torstai 31. lokakuuta 2013

Luontotarinoita

Viime kerralla Vantaan suunnalla käydessämme mukaani sain jälleen pinon kirjoja.   Enimmäkseen saamani kirjat ovat kaunokirjallisuutta, uutuuksia ja muutama aemminkin ilmestynyt. Joukossa oli kuitenkin eräs pieni luontokirja, jota olen selaillut ja lueskellut viime päivien aikaan.
Kirjan tarinat, joita on 29, on kirjoittanut Olli Seppälä, toimittaja,  kirjailija ja lintuharrastaja. Kustantaja on Kirjapaja 2013. Tarinat ovat ilmestyneet aiemmin Kotimaa-lehdessä ja vähän muunnellen nyt koottu kirjaksi. Kansitekstissä sanotaan kertomusten olevan sekoitus vanhoja hurskaita legendoja, johon on lisätty ripaus evoluutionäkemystä ja kourallinen lajitietoutta. Teoksen kuvat ovat kauniita luontokuvia, mutta niitä en tässä esittele, sen sijaan muutama  oma otos, joita noilla päivittäisillä lenkeillä tulee napsituksi.
                                                       
                                                             Tilhi!
                                                      Viime lauantaina käveli rantatiellä 
                                                      nälkäisenä samaa matkaa...



Kirja kertoo, lainaus:"Jumala loi kaikki kauniit marjapensaat ja puut. Osa marjoista ryhtyi ylikypsinä syksyllä käymään, joten niihin syntyi alkoholia.
Enkelit napsivat joskus näitä ja tulivat tahtomattaan huppeliin. -Hupsista, sanoi pieni enkeli.
-Hik, sanoi suuri enkeli.
Jumala ei sellaista menoa kauan katsellut ja kielsi enkeleiltä kaiken ravinnon maan päällä. Marjat jäivät pensaisiin  ja puihin.
Niipä Jumala loi marjoja syövät linnut. Erityisesti tilhelle Jumala antoi maksan, joka polttaa alkoholia kymmenen kertaa nopeammin kuin ihmisen maksa"

Pari päivää tilhet oleilivat täällä suurina parvina koettaen löytää syömistä. Nyt  niiden iloista helinää ei enää kuulu koska ruokaa eivät löytäneet. Toivottavasti siellä minne läksivät tilanne on niiden kannalta paremmin.

                                               Tarina naavasta

              Kuvan otin pimeänä päivänä metsälenkillä kännykällä ja salamaa apuna käyttäen 28 pv.

                                        
                                                    "Vanha valepuku"
" Jumala loi ihmiset, ja he alkoivat elää ja asuttaa maan pintaa. Silloin enkelit halusivat tehdä tarkistuskäynnin ja seurata, mitä ihmiset oikein puuhaavat. Enkelien ilmestyminen melko karvaisten ja alkukantaisten ihmisten joukkoon aiheutti pelkoa. Ihmiset eivät tunnistaneet taivaan väkeä, vaan alkoivat kertoa tarinoita aaveista ja kummituksista.
-Ette te voi tuolla tavalla rynnätä ihmisten luo, sanoi Jumala.- Te tarvitsette valepuvun.
 Niin Jumala antoi sanansaattajilleen tekoparrat. Niiden ansiosta enkelit pystyivät tarkkailemaan ihmisiä.
Lopulta Jumala kutsui taivaallisen sotaväkensä takaisin vartiopaikalleen. Ja niin  enkelit palasivat Jumalan luo. Mutta valepartansa ne jättivät puiden oksille, ja siellä ne ovat vieläkin. Ihmiset kutsuvat sitä naavaksi"

Naavat ja jäkälät ovat lisääntyneet viime vuosien aikana noissa lähimetsissä. Se kertoo ilman puhtaudesta. Nehän ovat herkkiä ilmanlaadun vaihteluille, varsinkin rikkidioksidi tuhoaa naavaa.

