keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Lapsuuskuvia, vastaus haasteeseen.

Leena Lumin mukavan haasteen myötä tuli palattua lapsuusmuistoihin kuvia katsellen. Paljonhan noita kuvia ei itselläni ole, ei meillä ollut kameraakaan.  Mutta jotain löytyi kumminkin, ja kuvasin sitten  kameralla osan ja osan olin aiemmin skannanut albumeihin.

 Tässä olen, noin 4kk ikäisenä äitini sylissä. posket ovat pyöreät ja tukka musta, joka ei muuten lähtenyt.
Pyöreät posket edelleen.. Serkkuni Anjan kanssa siinä poseerataan. olisimmeko 1-vuotiaita. Muistan miten inhosin omaa kuvaani noiden pullukkaposkien takia, ja äiti suri kun kummitäti Anni oli vetänyt saksilla hiukset noin lyhkäisiksi.


Tässä poseeraavat pikkusisareni ja minä ite. Olisinko siinä noin viisivuotias. siskoni on kolme vuotta nuorempi, eikä meitä sisaruksia muita ollut. Kaipasin joskus veljeä..

 Koulun aloitin äitini kotiseudulla Ruotsalon kylällä Kälviällä. Näin jälkeenpäin mietin miksi vanhempani lähettivät pienen tytön pariksi vuodeksi kauaksi kotoa koulua käymään. Toki kesälomat vietin kotona. Yksi syy oli varmaan pitkä koulumatka 7 km. Siihen aikaan ei vielä ollut koulukyydit järjestyksessä. Viihdyin siellä todella hyvin mummon ja papan hoivissa ja toinen kotini siitä tulikin.
                                               Taidan olla tuossa mummolan pihalla jo tokaluokkalainen
Ruotsalon kansakoulun oppilaat. Itse olen  ensimmäisessä rivissä viides vasemmalta ruutumekko yllä. Ensimmäinen opettajani  Anni Humina on vasemmalla kolmannella rivillä. Hän oli äitinikin opettaja ollut nuorena ja jatkoi samassa koulussa eläkkeelle saakka.


 Hyvin vähän löytyy kuvia maalaistytön arjesta. Tässä eräs muisto heinänteon aikaan, sisareni ja minä. Meidät puettiin aina samalaisiin vaatteisiin, ja  huom, valkeat polvisukat heinänteossa.
 Nyt lähestytään jo nuoruutta. Kuva on jälleen valokuvaamossa otettu ja en tykännyt yhtään kun se komeili liikkeen ikkunassa. 


  Rippikoulu on käyty. Sen kunniaksi piti välttämättä saada ensimmäinen permanentti, sitä kaduin monet vuodet. Olin kuin sähköiskun saanut. No, meni eräitä vuosia ennenkuin uudelleen noita kestokiharoita päähäni laitettiin.  Eikä laiteta enää nykyisinkään, kampaajani ei edes suostuisi...
   Yksi kuva rippipäivänä minä,  pappa, serkkuni Anja, joka oli paras ystäväni noihin aikoihin, ja hänen pikkusisarensa Ulla.
 Isoisämme, jota papaksi sanottiin eli noin vuoden kuvan ottamisen jälkeen. 



                    Ensimmäinen rakas opettaja muisti minua pienella lahjalla ja kirjeellä
                    Kirje on säilynyt kalliina muistona ja kuuluu näin..

 Lämmin kiitokseni Sinulle lähettämästäsi rippikuvasta. Et usko miten hauska oli saada se. Kauan se on ollut pöydälläni. Sama herttainen tyttö siitä katselee kuin kerran pienenä koululaisena Ruotsalossa. Olit mieluinen oppilas, jäit erittäin hyvin mieleeni. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi nyt kun olet siirtynyt nuorison joukkoon! Toivoisin sinun lukevan oheisen kirjan, sillä siinä Voitto Viro isällisesti neuvoo nuoria ihmisiä, saat varmaan monta hyvää ohjetta elämäsi taipaleelle. Terveiset myös äidillesi ja isällesi. Käykäähän  minuakin tapaamassa kun käytte Junnilassa, Tervetuloa! 
Hyvää loppukesää toivoo A.H.

