tiistai 13. toukokuuta 2014

Jatkoa edelliseen..

Edellisen postauksen kuva antoi viitteitä mihin tienviitta opastaa, olihan se tutkittava..Karttaa meillä ei ollut, vasta kotona katselin maastokarttaa koneelta.


Vehmas koivikko ja tasaista pitkien kuivin hiekkakankaiden jälkeen ja pian avautui aukea vanhoine hirsirakennuksineen
Saunarakennus, näkyy vielä olevan käytössä.


Taidettiin löytää syy tienviittaan. Oltiin legendaarisen Kakkisen Ollin, oikealta nimeltään Olli Koivistoinen, asuinpaikalla. Tämä omalaatuinen ja sanavalmis savolaisukko eli vuosina1877-1953 tiettömien pitkien matkojen päässä muusta asutuksesta. Hän eli ja asui vaimoineeen viljellen kivikkoisia peltojaan kalastellen kauniilla Kakkisen järvellä, 


metsästellen ja kulkien kyliä kävellen, ja talvella hiihtäen.   Hänestä on julkaistu pari omakustannekirjaa, Kakkisen Olli ja Korpratalakkunoo, kirjailijana Kauko Vainio, jonka muistan käyneen minunkin lapsuudenkodissani keräämässä muisteluita kirjoja varten.  Monet tarinat tästä korpien keskellä eläneestä ukosta kuulin lapsuudessani kerrottavan, ja yksi hämärä muistikuva on itsellänikin,  muistan kun tuvan ovi aukesi, sisään astui vanha mies kulunut ruskeanharmaa sarkapomma yllään ja päässä oli jonkinlainen karvainen päähine. En varmaan ollut kuin pari-kolmevuotias silloin.. 

 Linkki, josta löytää lisää faktatietoa, yllättävän paljon sitä onkin!


   Kuvan mökki on on luultavasti Ollin kotimökki, josta osa tuhoutui talvisodan pommituksissa. kuten linkeissä kerrotaan, se on 1700 -1800 luvun vaiheilta. nykyisin mökki, muut sen ympärillä olevat rakennukset ja pihapiiri, jossa muuten kasvoi koristepensaita ja perennojakin. Alue kuuluu nykyisin Jouhtenisen metsästysseuralle. 

Sen verran kiinnostuin Ollin elämästä, joka itseään alkoi nimittämään Kakkisensalon muaherraksi, että kävin kirjastosta lainaamassa Kauko Vainion teoksen


Sitä olen nyt lueskellut ja muutamia tekstin pätkiä lainaan tänne, kuten kertomus Ollin kalareissuista..
" Onkimies lähestyi tarkoin määrättyä kohdettaan keskijärvellä. oitis lopetti melontansa ja alkoi tarkkailla rannoilta maamerkkejään. Pohjoiselta suunnalta täytyi näkyä kohdakkain: ulommainen niemenkärki-jättiläiskelo. ja itäiseltä kulmalta:saarella kasvava männykäkkyrä-kallioinen vuorenjyrkänne. Merkkiensä yhtymäkulman löydettyään äijä pysäytti veneen ja samassa riippakivi mulskahti sille kohtaa syvyyteen, missä hänen salainen onkituronsa sijaitsi ja mistä aikomuksena oli ryhtyä vetelemään salojärven suuria kalapetoja"
                                  Se salainen kalapaikka,   Ollin kivi, kuvasin viime kesänä

Muutama  sanavalmiin ukon tokaisuista, joista saisi jo yksistään paksun kirja koottua: 

"Kun sota-aikana hiihteli kirkosta kotiinsa ja matkalla lensi nurinniskoin hankeen"niinpä kuavvuin minnäe Juurikkamäen kuppeesa: Kotin, uskonnon ja isämuan puolesta"

"Letkautti talon isännälle katsellessaan tämän kehnoa ruispeltoa, missä tähkäpäitä kasvoi siellä täällä pieninä pyöräkkeinä" Tuo Otto se vuan viljelöö nuita kuhilaan paekkoja"

" Mielipideilmaisu kestävistä naapuruussuhteista" Ne pyssyyvät kunnossa, kun ei ou toestasa kansa liijan hyvissä, eikä huonoessa väleissä"

" Ollin haudanvakava lupaus vanhoilla päivillään " Kuoleman jäläkeen minä vielä ilimestyn mökillen ja Kakkisensalolle"


Lieneekö maatunut vene Ollin vai jonkun toisen kulkijan?


Ei Ollia näkynyt kummittelemassa kulkiessamme hänen polkujaan. Vielä palaamme noille salomaille tämän suven aikaan etsimään sitä muistokiveä, suurta siirtolohkaretta, johon on hakattu teksti  OLLI KOEVISTOENEN 1877-1953 KAKKISENSALON MUAHERRA!

