tiistai 8. maaliskuuta 2016

Naistenpäivänä 2016

Katselin jälleen kerran vanhoja valokuvia, joita on hallussani aika paljon ja näin naistenpäivänä skannasin sukumme  naisten kuvia.  Kuvat joita tänne valitsin ovat yli sata vuotta vanhoja, suurin osa 1800-luvun lopulta.
Hän on ollut talousmamsellina jossain eteläisen Suomen kartanossa. Muuta tietoja hänen elämänsä vaiheista minulla ei ole.
                            Heidän elämänvaiheistaan ei ole tietoa...
                                            Rippikuva, oikealla on isäni äiti, joka kuoli 1947.


                 Kollaasissa alhaalla keskellä on isotätini Hilda, joka oli emäntänä Riuttalan talossa 
                 Itä-Karttulassa. Talo on nykyisin museona. Muut naiset ovat isoisäni serkkuja.


Paljon on maailma ja naisten asema muuttunut  sadassa vuodessa. Mitähän nämäkin työteliäät ja ahkerat maalaisnaiset ajattelisivat jos pääsisivät katselemaan tämän ajan menoa..

                                Hyvää naistenpäivää!



                  
                          

20 kommenttia:

  1. Onpa niin ihania vanhoja valokuvia! Tuonaikaiset kuvat näyttävät samanlaisilta kuin minun vanhempieni vanhoissa albumeissa. Eikös vaan nuo olekin sellaisia kovia, pahvisia kuvia?
    Hyvää Naistenpäivää Sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piipe, kyllä vaan pahvisia kuvia ja osa on Viktor Barsokevitchin kuvaamossa otettuja.

      Kiitos!

      Poista
  2. Oikein hyvää naistenpäivää sinullekin!

    Upeaa historiaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Harmittaa vain kun en aikanaan kysellyt tarpeeksi näistä vanhoista sukulaisista. nyt ei ole enää ketään joka muistaisi.

      Poista
  3. Vanhojen kuvien pariin onkin kiva välillä uppoutua...

    Hyvää naistenpäivän iltaa sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa, niin on♥
      Mukavaa illanjatkoa!

      Poista
  4. Kiitos samoin sinulle<3

    Hirveän kiinnostavaa! Jouduin melkein koomaan kun äiti alkoi selvittää minulle, kuinka hänen äitinsä täi oli ollut Pietarissa taloudenhoitajana likellä Nikolai II:n hovia eli samat seurapiirit. Kun hän sitten eli pitkän elämän ja tuli mammalle kylään vanhana, hän ei koskaan käsitellyt astioita ilman käsineitä, jotka olivat valkoiset. Hän pesi niitä ja kuivatti ulkona ja sitten käytti taas. Minua ei silloin vielä ollut, joten tämä kaikki minulle erikoista, mutta nyt onneksi ehdin saada kuulla.

    Sinun isäsi äiti kuoli 1947, minun iäsni äiti Amanda kuoli '60-luvun alussa. Tulevana suvena lähden Amandan jäljille Säkylään ja olemme kutsuttuina isäni syntymäkotiin, jota asuu nyt isäni paras lapsuudenystävä! Hän ei tietenkään ole enää nuori, joten kaikki muut riennot saavat siltä kohden jäädä.

    Kun tulee tiettyyn ikään alkaa kiinnostaa 'mistä on tullut'. Nyt sekä äiti että minä kadumme, että emme haastelleet mamman kanssa riittävästi hänen Pietarin matkoistaan...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena kiitos! Mielenkiintoista sukuhistoriaa myöskin sinulla. ♥

      Meillä on paljon muistoja! Yksi harvinaisuuksista on isoisäni sedän miekka, hän oli ollut aikanaan tsaarin armeijan upseerina. ( aiemmin opiskellut teologiksi) Mutta hän oli kuollut hyvin nuorena johonkin kuumetautiin. Voi että kun tietäisi enemmän hänenkin elämästäään ja monen muun. Eipä tullut isoisältä kyseltyä, hän ei mielellään puhunut menneistä ajoista.

      Poista
  5. Ihania nuo vanhat kuvat. Hyvää naistenpäivän iltaa:)

    VastaaPoista
  6. Historian havinaa kuvissa.
    Mukavaa naistenpäivän loppuiltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. marliska, kiitos!

      Hyvää viikon jatkoa!

      Poista
  7. Mitä tarinoita nuo naiset voisivatkaan kertoa. Kyllä maailma on paljon muuttunut suhteellisen lyhyessä ajassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutos on ollut nopeaa minunkin elinaikanani..
      Aikamatka taaksepäin olisi varmaan opettavaaja mielenkiintoista monelle.


      Poista
  8. Hienot kuvat olet skannannut meidän silmiemme iloksi. Tuo kuvaaminen ennen olkin juhlaapahtuma. Pukeuduttiin kuvaa varten ja oli kova jännitys kuvan suhteen. Voi niitä aikoja-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli!
      Ennen oli toisin kuvauksetkin, harvinainen ja tärkeä hetki. Eipä niitä valokuvaamoja ollut kovin monta, pitkästä matkasta on kuljettu varmastikin hevoskyydillä taikka junalla. Historian havinaa...

      Poista
  9. Nämä suvun kuvat ovat aina kiehtovia. Voi kun tietäisi tarinoita niiden taustalla...

    Huomaan, että isomummossa on samaa näköä ukin kanssa - ja ehkä hieman meidänkin?

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja niinpä! Sukututkimusta on osin tehty, mutta aika puutteelliset ovat tiedot.

      Isomummoltasi on tullut monta piirrettä ainakin silmät ovat samankaltaiset, suuret ja siniset sinulle ja ukillesi ja toki muutakin..Ikävää kun hänen elämänsä päättyi liian aikaisin, en ehtinyt saada edes muistoja hänestä!

      Poista
  10. Upeita kuvia! Luin jostakin, että nuo pienet paksut kuvat oli ennen sellasia, joita jaettiin muistoksi ystäville, tavallaan niinkuin nimikortteja.
    Sitä aina harmittelen minäkin, kun nuorempana en kuunnellut tarkemmin äidin ja mummun juttelua suvusta. Paljon tietoja jää hämärän peittoon.
    Onneksi jotkut tekevät sukututkimuksia ja -kirjoja, joista saa lisää tietoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eevaregina! Kiva kun pistäydyit täällä, tule toistekin:)
      Varmaan monet muutkin harmittelevat samaa asiaa. Sukututkimus on monen harrastus ja hyvä niin.

      Poista