 Kiitos Leena tästä nostalgisesta haasteesta! Oli haikeaakin palata lapsuusmuistoihin joita noiden kuvien katselun myötä tulvii mieleen.

En tiedä kuinka paljon haaste on jo kiertänyt, mutta toivoisin monien jotka eivät ole tätä saaneet tarttumaan tähän!

                                        

31 kommenttia:

  1. Kiitos, Minttuli! Olipa ihanaa päästä kurkistamaan lapsuus- ja nuoruusmuistoihisi. Tällaiset haasteet ovat tosi mukavia. Mukavaa loppuviikkoa toivotellen Piipe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lapsuuden aika oli niin viatonta ja turvallista !Aika tietenkin kultaa muistot osittain.
      Todellakin mukava haaste!
      Hyvää loppuviikkoa myös sinulle Piipe!

      Poista
  2. Oi miten liikuttavaa♥ Nyt munkin pitäisi nimetä edes eka luokan opettajani...Sain muuten ripillepäästyäni kirjalahjan Luvian aikaiselta opettajaltani, joka opetti minua vain toisen luokan.Tuossa mummolan pihalla tokaluokkalainen vaikuttaa jo kovin pärjäävältä. Kiva lumikuva. Missä on mun kaikki kuvat: Ehkä äidin albumissa.

    Luokkakoko sinulla oli samaa mallia kuin R:llä eli lapsia oli todella paljon. Ei silloin puhuttu, että on liian isot luokkakoot...

    Toka kuva tuon hymyn huulille. Minulla on serkkuni kanssa melkein samanlainen, mutta minä nauran ja hän on totinen vaikka on hiukan vanhempi.

    Ole hyvä. Näitä on kiinnostavaa ja koskettavaa lukea ja katsella. Ja kiitos, että ehdit vastata haasteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi Leena ♥ Minulla on näkömuisti, jo unohtuneet asiat tulvimalla tulvivat mieleen kun noita kuvia etsiskelin ja katselee.
      Nyt pitäisi vielä jostain löytää muutama kuva, jäi vähän kaivelemaan eräs muisto.

      Mukavaa keskiviiikkoa ♥

      Poista
  3. Kiitos lapsuus- ja nuoruusmuisteloistasi. Niin koskettavaa...viattomuuden ja nupullaan olon aikaa! Muistan itse, miten sitä toivoi olevansa viidentoista, että pääsi eka kerran tansseihin. Jännitystä, hakeeko kukaan ja muistaako yhtään valssin askelta, joita serkun kanssa opeteltiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Beate:) Sitähän se nuoruus on ja oli. Omassa nuoruudessani tosiaan viatonta pienessä maalaiskylässä. Ja todellakin, vasta rippikoulun käytyä pääsi niihin ensimmäisiin tansseihin:)))

      Poista
  4. Ihania lapsuus ja nuoruuskuvia:)

    VastaaPoista
  5. Ihana muistelo ja kauniit vanhat kuvat .
    Tälläisiä on kiva katsella minusta, tuntee toisen niinkuin paremmin, blogiystävän :)
    Nätti tyttö olet kai vieläkin.
    Kivaa keskiviikko iltaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Seijastiina, tee sinäkin omat muistosi!
      Kyllä se nätti tyttö on mennyttä aikaa:(
      Hyvää keskiviikon iltaa ♥

      Poista
    2. Pitää kun jaksaa, kaivaa tosiaan vanhoja kuvia, ovat vaan varastossa alhaalla. ♥

      Poista
  6. Minttuli, kiitos ihanista muistoista ja kuvista:)
    Lapsuus ja nuoruus on elämän unohtumattominta aikaa ♥
    Hyvää viikon jatkoa sinulle ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, kiitoksia paljon ♥
      Niinhän seon, ja toivoa täynnä...
      Mukavaa illanjatkoa sinne Tohmikselle!

