lauantai 31. elokuuta 2013

Kuun vaihtuessa...

Ruskan värit lisääntyvät päivä päivältä
Kaunis kirkas aurinko paistaa kylmän yön jäljiltä. Lenkki tehtiin jälleen tutuilla rantapoluilla 
siivekkäitä seuraillen, joita tällä kerralla oli paljon. Silkkiuikkuja näin kolme ja tietenkin koetin kuvaakin saada. Uivat kauemmas kameraa pakoon.




Pääskyset ovat vielä ja riemukkaasti visersivät,  lähtölauluako lauloivat?

Linnunpoikasia tuntui kuhisevan pensaistoissa  runsain määrin, pikkuvarpusia enimmäkseen.
                                           Viime viikon kuvasatoa, kovalla tuulella otettu.
Kotipihan lähettyvillä on paljon tikkoja ja ahkera nakutus kuuluu varsinkin aamuisin.
                                               Tänään oli vaihtanut puuta!

                          Hyvää elokuun viimeistä ja alkavaa syyskuuta♥
                     

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kuvailin kiviä

Toissapäiväisen järviretken kivistä maisemaa.  Kivimuodostelmia on niin järvellä, kuin siellä salomaisemissa. 
Vesi oli korkealla, tavallisesti tämä Ollin kiveksikin kutsuttu näkyy enemmän. Kiven ympäristöstä on tavallisesti noussut suuria ahvenia, nyt pysyttelivät piilossa.


                Tämä taas on Antin kivi, järven suurin noista lukuisista kivistä.
               Koivu, joka sen päällä kasvoi vuosikymmenet, ei  elä enää.

Kangasmaastossa, joka tunnetaan nimellä Kalakukkokangas, löytyy hyvin erikoisia kiviä
 Punertavan eri vivahteita ihmettelen. Kävin viimeksi pari vuotta sitten noita katselemassa, näyttää siltä että värikkäät kivet lisääntyvät koko ajan.
Näkyvissä kaikenlaisia mielikuvitusta kiehtovia muodostelmia
                                          Mitä te näette kiven pinnalla?

maanantai 26. elokuuta 2013

Järvellä

Tätä niin kaunista ja lämmintä päivää vietimme soudellen erämaajärvellä. Koko kesän olen puhunut että pitäisi käydä katselemassa Kakkisen salolla ja järvellä. Järvi on Natura-alueella, eikä rannoilla ole ensimmäistäkään loma-asuntoa. Se sijaitsee entisen Karttulan kunnan puolella (nykyisin Kuopiota) Erinomaiset retkeilymaastot  ovat ympärillä.
 Täällä olen kulkenut pikkulapsesta alkaen. Ensimmäiset reissut taisin tehdä sinne isäni reppuselässä kinttupolkuja pitkin. Yökalareissut jäivät mieleen mieluisina muistoina, ne nuotiolla halstratut vasta järvestä pyydystetyt hauet ja särjet voilla silattuna, nokipannukahvit eväsleipien kanssa valoisassa kesäyössä. 
 Nyt pääsee melkein rantaan autolla metsäautoteitä ja niin tänäänkin menimme. Voi mikä näky odotti aivan lähellä venepaikkaa..
Kuikat asuvat täällä, mutta kovin usein en ole sattunut näkemään. Tänään sitten saimme seurata sen sukellusnäytöksiä ja kauempana oli pariskuntakin. Joutsenet myös pesivät järvellä, mutta tänään en saanut niitä kuvatuksi, olivat aika kaukana.
 Muita kuvia otin aika paljon... Soudellaan
 Samalla katsellen kallioisia kivikkorantoja ja suunnataan kohden saarta, joka on suosittu yöpymispaikka .


 Saaren nimi on Töyrsuarj, pitänee suomentaa kun kaikki eivät tätä savvoo ossoo, eli Teerisaari.
Sinne rantauduttiin hetkeksi.
 Kuivaa kangasmaastoa , paljon suuria kivenlohkareita, tasaistakin jäkäläkangasta löytyy, vaikka saari on pieni.
Matkaa jatkettiin ja uistinta vedettiin. Kalaonni oli huono, mutta ei sen väliä, maisemia tänne tultiin ihailemaan ja nauttimaan luonnonrauhasta.



                        Ei hassumpi kesäpäivä !

perjantai 23. elokuuta 2013

Punaisen sävyjä

Daaliat ovat loistossaan vielä ja nyt on luvassa kylmiä öitä. Alkaako harsojen levittäminen jo näin aikaisin?
               Ovat kyllä korkeiksi kasvaneet ja kukkineet runsaasti, vaikka heinäkuun myrsky 
               runteli maahan
                                         Kuva on otettu salamalla tavallisesti käyttämällä
                                         kameralla.

                                         Tämän otin kännykällä testatakseni miten toimii
                                         pimeällä. Eron huomaa, eikö vain?

