torstai 30. lokakuuta 2014

Lokakuun lopulla

Toissa päivän tihkusateessa joelle oli jälleen saapuneet joutsenet jokavuotiseen tapaansa.


 Vanhemmat ja seitsemän nuorta oli perheessä. Seurailin niiden menoa jonkun aikaa.

                                           Sinne jäivät kokeilemaan siipiään muuttomatkaa varten

Tänään oli harvinaisen kaunis päivä, ja jälleen kävelin näissä tutuissa maisemissa.  Olipa mukavaa pimeiden sadepäivien jälkeen.
      Ja tietenkin tarkkaillen vieläkö joutsenperhettä näkyy.  Nyt oli paikalla vain kaksi aikuista.


Kotiinpäin mennessä katselin vanhojen koivujen latvoissa viihtyviä naakkoja. Useita pariskuntia oli kokoontunut tähystämään ympäristöön pitäen tuttua meteliään.. Naakat ovat lisääntyneet, alkaa olla jo liikaakin.

        Ja puunlatvaa katselin kotipihallakin. Vaahterassa riittää nyt siemeniä, pihalinnuille  sielläkin syötävää.


maanantai 27. lokakuuta 2014

Inspiraatioita, puutarhahaaste

On monia ihania puutarhablogeja, joita seuraan mielelläni. Ja Leenan, jolta tämän haasteen sain on ollut innoittajani niin monet kerrat. Häneltä on tullut innostukseni  esimerkiksi kärhöihin, erityisesti alppikärhöön, jonka hankin pihallemme pari vuotta sitten. Mennyt kesä sai sen kukoistamaan ja kukkimaan runsaasti.
Niinpä tähän postaukseen en nyt muita kasveja valitse, vaikka vanhat perennatkin, joita olen halunnut pihallemme jatkamaan elämäänsä, ovat insipiroineet monet kerrat ja saaneet muistelemaan menneitä.
 Kärhö koristaa leikkimökkiä ja kiertelee nyt pitkin seinustoja ja katonharjaa. Kuihtuneet kukatkin insiroivat käyttämään kameraa..
Ja ilokseni kärhö aloitti uuden kukintakauden syyskuussa. Yksi kukka aukesi juuri ennen matkaamme ja nuppuja jäi runsaasti.
Kotiin palatessamme kukat olivat menneet, paitsi yksi pakkasen koristelema oli jäljellä.

 Mutta  suloiset kuihtuneet näyttivät lokakuisen auringon valossa niin kauniilta. Ja tähän aikaan vuodesta tiaiset viihtyvät kasvin kätköissä,, mistä minä vaihtelevalla menestyksellä yritän niitä kuvata.



                                               

                              Toki  muutkin kärhöt kiinnostavat, kokeilin myös loistokärhöä. 
                               Vielä se on hengissä, mutta katsotaan miten ensi keväänä.

                                           Kiitos Leena!

lauantai 25. lokakuuta 2014

Lokakuun värimaailmaa

Harmaata on, jopa pihan linnuissakin näin räntäsateisena lauantaina. Tintit ovat tankanneet talven varalle ja nyt on harvinaisen paljon ollut myös hömötiaisia.

Mutta jokunen väripilkku ilahduttaa luonnossa liikkujaa.
                                        Pihlajanmarjat odottavat marjalintuja, missä tilhet?
                                            Ruusunmarjat, jäässä nekin, niitäkin olisi tarjolla!

                                               Ja naapurin puihin unohtuneet omenat jäätyneinä!!!

      Sisätiloissa ilahduttaa ikivanha lehtikaktus. Se vietti kesän ulkona ilman mitään hoitoa ja yllätti sisään päästessään komealla kukinnalla. Kukkia on nyt parikymmentä auki ja lisää nuppuja tulossa:)

                     Hyvää lokakuun viimeistä viikonloppua!

torstai 23. lokakuuta 2014

Inspiraatioita etsimässä, haastevastauksia

Pari haastetta mukavista asioista sain, ensimmäinen oli tullut jo matkamme aikaan Vironperän  Ireneltä. Kiitos, aihe on mieleinen, koska se liittyy itselleni niin tärkeään luontoon.

Luonto  ja erityisesti metsäluonto on läheinen ja siellä kuljen niin mielelläni jokaisena vuodenaikana. Aina kun väsyttää, joku asia askarruttaa tai haluaa olla yksin, lähden luontoon  metsäpoluille.  Ja joka vuodenaika sieltä palaa virkistyneenä. Kokosin tähän joitakin aiemmin julkaistuja kuvia ja jokusen tämänpäiväisenkin..


                                          Kevät, kielojen aikaa ja koivujen herkkä vihreys
                                          Linnut laulavat riemuiten.


                                              Kesä, sinisiivet runsaslukuisina lähellä olevassa metsässä saa
                                             etsimään lisää perhosia.