Töyrsuarj, suomennettuna Teerisaari, Kakkisen järven suosittu retkipaikka nykyisinkin. Sinne jälleen kesällä keittelemään nokipannukahvia  ja kuunnellen kuikan huutelua







18 kommenttia:

  1. Kivasti kirjoitit Kakkisen Ollista, tästä sanavalmiista, omalaatuisesta, mutta hauskasta savolaisukosta.
    Siihen aikaan, kun Kauko Vainio (siskoni appiukko) kirjoitti tätä Kopratalakkunnoo, hän nauratti meitä näillä keräämillään hauskoilla tarinoilla Virmaanpään mökillään, missä mekin lomiamme vietimme siskon perheen kanssa.

    Nyt on otettava kirja hyllystä uudelleen luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista Sirpa!
      Eikös Vainion sukujuuret olekin täältä läheltä?
      Meillä oli se ensimmäinen kirja Kakkisen Olli, mutta johonkin se on hävinnyt aikojen saatossa. Sitä ei ole kirjastossakaan.
      Muuten, edellisen postauksen kurkikuvat ovat melkein Virmaanpäästä;)
      Kiitos Sirpa ♥

      Poista
    2. Sieltä ovat. Ja kirjoitus Ollin muistokivessä on muuten Kaukon kaivertama. Takakannen kuvassa Kauko esittää ylpeänä lintusaalistaan.

      Poista
  2. Kakkisen Ollista en ole kuullut. Tuntuu olleet aikansa persoona. Hänenlaisensa oman tiensä kulkijat eivät hevin unohdu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä salaviisaita korpien kasvatteja varmaan on ollut aika monta:) Hyvä kun on joistain tallennettua tietoa olemassa.
      Kiitos aimarii!

      Poista
  3. Mainio postaus, Minttuli;)
    Hienoa että joku kiinnostui tästä kansanmiehestä ja teki hänestä kirjan!
    Uskon että monia naurattaa näitä tarinoita lukiessa. ♥♥
    Hyvää viikon jatkoa sinulle..;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili ♥
      Hän oli legenda jo eläessään. Välillä nämä hänen juttunsa ovat aika härskin puoleisia. eikä niitä nauramatta voi lukea Hänen isänsä oli kulkumiesTohmajärveltä Olli Haara nimeltään. Ja kun häneltä kysyttiin mistä olet kotoisin, Olli vastasi Lovviisasta.. eli äidin nimi oli Loviisa Koivistoinen.

      Hyvää viikon jatkoa myös sinne Aili ♥

      Poista
  4. Hienosti kerroit ja sait mielenkiinnon heräämään Kakkisen Ollin tarinoihin. Liekö entisaikaan vähän joka kylällä ollut joku "Kakkisen Olli". Täälläpäin kerrotaan Terva Jönnistä joka asui kesät luolassa Repovedellä ja kulki avojaloin, tervatuin jalkapohjin koko kesän
    Ihania nämä tarinat, onneksi niitä on jotkut osanneet arvostaa aikoinaan ja keränneet talteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula!
      Kyllä varmaan näitä korpien viisastelijoita on ollut ennenvanhaan paljon, erikoinen tapaus on sielläkin päin oleillut:)
      Ja hyvä kun on kerätty muistitietoa ja vielä kansien väliin jälkipolville. Kulttuuritekoja ovat!

      Poista
  5. Uutta oli minullekin Kakkisen Ollin tarina, mutta näinhän sitä aina uutta oppii!
    On tämä savon murre kyllä veikeän kuuloista, niin kuin nyt tuokin Töyrsuarj! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollin tarinaa ei moni muukaan tiedä, tuskin täällä lähialueillakaan.
      Oikein levveetä murretta en itsekään hallitse, kun pohjalaisen äidin tytär olen:)
      Mukavaa viikonjatkoa mama!

      Poista
  6. Huikean mielenkiintoinen tarina...

    VastaaPoista
  7. Olet hienosti tallentanut kappaleen paikallishistoriaa, tarina mielenkiintoinen ja maisemat aivan uskomattoman kauniit. Ja luontokuvasi, kuikat, kurjet jne ovat vertaansa vailla. Kiitos tarinoista, kiitos kuvista ja ihanasta blogistasi. Löydät aina uusia mielenkiintoisia kohteita tarinoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja kiitos ihanasta kommentistasi,. Näin vanhemmiten luonto tulee aina vaan tärkeämmäksi ja myös valokuvaaminen. Joskus sitten tulee onnistumisiakin, Ja kiitettävä on tuota vierellä kulkevaa erämiestä ja edesmennyttä isää, joka opetti aikoinaan luonnonrakkauden. Minä aina sanon että nämä Savon erämaat ovat minun Lappini.

      ps. täällä on aivan kamala sää, räntää tulee ja satanut vesi on saanut pihamaan lainehtimaan:(

      Terveisiä teille ja hyvää viikonjatkoa ♥

      Poista
  8. Saarissa on jo näkyvissä lehtivihreyttä. Luonto pikkuhiljaa heräilee loistoonsa taas talven jälkeen, on aivan mahtavaa saada seurailla sen edistymistä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihreä lisääntyy nyt vauhdilla, kiitos sateiden! Tosin tällä alueella tuli paljon vahinkoakin, mm. Savon rata on edelleen poikki.
      Kivaa kevättä Marika!

      Poista