 Monta legendaa ja myös tietoa pikku kirja  sisältää.  Viehätyin monista tarinoista, kuten tiaisista, joita nyt on runsaasti. Hömötiaista, joka on uusi tulokas meidän pihapiiriimme, olen yrittänyt kuvaan saada muutamana päivänä vaihtelevin tuloksin. Onneksi pikku sinitiainen, joka kirjassa mainitaan "Palaksi taivaansineä", suostuu poseerauksiinkin.


Tänään aamusta auringon jo valaistessa metsää, kävimme jälleen Mintun kanssa ihmettelemässä metsäluontoa, samalla mietiskellen lajien syntyä ja luonnon monimuotoisuutta.
Sammalpolut



                   Kuukaudet vaihtuvat, hyvää pyhäinpäivää
              kaikille!

maanantai 28. lokakuuta 2013

Harmaan viikon alun väriterapiaa

Aika tarkkaan saa tuolla ulkona jo katsella nähdäkseen muuta kuin harmaata, mutta jotain kuitenkin löytyy vielä

                                            Ruusunmarjoja, nämä tosin viime viikolta


                                                Eilen  löytynyt kurjenpolven lehti.
 Mutta jos ei luonnosta löydy, on mentävä muualle, esimerkiksi kukkakauppaan.  Paikkakuntamme kukkakauppa muutti uusiin tiloihin ja siellä on nyt toinen toistaan upeampaa väriloistoa.

  Marraskuun lähetessä ajatukset alkavat karkailla myös kauas lämpimään missä kukat kukkivat. Mutta  tänä vuonna marrasmatka jää väliin.  Sen sijaan  musiikkimatka
   tänne Pasodoblen  tahdeissa.
              
                 Hyvää viikonalkua kaikille!

perjantai 25. lokakuuta 2013

Nälkäiset tilhet ja Kurre Kuriton

Tällä viikolla tilhet tulivat etsimään ruokaa. Muutaman  päivän ajan huomasin suuria parvia koivujen latvoissa ja tänään ne olivat vaahteroissa ja pyrähtivät sieltä välillä kävelytien varrella olevien punalehtiruusujen kiulukoiden kimppuun.
                                            Hyvä paikka tähystää milloin reitti on selvä..

                                             Saalis, ja äkkiä puuhun turvaan ohikulkijoilta.

                                                              Riviin järjesty!

                                                       Olen komea, vai mitä?

                                          Aiempina vuosina kiulukat ovat jääneet pensaisiin..


Tässä päivänä muutamana kuljin torin poikki ja huomasin oravan kipittävän lujaa vauhtia kohden torimyyjän kojua. Kaivoin kännykän taskusta ja muutaman kuvan ehdin napata ennekuin kurre sai häädön...
                                                 Kurkitaan hieman...

                                              Karpaloita, ei kelpaa...

                                              Nyt löytyi herkkuja, mutta ei saa auki...


              Tässä vaiheessa torimyyjä huomasi kutsumattoman vieraan ja lähtö valkeni varkaalle.
              Meillä katsojilla oli hauskaa, mutta tulipa mieleen olisiko syytä peittää avoimet
              marjalaatikot ihan hygieniasyistä..

                             

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Ilimoja piisoo, eli sään vaihteluita!

Tänään on kyllä sellainen sää että normaalit päivälenkit jäävät lyhyenlaiseksi, vettä ja räntää tulee vuorotellen ja teillä on märkää sohjoa kymmenisen senttiä. Taitaa tämä "minitalvi" olla taakse jäänyttä, lumi sulaa.
 Pari kuvaa ennen ja jälkeen lumentulon aseman seudulta. 
                                         Sunnuntaina 13.10, juuri ennen myrskyn tuloa


                                            Sama paikka eilen 22.10.

                                            Rakkaudenkujan idylliä 13.10

                                            Ja eilen, kattojen yllä on lunta

                                                Näitä kuljetaan usein ylöspäin ja alaspäin


                                       Musikaalista Viulunsoittaja katolla: Sunrise, Sunset..
                                            Klikkaa koko ruudulle!
  