                         Syksy  vuosi sitten, kaveriksi olen saanut lapsenlapset, jotka myös 
                        nauttivat metsälenkeistä.   Mukana myös Minttu, jonka kanssa kuljimme 
                         tuttuja polkuja hyvin usein.


                         Tähän kohtaan voinkin kertoa että uusi lenkkikaveri, pieni mitteli-
                       tyttö
Kuvassa  kolmen viikon ikäinen
 kasvaa vielä emonsa luona, ja saamme koiravauvan kotiin muutaman viikon päästä. Hänen kanssaan odotan jo kovin yhteisiä metsälenkkejäkin. 
                      


                                       
                                               Talvi saa metsän näyttämään sadunomaiselta,
                                               ispiroiduin tästä, lapsenlapsi etsii Mörrymöykyn kotia
                              

Ja tänään kirpakkana pakkaspäivänä kelpasi jälleen kulkea tuttuja polkuja. Näistä ispiroiduin tänään
                                                Jääpuolukat maistuivat
                                                kuurankukat
                                           Aivan kuin joutsenen siipi olisi jäänyt..
                                            Hymyileväkö hahmo, mikä?

 On monia blogeja, luontoon liityviä ja muita joista ispiroidun. On vaikea valita mitkä eniten, joten jätän nimeämättä ketään erityisesti. Kaikki erilaisiin aiheisiin pohjautuvat blogit ovat hyvin innostavia.

 Kiitos teille kaikille!

Toisen haasteen inspiraation lähteistä sain Leenalta, kiitos. Vastailen siihen pikapuoliin!

maanantai 20. lokakuuta 2014

Madeira, yhdistetty kaupunki-ja luontomatka, osa 3

Ulkona satelee räntää, on oikein kostean kylmää. Siispä vielä kerran lämpimiin maisemiin, Madeiralle, puistoihin ja puutarhoihin.
  
                                        Monten maisemissa


Trooppinen puutarha ympäröi tätä, nykyisin hotellina palvelevaa Monten palatsia. Ja sinnehän tietenkin noustiin köysiradalla..


Upeassa puutarhassa kävin ensimmäisellä Madeiran matkalla, silloin keväällä liki kymmenen vuotta sitten ja se jäi mieleen niin hienona kohteena että syytä oli uudistaa käynti.


 
                                         






Upea mineraalien kokoelma modernissa museossa oli uutta. Muistaakseni aarteet ovat Brasiliasta.
 Olisin viihtynyt puutarhassa pidempäänkin, osa jäi näkemättäkin, koska jatkoimme katselemaan Monten kirkkoa. Nossa Senhora do Monte, joka vihittiin 1818. Kirkossa on Itävallan keisarin ja Unkarin kuninkaan  Kaarle I hauta.
 Kirkko on pyhiinvaelluskirkko, joka  elokuun 15 p pyhiinvaeltajat nousevat polvillaan kirkon portaita kunnioittaakseen Marian patsasta.  Muistan ensimmäisen käyntini täällä, silloin kunnioitettiin puolalaisen paavin Johannes Paavali II, poismenoa. Kukkia oli koko kirkko täynnä ja rukoilevia ihmisiä, oli  mieleenpainuva kokemus sekin.
                                            Kirkon kuvan otin köysiradan kyydissä alas Funchaliin

Kirkon viereltä lähtevät korikelkat alas Funchaliin, suosittuja näyttivät olevan. 
                                       Perinteet ja nykyaika kohtaavat, vai mitä arvelette..

                                  Palheiro Ferreiro

Toinen puutarha, johon tutustuimme tarkemmin, sijaitsee 8 kilometrin päässä pääkaupungista. Sinne menimme jälleen taksilla etukäteen sovitulla hinnalla.  Puisto on englantilaisen Blandyn suvun omistama edelleen, ollut vuodesta 1885. Siellä on aistittavissa englantilaista tunnelmaa.
                                             Yksityisaluetta, portaiden päässä pilkottaa kartano
                                           Voi vain mielessään kuvitella miltä tämäkin hieno käytävä näyttää
                                           keväisin kukkaloistossaan.
                                        Ihmeellisiä puita eri puolilta maailmaa
                                              Proteat aukaisevat kukkiaan...
                                               Ja se kaunein ruusu..
                                              Monarkkiperhonen. Niitä näin myös hotellimme edustalla pareittain
                                               joka päivä.
                                           Ja pikkuinen sisiliskokin lepäili kauniissa kukassa.

Nyt on aika jättää Madeira.  Nauttia lämpimästä illasta hotellimme parvekkeella samalla katsellen lähtevää loistoristeilijää, joka illan pimeydessä lipuu kohden ulappaa.


lauantai 18. lokakuuta 2014

Madeira, yhdistetty kaupunki-ja luontomatka, osa 2

Nyt lähdetään kauniista Funchalista vähän kauemmaksi ja suunnnataan ensin Ribeiro Friooon,  ja Balcoes- näköalapaikalle. Tutkimme mahdollisuutta mennä bussilla, mutta kuitenkin päädyimme Sirpan ja hänen puolisonsa kanssa käyttämään taksia, koska se tuli jopa edullisemmaksi kuin bussit. Oli onnea taksin valitsemisessa,  kun löysin läheltä hotelliamme Alto Lidoa vapaana olevan tilataksin ja kyselin hintaa. Takseilla on hintataulukko pidemmille matkoille ja tämä reissu teki 60 euroa yhteensä odottamisineen. Taksinkuljettajamme Norbeirto oli todella hyvä ja palvelualtis.