                                                             Punaiset makeat omenat

Omenat ovat kypsyneet ja maistuvat monella tavalla, Juuri parhaillaan tulee uunista omenan ja kanelin tuoksu, Piirakka on pian valmiina nautittavaksi.

                                          Kaunista viikonloppua, vielä on kuutamoakin♥


  

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Perhoset tulivat täydenkuun aikaan..

Näitä neitosia osasin odottaa pihan Sveitsin minttuun, koska huomasin polkumme varrella olevissa ohdakkeissa niitä liitelevän
Kotiin päästyä heti tarkistamaan tilanne ja siellähän se kaikessa rauhassa maisteli herkkuaan
                                            Taisi jopa poseerata. Joko huomenna runsastuvat?

                                        Tämä ohdakeperhoseksi luulemani paistatteli tien vierustalla

 Viime viikolla huomasin amiraalin yhtenä päivänä ja kuvaaman tietysti. Valitettavasti ehdin vain siivet saada kuvaan.  Jäiköhän ainoaksi vierailuksi meidän tontilla? Oli ensimmäinen havainto tuosta  kauniista perhosesta.
 Kun tuossa otsikkossa mainitsen  täydenkuun,  niinpä yksi kuva siitä vielä. Eilen näkyi hyvin, tosin pienen pilviverhon takaa. Tänään taas saa katsella, kirkas on sää!

maanantai 19. elokuuta 2013

Sunnuntain oranssin sävyjä

Aamupäivällä löysin suuren tyrnipensaan ihan täynnä kypsiä marjoja. Se kasvaa aution talon villiintyneen puutarhan liepeillä. En tiedä kerääkö joku marjat pois. Jos ei, minulle kelpaavat..

Myöhään illalla oli vielä lämmintä ja pilviverho peitti taivaan. Pian kuitenkin hetkeksi taivas selkeni ja kuu tuli esille..
                                            Elokuun samettiset illat tulivat! 
                                               

perjantai 16. elokuuta 2013

Ajankohtaista, perjantain kukat ja sieniherkut

Sadeviikon jälkeen sää näyttää nyt ihan mukavalle. Jonkun verran kukkaset kärsivät noista rankoista sateista, mutta vielä riittää silmäniloa.
Näitä kukkia kuvailin pitkin viikkoa...
                                                Alkuviikosta vielä terhakkana
                                           Eilen, taipuu vaan ei taitu
                                                    Niin myös daaliat
                                                   Krassit eivät ole moksiskaan vedestä
                                               Paljon on nyt auki kukkia
                                            Mummin ikkunalla rönsyilee, säästyivät sateelta.
                                   Ruusupapu nauttii kosteudesta, mutta taustalla koivu kellastuu.

Myös sienet nauttivat vedestä ja satoa nousee nyt vauhdilla. Taidankin nyt tehdä illan herkutteluun jotain niistä. Herkkutatti on lempisieneni, niinkuin olen muutaman kerran aiemminkin kertonut. 
                                             Tuollaisia pieniä jos löytää, niistä saa esim.

                                                Tattiruukkua venäläiseen tapaan n.4:lle

                                               1 litra madottomia tatteja
                                               2 rkl voita
                                               1 sipuli tai pari valkosipulin kynttä
                                               1 tlk smetanaa
                                                3 keltuaista
                                               1 dl kevytkermaa
                                               2 dl emmentalraastetta
                                               vähän suolaa ja mustapippurirouhetta

Pilko puhdistetut sienet, myös jalat, hienonna sipuli. Hauduta rasvassa sienet niin että neste melkein haihtuu, lisää sipuli ja hauduta hetki. Sekoita kulhossa smetana, kerma, keltuaiset ja juustoraaste. Lisää sekaan sieni-sipuliseos ja sekoita, mausta.
Kaada seos joko yhteen isoon voideltuun vuokaa tai annosvuokiin ja  paista uunissa 225 asteessa kunnes ruoka on hyytynyt ja saanut kauniin värin.
 Tarjoa pikkuateriana salaatin ja esimerkiksi paahtoleivän kera.

  Toinen hyväksi koettu sieniruoka on Sienikääryle, johon käy monenlaiset sienet. Tässä on käytetty mustia torvisieniä.
                                            
                                    1½ dl hiivaleipäjauhoja
                                    5 dl maitoa
                                    6 munaa
                                    1 tl suolaa
                                    vähän valkopippuria
                                    Täyte:
                                    1 l mustia torvisieniä
                                    2-3 sipulia
                                    3 rkl voita
                                    suolaa
                                    n. ½ dl ruokakermaa
                                    noin 3 dl juustoraastetta


                                  
         
                             
1. Valmista munakasseos. Vatkaa jauhot maidon joukkoon. Vatkaa munia eri astiassa jonkin verran ja sekoita ne jauho-maitoseokseen. Mausta.
2. Vuoraa uunipannu leivinpaperilla ja kaada seos siihen. Paista uunissa kauniin ruskeaksi  "pannukakuksi" varmista että on kypsä. Kumoa puhtaalle leivinpaperille.
3. Silppua puhdistetut sienet ja hienonna sipulit. Paista sieni-sipulisilppu kevyesti kunnes neste on haihtunut, mausta ja lisää kerma. Tarkista maku. Levitä seos munakaslevylle ja kääri rullalle.
 Valuta rulla voideltuun uunivuokaan ja peitä juustoraasteella. Kuumeena  uunissa 200 asteessa juuri ennen tarjoilua.
  Tarjoa pikkuruokana tai lounaalla salaatin kera!