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Lumisunnuntain siivekkäät

Mies läksi aamuvarhaisella metsälle ja viikonlopun vieraat vähän myöhemmin kotimatkalle. Me kotiin jääneet, Minttu ja minä suuntasimme liukkaita teitä ja polkuja pitkin katselemaan jäätyvää jokea ja lintuja.
Kauas kuului  joutsenten huuto, joten arvailin niiden taas tulleen lepäilemään ennenkuin matka jatkuu etelää kohden.
                                 Aika kaukaa jouduin kuvaamaan, olivat vastarannalla

                                  joen leveimmällä kohdalla.

                                            Melkoinen huuto alkoi kun porukkaan oli tunkemassa 
                                           väkeä..







                  Pienempiä siivekkäitä, sorsia oli vielä ja rantakaislikossa runsaasti tinttejä

     Kotipihaan saapuessa kuulin tuttua tiukumaista ääntä.  Tilhet ovat kuin ovatkin saapuneet ja suuren pihavaahteramme ylimmällä oksalla hetken istuivat. Ja yhdestä ehdin jonkilaisen kuvan ottaa ennenkuin lensivät pois.

                            Eipä ole nyt marjoja pihlajissa tilhien syödä, joten jatkanevat
                             matkaansa pikapuoliin.




torstai 17. lokakuuta 2013

Mustikasta on moneksi

Meidän superfoodimme mustikka on saanut oman kirjan, Mustikka, makuja ja muistoja. Kirja on ruotsalaista ja norjalaista alkuperää: Tekijät Annette Rattfelt. Simen Lunoe Pilh ja Peter Nyblom. 2008.
Suomennos: Taina Wendorf, Kustantaja Moreeni 2013
Kirja tarttui  käteeni kirjaston uutushyllystä ja ihastuin oitis teokseen niin paljon että jatkoin juuri laina-aikaa. 
Kirja kattaa mustikasta kaiken, alkaen kansan uskomuksista ja päätyen nykyisiin tutkimustuloksiin mustikan lääkinnällistä ominaisuuksista.
Lainaan tähän erään tositarinan 1900-luvun alun Norjasta:
"Vanha maatyöläinen kävi tutkimuksissa Bergenissä. Hänen mielestään lääkäri vaikutti puolikuntoiselta: Te ette näytä terveeltä, maatyöläinen sanoi lääkärille. Lääkäri oli kertonut, että hänellä on jatkuva mahakatarri. Antakaa minulle kaksi taalaria, niin parannan teidät, mies sanoi. Mies tuli samana iltana takaisin mukanaa kaksi pulloa mustikkamehua ja sanoi lääkärille juokaa ne.  Minä vastaan hengelläni että tulette terveeksi. Kun lääkäri oli juonut puolet  ensimmäisestä pullosta, hänen vatsakipunsa oli hävinnyt. Hän tajusi että potilas oli parantanut hänet. Hänet oli parantanut aine, joka oli tunnettu kansanlääkkeenä vuosisatojen ajan; mustikka mainitaan lääkekasvina jo 1200-luvun saksalaisissa yrttilääkekirjoissa."

Kuvat ovat upeita, luontokuvia on paljon, ja useat niistä on kuvattu Pohjois-Ruotsin ja Pohjois-Norjan metsäalueilla.
Seuraava kuva on kumminkin heinäkuulta, jolloin sai poimia kypsiä mustikoita. Kuvan otin  Leppävirran Mustinmäeltä

 Ruoka-ohjeissa löytyy, puurosta ja leivästä jälkiruokiin, jopa alkoholijuomiin. Näin riista-aikaan
 voisikin kokeilla vaikkapa marinadia hirvelle:
                      2 dl punaviiniä
                      4 rkl mustikkaviinietikkaa (ohje kirjassa)
                      0,5 dl auringonkukkaöljyä
                       2 dl mustikoita
                      2 tl puolukoita
                      1 sipuli silputtuna
                      0.5 tl valkopippuria
                      tinjamia
                      murskattuja katajanmarjoja (kypsiä) 5 kpl
                      suolaa 
Ja seuraavaa ohjetta varten ei tarvita hirveä, tähän löytää ainekset lähikaupastakin, jos ei ole käytä villisikaa.

