maanantai 2. marraskuuta 2015

Haaste! Blogini tarina.

 Haastaja ja hänen rakas Himmu-koiransa joitakin vuosia sitten..
Sain haasteen mummelilta  blogista Erilaisia tapahtumia, uusia ja ennen koettuja, kertoa miten aloitin blokkaamisen. Kiitos !

Aina näissä haasteissa on säännöt ja tämänkertaisen ovat tässä:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitä voi pyytää jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarina blogissasi miten blogi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt aikojen saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan (neljä) blokkaajaa kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #blogisitarina-haasteen käynnisti Kototeko-blogi.





Blogini aloitin vuoden 2009 lopulla tyttäreni Katjan innoittamana ja avustamana. Syynä siihen oli lapsenlasteni touhuista kertova blogi, joka on lukittu ulkopuolisilta. Joten oli "pakkokin" kirjautua saadakseni sitä seurata. 
 Ensimmäiset postaukset olen vahingossa poistanut, mutta tammikuun 2010 alusta löytää tälläisen, koirajuttuja kuinkas muuten.
Minttu, vieläkin on ikävä toisinaan
Niitähän täällä pilkahtelee tämän tästä vieläkin. Sissi pitää nyt siitä huolen.

 Blogini oli alkuun ja on vieläkin päiväkirjanomaista kerrontaa ja kuvia tapahtumista, sattumuksista, matkoista ynnä muusta. Ruokajuttujakin joskus.



  Pikkuhiljaa pientä muutosta luonnon suuntaan on tapahtunut entistä enemmän. Kamera ja koira, ne kulkevat täällä kotikulmilla mukana vesistöjen varsilla, metsissä ja muualla lähellä luontoa.  





Matkajuttuja on edelleen, mutta sielläkin luonto kiehtoo ja sitä kuvattavaa  on liiankin kanssa



 Monet kerrat olen miettinyt pitäisikö lopettaa, mutta vieläkin tämä on mukava harrastus. Olen myös tutustunut  joihinkin blogikavereihin, ystäviä on tullut.  Siispä jatkan edelleen kameran kanssa kulkemista ja joitain kuvia tännekin laittelen. 
   Pari uusinta kuvaa, toinen pyhäinpäivän harmaudessa ja toinen tänään kirkkaassa auringossa. Samat ovat linnut. 
Lähellä rantaa


Olivat kaukana tänään.

       Nyt pitäisi haastaa seuraavat, mutta rikon taas sääntöjä, enkä  lähetä
       haasteetta eteenpäin.   

16 kommenttia:

  1. Kiva lukea blokisi tarinaa, upeat kuvat kuva.♥

    VastaaPoista
  2. Kiva, kun aloit pitämään blogia :) <3

    Ihania lenkkikavereita sinulla on ollutkin ja on nytkin, Sissi. Pidä vaan kamera mukana lenkeillänne, monta kaunista kuvaa olet lenkkinne varrelta laittanut tänne blogiisi, kuten nyt nämä joutsenkuvat!

    Eiköhän me vielä vaan jatketa tätä kuvapäiväkirjan pitoa :)
    Maananti-illan terveiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa, koirat ovat sellaisia liikuttajia, lähdettävä on ulos lenkille satoi tai paistoi:)

      Eiköhän me jatketa, mukavaa tämä on.

      Kiitos, aurinkoista päivää ja terkkuja!

      Poista
  3. On hienoa, että moni saa iloita kameraretkistäsi. Blogien kautta pääsee näkemään paljon kaikkea kaunista ja mielenkiintoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri, Tämä blogimaailma on tosiaan antanut paljon seuraamieni blogien kautta.

      Poista
  4. Hienoa tarinaa - ja niin mielenkiintoista :-)

    VastaaPoista
  5. Asioista, jotka ovat rakkaita, on helppo kirjoittaa.

    Minttuli, hyvää jatkoa edelleen blogillesi, josta löytyy aina sekä mieluista luettavaa että iloa silmille kuvien muodossa. Täällä on mukava poiketa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta kauniista sanoistasi!

      Aurinkoista tiistaita!

      Poista
  6. Olipa mielenkiintoista! Yksi sun toinen aloittaa haparoivin askelin blogimaailmassa (niin minäkin) ja aikaa myöten blogista muotoutuu omannäköinen. Luontokuvasi kiehtovat aina, joten jatkapa vaan tätä mukavaa blogiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haparoivia olivat ensimmäiset blogiaskeleet, niinhän aina uuden asian kanssa.

      Kiitos paljon Piipe, jatkanhan minä. Tänään tuli taas uusia kuvia kun oli niin kaunis päivä.

      Poista
  7. Olen seurannut sinua kait alusta saakka ja huomannut kuinka pikkuhiljaa luontokuvat ja luonnossa liikkuminen on lisääntynyt postauksissasi. Olen siitä erittäin mielissäni, sillä jokaiselle meille luonto antaa paljon, kunhan annamme sille hieman itsestämme. Jatka ihmeessä kuvasi ovat kauniita ja niistä välityy lämpö ja rakkaus ympäristöösi ja läheisiisi.

    VastaaPoista
  8. Minusta on aina hauskaa lukea blogien tarinoita. Kiva kun kirjoitit tämän jutun.

    VastaaPoista