Mutta pidemmittä puheitta antaa kuvin kertoa.. Nyt levadalle, joka kiertelee laurisilvametsässä.
          Kaunista, kosteaa ja ilma niin puhdasta ja raikasta Funchalin helteen jälkeen
Balcoesin puolikesyjä Madeiran peippoja päästiin syöttämään. Tulevat jopa kädestä syömään..


                                   Kukkivia rinteitä, näitä vaaleanpunaisia sipulikukkia oli paljon ympäri
                                   saarta.


                                          Ribeiro Frion kalanviljelyslaitosta, taatusti puhdasta vettä

      Paluumatkalla kuljettajamme halusi näyttää meille monta mielenkiintoista paikkaa ja pääsimme katselemaan Pico Alton huipulta maisemia.  Neljä vuotta sitten saarella oli riehunut suuri metsäpalo, sen jäljet näkyivät edelleen..




                   
                
         Funchaliin näkyi hyvin, pari loistoristeilijää oli saapunut satamaan.  Hieno reissu, vaikka sumu peitti näkyvyyden saaren korkeimmille huipuille Balcoesissa.  

                                    Saaren ympäri yhdeksässä tunnissa.   

Kuten mainitsin, meillä oli loistokuljettaja, niinpä teimme hänen kanssaan sopimuksen seuraavan viikon tiistaiksi saarikierroksesta, tietenkin säävarauksella. Onneksi säänjumala oli meille edelleen suosiollinen ja päästiin matkaan.  Pysähdyksiä oli monta ja niinpä tuli kuviakin.
        Ensin ylös serpentiiniteille ja sitten alas Camara de Lobosin kalastajakylään, joka on kuuluisa myös siitä että Winston Churchill vietti siellä aikaansa, hänhän oli myös taitava taidemaalari ja niinpä hän on ikuistanut näitä maisemia monessa teoksessaan.



Ylläolevassa kuvassa näkyy seuraava pysähdyskohteemme, maailman toiseksi korkeimmaksi sanottu kalliojyrkänne Cabo Girao. 580 metriä. Siellä on näköalaterassi, jonka lattia on läpinäkyvä..


    Huikea kokemus katsella suoraan alla olevaa merta. Tämä käyntikohde ei sovi korkeanpaikan kammoisille...

Vielä kuva ennenkuin matka jatkuu. Huomasin linnun istuksivan. En tunnistanut, mutta Norbeirto sanoi sen olevan haukka. Niinhän se onkin, tuulihaukka.


Ja taas mennään pitkin serpentiiniteitä katsellen samalla merimaisemia. Pysähdeltiin kuvaustauoille vähän väliä.
                                          Vaikka on syksy, kukkia riittää kukkaisaarella
                                              Olikohan tämä Calhetan rantakatua, jossa oli myös hiekkarantaa?

Nyt ylängöille ja kohden saaren pohjoisrannikkoa. Tiet ovat hyväkuntoisia ja katseltavaa riittää.  Suuri ihmetyksen aihe, lehmä tallusteli aivan tien vieressä, ja vähän matkan päässä nautoja oli koko lauma. Pysähdys, kuvaustauko..
                                            ylhäällä ollaan taas..
 Pitihän vanhan maalaislikan päästä näiden kanssa kuviin, ja Sirpakin uskaltautui vaikka ei kokemusta lehmistä olekaan. Rauhallisia, ja luulen että myös onnellisia, eläimet ovat vapaana tallastaessaan.

Matkaa jatkuu kohden Porto Monizia, jossa pidämme lounastauon. Ylhällä ollaan edelleen.

 Nyt alas kylään ja istahdamme rantaravintolan terassille syömään tuoreita grillattuja sardiineja, katsellen meren tyrskyjä ja uimareita luonnon kallioaltaissa.
 Ja taas jatketaan, nyt pohjoisrannikon jylhiä maisemia ihaillen kohden  Santanaa



      Santanassa ihailtiin kuuluisia olikikattoisia palheiroja ja nautittin kahvit.

     


      Kuljettajamme kysyi vielä haluamme lähteä kiertämään itärannikkoa, mutta väsymys jo alkoi painaa ja päätimme jättää itärannikon tutkimisen seuraavaan kertaan. Paljon näimme ja koimme päivän aikana.  Ja paluumatka saaren laurisilvan kautta oli hieno.
                                            Kiitos Norbeirto! Ehkä tapaamme uudelleen ...     

 PS. Seuraavalla kerralle sinne puutarhoihinkin