keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Talven tuntua

   Ensilumi tuli eilen ja vieläkin taivaalta leijuu hiljalleen lumihiutaleet.

                                                   Keijunmekko on jaksanut kukkia. Eilisen illan koristelema

Tänään tein pienen kuvauslenkin rantojen tuntumaan. Tyyni  hämärä päivä, eikä yhtään joutsenta, vaikka eilen kuulin niiden äänet.

  
Sama paikka Soitunlahdessa kuin viime postauksen sumukuva.


                                            Sissin aamu, miltä lumi tuoksuu? 
                                             Sissillä on karvanvaihtoviikot, näyttää takkuiselta, vaikka ei ole.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kuvia viikon varrelta

Tapahtumarikas viikko takana. Alkuviikosta oli rauhallista ja Sissin kanssa ehdimme kiertää monta lenkkiä syksyisissä maisemissa.
                                                    Aamusumua Suonteen rannoilla
                                                 Raput Rakkaudenkujalle
                                              Viimeiset ruskan hehkut


                Sekä tilhet, jotka edelleen viihtyvät runsain määrin lähiympäristössä. 

  Keskiviikosta alkaen olikin vilkasta, syyslomalaiset saapuivat. Torstaina kävimme Kuopiossa ja nähtiin pitkästä aikaa myös ihana Amanda, joka tuossa kuvassa kurkki ikkunan takaa..

Perjantaina vietimme synttäreitä: 9-vuotta on jo kertynyt ikää nuorelle miehelle. Vieraita saimme ympäri maata, Seinäjoelta, Joensuusta  ja tietenkin päivänsankarin perhe pääkaupunkiseudulta.  Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa..
                                          
               Sissillä riitti leikittäjiä ja väsy iski koirulille välillä. Niinpä hän katsoi parhaaksi  
               pitää lepohetken pihalla rakkaimman unilelunsa kanssa.



                       Nyt on taas hiljaista! Lomalaiset läksivät eilen illansuussa kohden kotiansa.
                          Sissi odottelee milloin lähdetään ulos kiertelemään rantateitä, jokohan
                          joutsenet olisivat siellä.. 

torstai 13. lokakuuta 2016

Nälkäisiä lintuja riittää!

Tilhit, niitä on nyt todella runsaasti. Punatulkutkin ovat runsastuneet alueellamme.   Rastaat, räkätit,  yllättävän paljon on mustarastaitakin.   

                                              Tilhit naapurissa omenavarkaissa





        Miksiköhän naapuri jätti omenat poimimatta?? Nyt siellä on käynyt kuhina, vuoroin 
        rastaat ja tilhit pitävät huolen omenista.



     Punatulkkuja käy meillä, syreenissä, aroniassa ja  muuallakin. Useita pariskuntia. joita olen yrittänyt useana päivä saada kuviin..


                                    Aika hyvin osaavat piilotella vielä muutamien lehtien taakse.

                                           Tämän huomasin koristeomenapuussa  lenkin varrella.

                                      Pian aloitellaan lintujen talviruokintaa, paljon tiaisia 
                                      ja muita tirppoja käynyt jo katselemassa..

                                      Hyvää viikonloppua kaikille!

lauantai 8. lokakuuta 2016

Lokakuun alun kuvailuja!

 Kirkkaat kuulat aamut ja päivät! Kyllä mielellään on koirulin kanssa liikkunut ja katsellut viimeisiä ruskan hehkuja puissa, maassa ja kukkamaillakin.

                                           Mansikka, nyt ruskan väreissä.

                                          Vaahterat ovat nyt pudottaneet lehtensä, haravalla on käyttöä.

Talvilinnut ovat saapuneet, tilhit tulivat alkuviikolla ja kovasti etsiskelevät pihlajanmarjoja, mutta tyhjiksi ovat rastaat puiden runsaan marjasadon syöneet

                                           Orapihlajan marjat menivät eilen kaupaksi.


                                          Mutta näitä mustamarja-aronian marjoja eivät kelpuuta.


                           Sissi ja palvelijansa toivottavat kaunista viikonloppua kaikille!



keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Vielä Madeiran matkan muistelua osa 4.

Kukkaissaarella oltiin, mutta kukkakuvia tuli tällä kertaa vähänlaisesti. Jotakin sentään tuli tallennettua muistikortille!
                                            Sinisiä, lajia en tunnistanut. Tietääkö joku?