                      Makoisaa viikonloppua kaikille!



                                             

tiistai 13. elokuuta 2013

Mennään metsään..

 Selailin Kodin Kuvalehteä, joka on ilmestynyt 6.6.13, ja silmiini pisti  artikkeli MENE METSÄÄN JA PARANE.
Jutussa kerrotaan metsän ja luonnon vaikutuksesta terveyteemme, asiantuntijana on ekopsykologi Kirsti Salonen. Esimerkki tekstistä: "Ota idoliksi käkkyrämänty! Vanha käkkyrämänty on lohdullinen, koska se on niin epätäydellinen ja silti urheasti pystyssä. Se on elänyt tässä jo sata vuotta minua ennen, ja se elää tässä vielä sata vuotta minun jälkeeni. Luonnon rosoisuus ja ajattomuus suhteellistaa murheemme"

Oikeastaan me luonnossa ja metsissä viihtyvät olemme tienneet aikoja sitten miten hyvää tekee ne metsässä vietetyt hetket, ei vain ole tullut ajatelleeksi sitä tieteelliseltä kannalta..
 Lehdessä mainitaan muutama esimerkki hyvistä vaikutuksista..
"10 minuuttia metsässä:verenpaineesi laskee
  20 minuuttia metsässä: tunnet miten mielialasi paranee
  1 tuntia metsässä:tarkkaavaisuus paranee
  2 tuntia metsässä:elimistösi puolustuskyky paranee
  60 prosenttia elinympäristöstäsi pitäisi olla luontoa, jotta voisit hyvin"
 Lähteet:Forest&medicine-tutkimus, Japani. Metsäntutkimuslaitos.

Mitä me Mintun kanssa tämän päivän metsälenkillä näimme ja koimme: 
Minttu on sairastanut viime aikoina ja ollut tosi väsynyt yhä jatkuvasta lääkekuurista. Mutta kun pääsi metsään, oli kuin nuori koira, häntä vain heilui ja kuono maassa tutki kaikkea. Ei väsymyksestä tietoakaan..
Kyllä on paljon hajuja...
Melko ehjä verkko ja taitaa kutojakin olla paikalla, vai saalisko?
Itse katselin seittejä, sieniä, jo keltaisina leijuvia lehtiä,  nautin kostean metsän tuoksuista ja mustikoista, en kylläkään poiminut yhtään mitään, koska kotona odottaa melkoinen määrä kanttarelleja rouskuja.
                                                Nuori kehnäsieni, herkullinen ruokasieni.
                                           Punahaperot ovat kauniita väriläiskiä sammalikossa

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Laurin elojuhlissa 10.8


Eilen oli Laurin päivä ja me kävimme tyttären perheen kanssa katselemassa ja kokemassa perinteeksi muodostunutta kulttuuritapahtumaa Vantaalla, Helsingin pitäjän vanhassa tunnelmallisessa miljöössä.
  Ensin tutustuimme Pyhän Laurin harmaakiviseen  kirkkoon



                                          Niin kaunis ja rauhaisa.  Linkki
Kirkosta mentiin katselemaan käsityöläisten ja muiden  myyntikojuja,  vanhoja viehättäviä rakennuksia ja ohjelmaa.


Vähän hajaannuimme ja miehille mieleen oli vanhojen autojen tulo esiteltäväksi

 Itse jäin kuuntelemaan konserttia. Ikivihreitä ja tuttuja suosikkisävelmiä..
                                           Tämäkin kuultiin erinomaisen hyvin esitettynä 
 Kiertelyn lomassa nautimme kahvit ja muut herkut vanhassa, 1800-luvun alun rakennuksessa sijaitsevassa Kahvitupa Laurentiuksessa.
Mitkä ikkunaverhot siellä ovatkaan!
Näissä juhlissa olisin viihtynyt vaikka kuinka pitkään, mutta meillä oli kotimatka edessä, joten oli lähdettävä, vaikka ohjelmaa ja konsertteja olisi ollut koko päiväksi ja illaksi.
Vielä pistäydyimme katsomassa pakaritupaa ja pappilaa..


           Ensi vuonna uudelleen, jos olemme Laurin päivänä sillä suunnalla!