      Poista
  7. Nättihän Riitta on vieläkin.
    Ihana muistelo lapsuus/nuoruus vaiheista hienoin kuvin. Kyllähän tuo permanentti oli siihen aikaan aika säkkärää :))
    Suloinen tuo eka kuva.

    Mukavaa keskiviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos;) Tuosta nätteydestä, eipä oikein peilikuva samaa sano;(
      Etsin kuvaa jossa olen yksin vauvana, näkyisi millainen hiuspaljous päässäni oli. ..
      Tosi kamalia olivat ne permikset ainakin meikäläisen hiuslaadulle.
      Terkkuja Sirpa ja V :)

      Poista
  8. Tämä muisteluhaaste on varmaan blogistanian mielenkiintoisin ikinä. On todella kiva nähdä näitä vanhoja kuvia ja muisteluita. Niissä on paljon tuttua ja omatkin muistot virkistyvät. Sievä vaatetus teillä heinänteossa :) Ensimmäinen opettaja on hyvin merkityksellinen monelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri, olen samaa mieltä:) Vähän taustatyötä, mutta mieleistä kyllä vaatii.
      Kyllä ensimmäinen opettaja on tärkeä edelleen. Onneksi tänäkin aikana vielä löytyy ihania alkuopetuksen ammattilaisia.

      Poista
  9. Kiitos Minttuli näistä kaunin tytön lapsuus kuvista. Kyllä varmasti kävit kaiholla niitä läpi
    Minullä ei ole paljon lapsuus kuvia,ei meillä siihen aika ollut kamerakaan Iloista maaliskuun jatkoa Minttuli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma! Ei meilläkään omaa kameraa noihin aikoihin ollut, onneksi sentään lähisukulaisilla ja meitä käytettiin valokuvaamossa kai enemmän kuin monta muuta maalaislasta noihin aikoihin.
      Hyvää ja toivottavasti aurinkoista maaliskuun jatkoa myös sinulle!

      Poista
  10. Ihania kuvia ja lapsuusmuistoja ja kuvissa niin nätti ja kaunissilmäinen tytöntyllerö :)

    VastaaPoista
  11. Ihana postaus ja niin valloittavia kuvia! Ja miten paljon tyttäresi ja tyttärentyttäresi muistuttavat sinua! Etenkin tuosta rippikuvasta he molemmat tulevat mieleeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia Mustikkakummun Anna!
      Samaa näköä on, A on aivan samannäköinen kuin äitini oli, joskus oikein hätkähtää kun eleetkin ovat niin samanlaisia:)

      Poista
  12. Aivan ihania kuvia! Varmaan tulvi mieleen miljoonia muistoja noita kuvia etsiskellessä ja katsellessa! osi herttainen ja viehättävä postaus :)

    VastaaPoista
  13. Vanhat kuvat tuovat muistoja, siksipä niillä on mukava muistoja viritellä, tykkäsin oikein paljon!
    Musta ei ole yhtään vauvakuvaa, taitaa olla parivuotiaana eka kuva ja sitähän pidetään kuin aaretta. Oikein valokuvaamossa otettu......:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistoja, osin ajan myötä jo unohtuneitakin. Onneksi äitini talletti kaikki kuvat, nämä mustavalkeat säilyvät kunnolla seuraavallekin sukupolvelle! Kiitos Maikku ♥

      Poista
  14. Suloisia kuvia ja mitä kaikkea ne tuovatkaan mieleen. Tyttäresi muistuttaa sinua hyvin paljon. Kiva postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta!
      Tämä haaste oli parhaasta päästä.
      Hyvää loppuviikkoa sinne uuteen kotiin ♥

      Poista
  15. Hyviä kuvia ja ihania muistoja.
    Minusta ei ole ihan pinenä kuvia. sota aikana kun synnyin,
    Näitä on kuva katsoa .Kiitos ihanasta postauksesta.
    Katsotaan jos löydän jotain kuvia niin otan haasteen vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Haaste on parhaasta päästä kuten tuossa tuli jo sanotuksi, kiva jos teet tämän Sylvi :)

      Poista