                                            Lisää sinisiä kukkia

                                Vieläkin sinistä



                       Muitakin värejä löytyy. Oli aika paljon enemmän kukkivia kasveja kuin vuosi
                       sitten.

                                  Köynnöskustaankukka, kauniisti koristi katujen varsilla.
                                  Kukkii heinäkuusta marraskuuhun.


   Näitä upeasti kukkivia pieniä puita on paljon ja kukinta runsasta. Lajin tiedotkin löytyivät.


                                                 Erään lähellä hotellia olevan puutarhan portti.


                                          Monarkkiperhoset viihtyvät näissä kukissa.  Enpä tunnista 
                                           tätäkään kukkaa.

                                               Vähän vielä lisää tunnistamattomia


                                   Sisilisko on tuttu, mutta kasvi ei.





                                             Palmun kukka, vai mikä?

Näin  ne hienot päivät kuluivat kuljeskellessa milloin missäkin. Vielä muutama kuva rantojen tuntumasta.
Hotellimme Duas Torres sijaitsee korkealla kalliolla aivan meren äärellä. Tuo takimmainen rakennus.  Oikeanpuoleisen ylimmän kerroksen parvekkeelta tuli otettua monta kuvaa.

 Liitovarjoja näkyi usein, taustalla on Cabo Girao
                                                        



 Lidon rantakatu heti hotellin alapuolella, sitä kuljettiin usein kohden länttä Praia Formosan rannalle ja kalastajakylä Camara del Lobosiinkin kerran. Kuvassa simpukoiden kerääjä

Lähellä Lidon uusittua uimalaa katseltiin paikallisten perheiden sunnuntain viettoa.
Pallo pyörii, ollaanhan Ronaldon kotimaisemissa. 


                             Viimeinen ilta ja illallinen hotellimme terassilla. Aurinko on laskenut ja 
                            haikea tunnelma!  Ehkä vielä kerran Madeira kutsuu meitä..



maanantai 3. lokakuuta 2016

Madeiran matkaa muistellen, osa 3

                                              Matka jatkuu kauniissa maisemissa!
           
       
     
           
Vielä kerran matkasimme Norberton kanssa uskomattoman hienoon kohteeseen, Paul da Serran ylängölle, noin 1000 metrin korkeuteen, johon auto jäi. Sieltä laskeuduimme Rabacaliin mutkittelevaa tietä  ja  Riscon putouksille vievälle levadalle. Matkalla  näimme paljon, laajoja banaaniviljelmiä.  Madalena do Mar on tärkein banaanialue.. Sieltä sitten ylöspäin ja jälleen kerran kauhistelimme tulipalojen aiheuttamia metsätuhoja. Ylängölläkin oli tuho suurella alueella. Vapaana olevat naudat, joita näimme, olivat vielä nokisia etsiessään ruohoa  palaneesta maasta.
Varsinainen levada on helppokulkuinen parin kilometrin mittainen ja kulkee kauniissa laakeripuumetsässä. 




   Vesiputousten äänet kuuluvat jo hiljaisen luonnon keskellä. lähestymme putouksia. Kosteaa ja niin puhdasta..
                    
                     Aivan uskomattoman kaunista ja vettä valuu korkealta monesta paikasta.

     

                     Kuvat eivät tee oikeutta paikan kauneudelle. Videonpätkä alueelta.
                          Voi, olisi ollut hienoa lähteä 25 Fontesin levadalle, mutta ehkä se olisi ollut
                          meille liian vaativa.

Matkaa jatkettiin putouksilta ja pienen paussin jälkeen kyselee kuljettajamme haluammeko lähteä paluumatkalle toista reittiä. Ja tottakai halusimme. Olihan reitti, nyt vasta kiemuraisille teille halki vuoriston. Pysähdys Encumeadassa ja näkymät jälleen uskomattoman hienoja. Sieltä näkee meren, sekä etelästä, että pohjoisesta. 



                           

                                      Hortensioita on joka puolella saarta kukassa
            
                                               Madeiralla kasvaa mustikoita, maistuvat aivan samalle
                                                kuin meidän marjat, vaikka kasvusto on metrin mittaista.

                                    Vielä yksi pysähdys ennen kuin suuntasimme alas Funchaliin





                                            Vuoristohotelli ja levadoille pääsisi täältäkin.

 Olipa jälleen ikimuistoisa retkipäivä. Kiitos Norberto, mukava ja luotettava kuskimme ja oppaamme.  Kiitos myös  Sirpa ja V!