                                    Matsin nopea villisika/ porsaanfilee Rytternistä

                                     1 villisianfilee tai porsanfilee
                                     100 g kanttarelleja
                                     3 salottisipulia silputtuna
                                     3 rkl puolukoita
                                     3 rkl mustikoita
                                     tuoretta rosmariinia
                                     suolaa ja valkopippuria
                                    voita paistamiseen
Freesaa kanttarellit ja sipulit, lisää puolukat, mustikat ja rosmariini. Ota pois pannulta ja jäähdytä. Puhdista liha, leikkaa viilto pituussuunnassa fileen halki. Täytä filee marja-kanttarelliseoksella. Sido filee ja ruskista pannulla, mausta. Laita filee voideltuun uunivuokaan. Paista 200 asteessa uunissa 30 min jos käytät villisikaa, muutoin riittää 20 min.
Tarjoile uuniperunoiden, fetajuuston, sokeriherneiden ja grillattujen tomaattien kera. 

Mustikka, kuten muutkin marjamme ovat nyt nousseet ansaitsemaansa arvoon, siitä kertoo myös tämä teos.
  
 Nyt on aika nauttia kesän aikana säilötyistä marjoista monella tapaa. Pari kuvaa alla makeista marjaherkuista.
                    Mustikoita, vadelmia ja jogurttia kerroksittain maistuu aina
                                                   Aamu alkaa mukavasti smoothilla!
Sanonta "Omena päivässä pitää lääkärin loitolla" Nyt sen voisi vaihtaa seuraavaan: "100g marjoja päivässä pitää minut terveenä"

maanantai 14. lokakuuta 2013

Syystuulen tuomaa

Eilinen myrskytuuli lennätti lehdet puista ja toi talven tuntua.  Ennen myrskyn puhkeamista ehdittiin Mintun kanssa ihailla kerran vielä tämän syksyn värimaailmaa.
                                               Aseman puistikossa vanhojen lehmusten
                                                varjossa.

                                              Rakkaudenkujan romanttisessa miljöössä

                                              Lokakuiset päivänkakkarat, keskellä lehtisadetta
                                              


                Tuulen laantuessa ja illan pimetessä taivaalla nähtiin melkoinen värishow
                                      Leimuava taivas, joka muuttui ruusunpunaiseksi


                     Ja pakkasyön jälkeen se kesän viimeinen ruusu sai ylleen kuurankukkia.


                                

lauantai 12. lokakuuta 2013

Eilen nähtyä

Ruskan värittämät maisemat alkavat olla lopuillaan. Eilen oli vielä hieno päivä ja suuntasimme pohjalaisten vieraidemme kanssa Autuaankannaksen  poluille katselemaan syysluontoa...
                                 Matkalla pysähdyimme Mustolanmäellä, sieltä näkee kauas.

                             Virmasveden rantaviivaa, vielä oli lehdet puissa, vaikka tuuli puhalsi selältä.

                                              Pysähdyksiä vähän väliä ja kamerat laulaa

                                              Mikä "otus" nousee vedestä?

                                                 "Katselija" pysyy paikoillaan

                                                 Mikäs tuo on?

                                 Polku jatkuu ja vastaan tulee yhteen liitetyt koivut.

     Emme nyt käyneet Lintuniemen kärjessä, ensi kerralla varataan aikaa enemmän..
                                     Lintuniemi kapeimmillaan, kuva lokakuulta -12.
                           
                                                             Virmasvesi 11.10.13     
                                  Hyvää viikonloppua kaikille!        

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Sumuisena aamuna!

Nyt tulee vettä, jokohan pian katsellaan lehdettömiä puita. Eilisen aamun  kiertelin tuttuja polkuja katsellen sumun hälvenemistä. Oli muutoinkin niin kaunista ja lämmintä.
                                                              Sumujen siltaa kohden

                                                  Oli siellä muitakin ihailemassa

                                               Alkaa kirkastua, kuvattu kännykällä.,

                                                       Valoa kohden...

                                                 Pian selkenee joellakin

                                                  Sitruunaperhonen on heräillyt!