminä. 
Pese ja kuivaa appelsiinit. raasta niiden kuori panuun missä paistoit ohukaiset. Purista appelsiinien mehu ja lisää pannuun. Lisää voi, sokeri, rkl konjakkia ja 3 rkl likööriä ja keitä seosta kunnes se muuttuu siirappimaiseksi. Kasta ohukaiset tähän yksi kerrallaan ja taita ne nelinkerroin. Pidä lämpiminä.
 Kuumenna loppu alkoholi. Tuo ohukaiset pöytää tarjoiluastiassa ja kaada alkoholi päälle ja sytytä palamaan.  (älä koskaan liekitä liesituulettimen alla)                  
Kaikki sujui "käsikirjoituksen mukaan", paitsi likööriä ei ollut, korvasin sen ja konjakin brandyllä, mitä sattui kotona olemaan.. Mutta kun tuli liekityksen aika, ei sitten millään minkäänlaista liekkiä syntynyt.. Syyksi epäilen kahta, eli täytettä oli liikaa (appelsiinimehua tuli paljon suurista hedelmistä), eikä siitä tullut tarpeeksi siirappimaista. Toiseksi alkoholi ehti häipyä kuumennuksen aikana.


                                          se siitä sitten.. hyviä olivat kumminkin:)

                                         


                                     Hyvää viikonloppua! 

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Edelleen jäätä näkyvissä!

Päivällä katseltiin sillalta veteen. Pikkuhiljaa jää sulaa ja nämä "noidan" varpaat ovat muuttaneet muotoaan.
 Jääpuikosta voi nähdä monenlaisia kuvajaisia aurinkoisella säällä...Mitä sinä näet?
                        Ja ilta-auringon valossa niistä syntyy kultaisia