lauantai 21. lokakuuta 2017

Viikon kuvia ja tapahtumia!

Vilkkaanpuoleista on ollut viime päivinä syyslomalaisineen. Pikkulinnut odottavat ruokinnan alkamista. Niitä on lukuisia pihapiirissä. Jospa huomenna aloittaisin ruokatarjoilut. Tilhit ovat vielä poissa vaikka runsaasti olisi nyt marjoja tarjolla. 
 Yksi aurinkoinen päivä  taisi olla alkuviikosta ja nappasin ylläolevan kuvan naapuruston kauniista  koristeomenapuusta. Lajia en tiedä.  Olisi tässäkin linnuille naposteltavaa..

   Vielä on ollut vihreää ja nämä allaolevat kuvat ovat vanhan hautausmaan kiviaidasta. Monenlaista kasvustoa siellä.



Eilen aamulla nousi sumu ja ajelimme tyttären kanssa pikavauhtia rantamaisemiin kuvailemaan.


                                        Sumu ehti melkein hälvetä, mutta kaunista ja tyyntä oli.

               Illansuussa juhlittiin synttäreitä hieman jälkikäteen. Nuorin lastenlapsista täytti  10 v
              alkukuusta ja nyt sitten pidettiin juhlat. Hauskaa oli varsinkin Joensuun  
              pienempien poikaserkkujen kanssa..
                                              Kymmenen kynttilää mummin tekemässä mansikka-juustokakussa.
                                              
Hyvin nukutun yön jälkeen herättiin ihmettelemään ensilunta ja tietenkin kameraa tarvittiin taas, nyt pihapiirissä.
                                            Hortensiat saivat lumihunnun!
                                                Kuin myös rosmariini, se vaan jaksaa kylmästä huolimatta.

 

                                      Kelloköynnöskin yrittäää vielä aukaista viimeistä kukkaa! 

            Nyt on taivas tähtiä täynnä, joten aamulla on odotettavisa pakkaslukemia!

                      Hyvää viikonlopun jatkoa!        
                            



torstai 12. lokakuuta 2017

Syksyn väreissä

Sateista on, mutta välillä aurinko on pilkahdellut ja kameraa en ihan turhan tähden ole mukanani kantanut näillä kotoisilla poluilla.

                                                      Joen rannat



                                                              Silta



                                         
                                                    Värejä ja heijastuksia viime viikon lopulla

                                         Aseman seutu, Rakkauden kuja ja puisto.


                                                           Aika hauska lehmus
    
   Pihlajat ovat vielä marjoja täynnä, vaikka rastasparvet ovat nyt ahneita. Toivon että jotain 
        jäisi tilhienkin herkuiksi. Niitä odotellaan!
  
                                                  Taalainkoivussa  on koristeelliset lehdet


                          Toivottavasti sateet lakkaavat viikonlopuksi!

                                  Hyvää viikonloppua!

maanantai 9. lokakuuta 2017

Madeira, eräs päivä Funchalissa!

Vielä kerran palaan matkatunnelmiin ja tälläkin kertaa kamera kulki mukana. Tällä matkalla emme käyneet puutarhoissa, vaan fiilistelimme useana päivänä kaupungilla kävellen pitkiä matkoja.  Kaupunkin keskustaan hotellilta matka noin 3.5 km.  Santa Marian puisto on hieno paikka pitää pikku tauko ennen keskustan vilinää.
                                             Näkymä vuorten suuntaan.
                                                Ja satamaan, jossa oli päivittäin risteilyaluksia
                                                 useampi. Kausi on alkanut jälleen.
 Kukkia on nyt vähemmän kuin muina syksyinä, kuivuus vaivaa. Se kaunein ruusu kumminkin on kuvattava.


 Kaupungilla oli vilkasta päiväaikaan ja katukahvilat Avenida Arriagalla täpösen täynnä. Mutta pikkuisen sivummasta pääkadulta löytyi tilaa nauttia virkistävää tuoremehua ja tietenkin kuppi espressoa ennekuin jatkamme matkaa kohden vanhan kaupungin tunnelmallisille kaduille.



  Rua Santa Marian taiteilijakadulla ihastelemassa jälleen näitä ovimaalauksia ja nauttimaan välipalaa.
 Lauantaina siellä vanhan kaupungin tienoilla oli suuri kirpputori. Sitä hieman katseltiin ohikulkiessa. Huomio kiinnittyi nuoriin, jota alustivat leipätaikinaa ja kai he ne jossain paistovatkin, koska valmista olisi saanut ostaa parin euron hintaan..Yritteliäitä nuoria!
 Kaupungin pääaukion lähellä, yliopistokorttelissa, on viehättävä puoti Gaudeamus. Siellä pitää käydä joka kerta pieniä tuliaisia ostamassa.
                  Ja  koko paikka on rauhan tyyssija keskellä vilinää. Siellä on mukava levätä hetki ennen paluuta hotellille.
Helteinen päivä alkaa väsyttää ja on aika palata Lidon alueelle.  Ei, emme jaksa enää kävellä ylämäkeen, vaan käytämme bussia. Hotellilla on ilmainen bussikuljetus, sillä siis.

   Illalla sitten syömään herkullista lihaa Lidon alueelle  argentiinalaiseen pihvipaikkaan La Vaca Negraan. Löysimme tämän helmen viime kevään matkalla. Ravintola on vaatimattoman oloinen ulkoa päin ja pieni, mutta on arvioissa ykkösenä kaikista Funchalin ruokapaikoista. Marco ja vaimonsa, sekä koko henkilökuntansa ovat ykköspaikkansa ansainneet. 
                                        


                                          Tästä ei pihvi parane ja viinit ovat laadukkaita.

                      Nyt on aika jättää nämä Madeiran muistelot! Ehkä vielä palaamme, on se saari
                      niin kiehtova edelleen.

torstai 5. lokakuuta 2017

Viikko Madeiralla! Retkiä ja merimaisemia..

Viikko Madeiralla on takana! Kauniille saarelle teimme nyt kuudennen matkamme, eikä vieläkään saaren lumo kyllästytä paluumatkan ongelmista huolimatta. Niistä vähän lisää tämän blokkauksen lopussa.
                                            Aamun parhaat hetket kun aurinko nousee!
                                            Hotellihuone jälleen upealla sijainnilla.

 Näillä matkoilla emme juurikaan ole osallistuneet matkatoimiston järjestämiin retkiin. Tällä kertaa kumminkin lähdimme koko päivän kestäneelle retkelle Länsi-Madeiran huimiin maisemiin ja antoisa päivä oli, vaikka sumu esti näkyvyyttä. Toisaalta maisemat olivat sadunomaisia. Ensimmäinen pysähdys  Gabo Giraon näköalapaikalla.


Matkaa jatkettiin Madalena do Marin alueelle, joka on banaanin viljelyalueen keskus. Pikainen kierros  viljelyksillä
Paikallisopas Sirpa on oikea kävelevä tietosanakirja, joten paljon uutta tietoa päivän aikaan saimme.
Bussi kierteli huimia pikkuteitä kohden saaren läntisintä niemenkärkeä Ponta do Pargoa, jossa emme olekaan ennen käyneet, Siellä on vanha majakka, joka on toiminnassa.
    Tuonne jyrkänteen reunalle ei olisi saanut mennä, mutta aina on uhkarohkeita.. Kauniilla säällä paikka on paras katsella auringonlaskua.
                 
                                 Bongasin linnun jyrkänteellä, pienehkö rastaan kokoinen ja värikäs.


                                            Netistä löysin tietoa, eli Madeiran kyyhky,
                                          trocaz, luultavasti..

Niemeltä matkaa jatkettiin kohden Porto Monizia, joka olikin tullut aiemmin tutuksi. Sumu oli aika sakea, joten kuvia ei juurikaan tullut. Runsaan lounaan jälkeen pitkin pohjoisrannikkoa kohden Sao Vicenteä, josta ylös kohden Laurisilva metsiä. Madeiralla on suurimmat näitä ainutlaatuisia tuhansia vuosia vanhoja laakeripuumetsiä. Ihastuttavaa, satumaista sumussakin ja olisi tehnyt mieleni lähteä vähän kävelemään siellä.
 Boca  da Ecuameadan näköalapaikalla kirkkaalla säällä (1000 m korkeudessa) näkyy kirkkaalla säällä sekä pohjois-että etelärannat. Nyt ei, vähän harmi.

                              Merimaisemissa  Kolumbuksen näköislaivallaSanta Marialla.
Siellä se seilaa
                                                 Laivan miehistöä ja takana hieman suurempi laiva:) 

Monet kerrat olen seurannut pikkuisen laivan matkaa pitkin rannikkovesiä ja ajatellut että kerran pitää meidänkin kokea tämä päivittäinen risteily. Niinpä marssittiin satamaan ja ostettiin liput. Mukava ja rentouttava oli katsella saarta vähän eri perspektiivistä. Merikin oli tyyni ja päivä helteisen lämmin.


 Usein näkee delfiiniparvia näillä meriretkillä läheltä.  En osannut kumminkaa varautua niiden näkemiseen ja otin  tuon kompaktin mukaan. Mutta tällä kertaa delfiinit tulivat jopa aika lähelle. Muutaman kuvan niistä onnistuin kumminkin  tuolla hitaalla kameralla saamaan.  Jos olisi järkkäri ollut mukana, olisin todennäköisesti onnistunut tallentamaan niiden komeat hypytkin. Hieno kokemus oli nähdä ne vapaina ja niitä oli monta..


                                             Siellä niitä näkyy!
                                             Tulevat lähemmäs..

 Uimatauko halukkaille oli tuon korkean Gabo Ciraon edustalla, josta laiva kääntyi takaisin.
Jokunen sinne kirkkaaseen veteen pulahtikin..
 Paluumatkalla kuvailin paljon rannikkomaisemia. Tässä Camara de Loboksen kalastajakylää ja hotellimme Baia Azul.

                                              Tuolla vasemman siiven yhdeksännessä kerroksessa 
                                              oli meidän huoneemme.

 Viikko oli helteisen lämmin ja aika tyyni. Mutta kun maanantaina aamupäivällä lähdimme kohden lentokenttää kotimatkalle, tuli mutkia matkaan. Saimme jo oppaalta kuulla millainen tilanne on  kentällä, jokunen kone oli kumminkin päässyt laskeutumaan. Kentällä sitten lähtöselvityksen jälkeen tuuli paheni, eikä yksikään lento päässyt enää maahaan. Odottelua ja uutta tietoa tilanteesta saatiin ja kuulimme ettei lennetä tänään. Jaettiin ruokakupongit ja valmistauduttiin palaamaan Funchaliin kunhan kaikille meille Tjäreborgin asiakkaille saatiin hotellipaikat. 
                          Baia Azulin vastaanottokerros ja baari
 Meillä oli onni myötä kun saimme palata samaan hyvään hotelliin vielä yhdeksi yöksi ja tarjottiin buffetillallinen.  Seuraavana, siis tiistaiaamuna, aikainen herätys ja lento kotimaahan klo 10,00.   Hyvin hoitui meidän reissu ja tanskalainen tilauslentoyhtiö JetTime hoiti hommat hyvin ja turvallinen oli kotimatka.  Ikävää on ollut seurata Finnairin epäonnea...

                        Palaan vielä Madeiran tunnelmiin ja kaupunkinäkymiin myöhemmin                               

perjantai 22. syyskuuta 2017

Syyskuu lopuillaan

Syksy kääntyy pian lokakuulle ja päivä päivältä kauniit lämpimät syysvärit voimistuvat. Marjasatoa on monenlaista,  paitsi maassa, myöskin puissa ja pensaissa.  Koiralenkeillä tulee tähysteltyä välillä ylös puiden latvoihin. Ylläoleva kuva on mielestäni hassu, aivan kuin korvat olisi tällä marjansyöjällä.
                         Tyrni kasvaa keskellä peltomaisemaa ja kypsyviä marjoja aika paljon.
                         Tyrniä saamme tänä syksynä käydä poimimassa sukulaisen tilalta. 
                         
                                                 Näistä ruusunmarjoistakin saisi vitamiineja,
                                                 mutta työläitä ovat ne kivien poistot.

                   Puolukkasato on ollut hyvä ja taas on valmistunut tuoremehua!

                                      Malja syksylle ja hyvää syyskuun viimeistä viikonloppua♥